HUONO ÄITI

Huono äiti -fiilis! Meidän eskarilainen täytti eilen kuusi vuotta ja suunnitelmissa on ollut ottaa ihania kuvia ja postata hänestä ja vaikka mitä, mutta vauva vie kaiken ajan ja huomion. Perinteisesti ollaan oikeana syntymäpäivänä juhlittu oman perheen kesken herkkuiltapalalla ja esimerkiksi HopLopilla, mutta nyt ei tehty mitään. Topias oli isojen kanssa käymässä pappaa moikkaamassa ja minä istuin kotona imettämässä vauvaa ja yrittämässä saada häntä nukkumaan edes hetken ilman hytkyttämistä ja hyssyttelyä.

Tänään sitten olin suunnitellut tekeväni vaikka ja mitä, kun pitäisi maksaa laskuja ja hakea paketteja ja tehdä miljoona asiaa sen lisäksi, että kaikki synttärijutut laahaavat. Mutta vauva ei ole sitten taas ollut näiden suunnitelmien kanssa samaa mieltä. Hän on kaksi tuntia tänään nukkunut muualla kuin sylissäni ja yleensä käytän sen ajan nukkumiseen, mutta tänään luovuin päikkäreistäni ja käytin sen ajan siivoamiseen ja ruoanlaittoon. Pesin pyykkiä, laitoin tiskejä, siivosin kaikki tavarat paikoilleen, vein roskia, imuroin ja vauvan herätessä oli edelleen kaikki kesken. To do -listani ei paljoa lyhentynyt tänään, ja tällaista tämä varmaan tulee vielä tovin olemaan.

Juhlittiin sentään viikonloppuna synttäreitä sankarin toivomalla tyylillä, hän oli nimittäin aiemmin pyytänyt yllätysjuhlia! Ja yllätys onnistui täydellisesti. Eskarilainen oli kummien kanssa leffassa ja kotiin palatessa täällä odottikin juhlaväki tarjoilujen ja lahjojen kanssa. Hän oli yllättynyt ja tuossa tilanteessa tietty alkoi vähän ujostuttaa, mutta jälkikäteen hän puhui niin innoissaan juhlista ja oli todella tyytyväinen. Ja ai että kun lahjat ovat olleet kovassa käytössä!

Teen kyllä kunnollisen synttäripostauksen ja kirjoitan meidän keskimmäisestä murusesta lisää, kunhan saan aikaa. Tällä hetkellä Topias pitää vauvaa sylissä ja sain vartin aikaa kirjoittaa, mutta pian pitää vapauttaa hänet nukkumaan ja ottaa vauva iltatissille. Toivottavasti hän tänään nukahtaa, eikä mene taas rintaraivareiksi. Mulla on sata ja yksi postausideaa odottamassa ja olen halunnut kirjoittaa näistä isoista myös, mutta mulla ei ole heistä mitään kuvia, eikä ikinä tunnu olevan aikaa istua koneen ääreen. Kyllä tämä varmasti vielä tasoittuu, mutta nyt tuntuu kyllä välillä, että olen ihan huono äiti, kun ei ehdi samalla tapaa keskittyä isoihin. Heillä on harrastukset ja kaverit ja kaikki, niin he eivät muutenkaan ole kauheasti kotona. Vauva sitten taas on ainoa, joka suostuu (unessa) olemaan kameran edessä, jotta saan edes vähän kuvituskuvia ja pääsen jotain näpyttelemään.

Kaiken lisäksi mulla on sitten molemmissa käsissä rannekanavaoireyhtymä tai ahtauma tai mikä lie. Olin eilen niissä hermotutkimuksissa ja siellä vahvistui lääkärin diagnoosi, eli oli selkeästi hermot pinteessä. Vasemmassa lievä ja oikeassa huomattava. Toistaiseksi konservatiivinen hoito ei ole auttanut, joten näillä näkymin on leikkaus edessä, mutta en millään haluaisi siihen, joten yritän nyt vain hirveästi lepuuttaa käsiä ja pitää noita tukia aina, kun mahdollista, ja toivon, että nämä lähtisivätkin vielä parantumaan. Ei kauheasti kiinnosta olla avuton yksin vauvan kanssa leikkauksen jälkeen, enkä todellakaan halua riskeerata imetystä.

Tämä elokuu on kyllä ollut ihan järkyttävän kiireinen, ei sen takia, että olisi paljon menoja, vaan vauva on vain nyt ollut niin vaativa, että aika tuntuu loppuvan kesken edes kotitöiden kohdalla. Ja vaativalla en tarkoita pahaa, hän on vain ihan tavallinen vauva, nyt on vain tällainen vaihe, että hän on minussa kiinni koko ajan. Nyt ei ole tiheää imua menossa, mutta joku läheisyyden kaipuu ja rintaraivarit yhdistettynä satunnaisiin vatsakipuihin, ja tällä combolla hän on tyytyväinen ainoastaan sylissä huomion keskipisteenä ja välillä sekin on huutoa. Ihanaa tämä silti on, ja olen niin kiitollinen kaikesta! Ei vain ehdi pitämään blogia pystyssä, mutta ymmärrätte varmasti, ja toivon, että kaikki siellä malttavat odottaa paluutani tänne! Ja vaikka nyt tuntuukin, että postaan vain vauvasta, niin se johtuu siitä, että vauva tosiaan vie vuorokaudesta 23,5 tuntia, mutta ihan yhtä tärkeitä ovat myös isot ja karvalapsi. Arjen tasaantuessa he ovat sitten taas enemmän kuvioissa täälläkin, vaikka vauva varmasti tuleekin olemaan päätähti jatkossa, koska isot eivät kauheasti ole enää halukkaita olemaan kuvissa.

Toivottavasti tällä pikakirjoituksella ei tullut hirveästi virheitä, nyt Topias menee nukkumaan ja mun kädet kuolee tästä rasituksesta, joten hyvää yötä kaikille!

Kommentit

12 kommenttia
Avatar

Älä stressaa, olet paras äiti kun keskityt lapsiin, postaukset voi odottaa 🙂 ja asioista voi postata jälkikäteenkin kun tulee tilaisuus kirjoittaa 🙂 Muista itse nukkua nyt paljon kun vauva vaatii syliä ja aikaa.

Avatar

Onko sulla kantoliinaa tai – reppua, että saisit vauvan lähelle mutta kädet vapaiksi kotitöitä ym varten? 🙂 Tsemppiä vauva-arkeen, kohta se taas helpottaa!

Avatar

Joo suosittelen yllämainittuja! Tosi paljon sain itse aikaan sen ja Babybjörnin balance -sitterin avulla. ☺️ Se edullinen Marsupin pikakantoreppu oli alle vuoden ikään asti ihan täysikymppi! Suosittelen testaamaan! Ihanan kevyt ja nopea/helppo laittaa.

Avatar

Hei Emilia! Suosittelen kokeilemaan Kalevalaista jäsenkorjausta noihin käsiin. Varsinkin, jos leikkaus on seuraava vaihtoehto, niin suosittelen ainakin ensin kokeilemaan tätä 🙂

Avatar

Meidän refluksivauva viihtyi hyvin tiny love tärinäsitterissä/kehdossa. Suosittelen kokeilemaan sekä lukemaan imetyksen tuesta vauvan kellon jos et ole jo lukaissut 🙂 Tsemppiä!

Avatar

Mulle tuli myös kuopuksen kanssa loppuraskaudesta rannekanavaoireyhtymä. Oli aivan hirvittävää kun kädet olivat joko aivan tuntumattomat tai sitten kihelmöivät.

Raskausaikana neuvolassa toisteltiin, että synnytyksen jälkeen helpottaa. Hah! Loppui vasta noin vuosi synntyksen jälkeen, itsestään onneksi, ei tarvittu leikkausta. Mutta oli kyllä tuskaista, tsemppiä!

Avatar

Mietin juuri samaa, kuin edellinenkin kommentoija. Mulla ollut kantoliina pelastus tämän kolmosen (5 kk) kohdalla. Kiitos kivasta blogista!

Avatar

Mene vain leikkaukseen, itselläni leikattu molemmat kädet. 10min leikkauspöydällä, samana päivänä kotiin, itse pärjäsin loistavasti pelkällä panadolilla. Kivut ja puutuminen jää leikkuriin. Kättä saa (sidoksen sallimalla tavalla) käyttää heti. 2 viikon jälkeen tikit saa pois. Ihanaa, kun kädet taas toimii. Ainoastaan suihkussa vähän hankalaa, kun pitää olla pussi suojana.

Avatar

Heippa! Ootko ajatellut käyttää vauvaa jossakin asiantuntijalla, esim osteopaatti tai vyöhyketerapeutti? Voi olla jotaki jumeja tai mahavaivoja, mihin voi löytyä apu aika helpostikin, ku kokeilee.. nimimerkillä kokemusta on.. en jaksa nyt tähän kirjoitella kaikkia kokemuksia, ku et niitä ehdi lukea, mut suosittelen! Niistä ei oo kai ikinä mitään haittaa! 😊 Ja hyvällä tuurilla saa ison avun!

Avatar

Itsellä leikkauksesta nyt puoli vuotta ja oireita on edelleen, lievempänä kyllä. Leikkausta en kadu, enää ei kynällä kirjoittaminen satu, mutta rasittuessa kivut palaavat. Annetut hoitoliikkeet pitää muistaa tehdä säännöllisesti, jos ei auta niin leikkaus onneksi yleensä tuo avun.

Avatar

Muutamia viime postauksia lukeneena suosittelen kyllä kovasti kantoreppua tai liinaa. Vauva saa siinä tankattua läheisyyttä mitä kaipaa ja näin ollen imetyshetket selkeytävät monesti 🙂 ja sitten kun kantaminen tulee tutuksi, voi kantovälineessäkin imettää 😉 on paljon kantovälinelainaamoja yms mistä saa edullisesti vuokrattua kantovälineen kokeiluun kotiin ja saa neuvoja ja apuja. Suosittelen kovasti <3

Avatar

Hei rannekanavaoireyhtymään suosittelen ehdottomasti kokeileen vyöhyketerapiaa ennen leikkausta! Varsinkin vauva-arjen keskellä huomattavasti helpompi hoito kun leikkaus. 🙈 tsemppiä sen vaivan kanssa! 💪🏻

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä