KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA

Aika alkoi kulua pikakelauksella, kun viivaan tuli ne odotetut kaksi viivaa, eikä aika ole vieläkään hidastanut tahtia. En voi uskoa, että meidän pienokainen on jo kuukauden vanha! Ihan uskomaton olo, ei vain tunnu todelta, että hän on ollut osa meidän perhettä jo kuukauden. En osaa enää kuvitella elämää ilman vauvaa, se tuntuisi vajaalta, koska hän on tärkeä osa perhettä, mutta samalla tuntuu, että juurihan hän vasta syntyi ihan eilen.

Maanantaina neuvolassa vauva painoi tosiaan reilut neljä kiloa ja on siis kasvanut paremmin kuin hyvin täysimetyksellä. Ensimmäinen kuukausi ollaan menty siis sataprosenttisesti tissillä, eikä vauva ollut saanut edes omaa maitoani pullosta, mutta eilen illalla kokeiltiin ensimmäistä kertaa pulloa samalla, kun minä tehopumppasin. Ja se vaikutti toimivan hyvin, sillä yöllä maito nousi jo nyt vähän paremmin ja vauva nukkui illan paremmin, joten minäkin pääsin ajoissa nukkumaan!

Unipesä saatu Yours Mine Designilta

Vauvalle on alkanut tämän kuukauden aikana muodostua rytmi, eikä hän enää ole sellainen koko ajan nukkuva pallo. Itkukin on löytynyt ja vauva vaatii vähän hytkyttelyä ja säätämistä, mutta väittäisin kyllä häntä silti todella helpoksi! Tässä kohtaa voi sanoa, että alussa hän oli helpoin näistä meidän lapsista, mutta kuukauden ikäisenä hän sijoittuu aavistuksen isosiskonsa perään, sillä siskolla oli ihan uskomattomat unenlahjat myös päivisin. Isoveljeen verrattuna hänkin on kuitenkin äärettömän helppo! Arki on ollut tosi ihanaa, mutta kolmen lapsen kanssa on tietenkin vähän haastavaa, kun joudun yksin hoitamaan kaikki kuskaamiset, koska Topias on aina töissä, kun isommat pitää viedä ja hakea koulusta ja eskarista.

Aamut ovat aika kiireisiä, kun pitää huolehtia eskarilainen ja koululainen kuntoon ja ajoissa perille, ja samalla hoitaa ja imettää vauva. Ollaan jaettu hommat niin, että Topias ulkoiluttaa aina aamuisin koiran, jotta en sentään sitä joudu änkemään aikatauluun, sillä kyllä näissä kolmessa lapsessa on ihan tarpeeksi hommaa. Topiaksen töissä tapahtui kesän aikana muutoksia, eikä hänellä enää ole iltavuoroa, mikä on tosi kiva, ja aamuvuorokin alkaa inhimillisemmin, eikä neljältä. Toisaalta sitten taas se tarkoittaa sitä, että tosiaan Topias ei ole ikinä paikalla lasten kuskaamisen aikaan, mutta on se ihanaa, että hän on sitten iltapäivästä eteenpäin aina kotona. Aiemmin hän on voinut joka toinen viikko auttaa lasten aamukuskaamisissa, mutta sitten taas se tarkoitti sitä, että jouduin yksin hoitamaan iltojen harrastukset.

Meidän ihana pikkuinen kerää aina paljon ihastelua, kun liikutaan missään, ja yleisin kysymys on tietenkin iästä. Tuntuukin oudolta, että nyt kuuluu sanoa, että hän on kuukauden, eikä enää tule sitä ”apua vain kaksi viikkoa, voi miten pieni”. Pian hän sitten jo täyttää vuoden ja seuraavaksi aloittaa koulun. Lapset kasvavat ihan liian nopeasti! Vaatteetkin ovat jo alkaneet jäädä pieneksi ja 44 senttiset vaatteet saa pakata nyt pois. Minulla on jo ikävä tiettyjä vaatteita! 50 senttisetkin saavat joiltain merkeiltä nyt jäädä pois, sillä meidän pullapoika on hyvän rintaruokinnan ansiosta pulleampaa sorttia ja vaatteet ovat alkaneet vähän kiristää. Käytössä on nyt siis merkistä riippuen 50-56cm.

Vauvan illat ovat olleet nyt jo muutaman viikon vähän levottomia, enkä ole päässyt oikein tekemään blogiin mitään, kun illat menevät tissitellessä. Kun vauva nukahtaa yöunille, haluan sitten itsekin vain nukkumaan, ja aamupäivällä vauvan pitkien päikkäreiden aikaan olen aina joko hoitamassa lasten asioita, tai itsekin päikkäreillä. Mutta kyllä tämä tästä, kun arki alkaa rullata vähän sujuvammin! Kaikki vaatii pientä totuttelua. Aloitettiin tällä viikolla opetella koululaisen kanssa bussilla kulkemista, joten pian sitten helpottaa, kun hän kulkee osan viikosta itse, eikä minun tarvitse ajella neljä kertaa päivässä edestakaisin kouluun ja eskariin.

Vauvaa odottaessa kuvittelin, että aamuisin vien sitten eskarilaisen kävellen niin, että hän saa pyöräillä ja sen jälkeen tehdään vauvan kanssa vaikka mitä ja vietetään rauhallinen päivä, mutta ei se kyllä ihan niin mene. Lasten kuskaamisen välissä jää aikaa 2-3 tuntia, ja jos en käytä sitä nukkumiseen niin se menee imettäessä, vaippaa vaihtaessa ja kaupassa käydessä. Ei siinä siis mitään siivous- ja kokkausmahdollisuuksia jää, mutta onneksi sitä ehtii sitten myöhemminkin, kun tuo toinen käsipari on palannut töistä auttamaan vauvan pitämisessä. Olen varma, että tästä ajan kuluessa vauvan rytmiin tulee kuitenkin selkeämmät päiväuniajat, eikä elämä ole enää vain kevyttä torkkumista, jolloin pääsen paremmin tekemään myös muita juttuja. En kyllä valita yhtään, koska mielelläni pidän koko ajan vauvaa lähellä, mutta mielelläni myös keskityn sitten isompiin lapsiin ja vaikka ruoanlaittoon, kun vauva syksyllä alkaa esimerkiksi nukkua parvekkeella.

Mummi on tituleerannut tätä vauvaa maailman vakavimmaksi lapseksi, ja hän tosiaan ei vieläkään ole hymyillyt. Eikä ole mitään merkkejä, että häntä mikään ilahduttaisi. Hän on kyllä vakava tyyppi! Tuijottaa vain kulmat rutussa kaikkea. Esikoinen hymyili kaksiviikkoisena ja keskimmäisestä en muista, mutta kyllä se aiemmin tuli kuin kuopuksella. Eiköhän se hymy sieltä jossain kohtaa sitten tule, ja toistaiseksi sitten nautin niistä unihymyistä ja toivon, että se ensimmäinen oikea hymy tulee sitten meille, eikä jollekin muulle. Onhan tässä aikaa oppia hymyilemään.

Kauhean valpas tämä vauva kuitenkin on ja tosi kiinnostunut kaikesta. Hän on myös jäntevä ja tarttuu kovaa kaikesta kiinni. Hänellä on hyvä imuote ja hän tykkää myös tutista aina välillä, kaikenkaikkiaan siis kaikki menee oikein hyvin! Vauva-arki on todellakin kaikkea, mistä olin haaveillut, ja olemme koko perhe todella onnellisia.

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Niin ihana pieni teillä<3 Olen koittanut selailla postauksiasi taaksepäin ja metsästää ihanien harsojesi alkuperää, mutta en ole siinä onnistunut. Mistä olitkaan ne tilannut?

Avatar

Mulla on sellainen olo, etten imettänyt kulpusta koskaan istuen. Saatika sitten paikallani maaten! Jotta ehdin kahden vanhemman lapsen, alla kouluikäisen, kanssa edes jotain tekemään, oli kuopuksen osana oppia syömään ateriansa lennossa, siinä äidin seisoessa ja touhutessa.
Lapset ja arki työllistävät toki, mutta onhan se aika tärkeää työtä kaikki.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä