RAKKAUTTA VAIN

Me vietettiin ihana viikonloppu rakkaiden ihmisten kanssa! Perjantai meillä kului lähinnä valmistellessa seuraavan aamun lähtöä, mutta lauantaina pudotettiin aamulla Voldemort Hennille hoitoon (ja oli muuten ihanaa jättää, kun pihasta lähtiessä jo sai todeta, että tänne toi koira jää onnellisena hoitoon, kun ei edes vilkaissut meidän perään), ja lähdettiin sitten ajamaan kohti Loviisaa ja Karoliinan häitä. Oli ihanaa päästä todistamaan rakkaan ystävän tärkeää päivää ja koko juhla oli niin täydellinen! Juuri parin näköinen ja ihan täynnä rakkautta ja hyvää fiilistä. Tuli hurja haikeus omia häitä kohtaan! Mulla oli ensimmäistä kertaa kuukausiin sormuksetkin eilen sormessa, kun häiden kunniaksi ängin ne väkisin näihin turvonneisiin makkaroihin, ja tuli siis oikeasti mustelma nimettömään 😀

Meidän automatka oli aika jännä, kun ekaa kertaa lähdettiin vauvan kanssa pidemmälle, mutta meni tosi hyvin. Pidettiin imetystaukoja ja otettiin vauvaa pois kaukalosta, ja hän oli matkan tosi tyytyväinen. Uskaltaa lähteä toistekin! Paluumatka oli kyllä aika pimeä, sillä mulla ihan muisti pätkii sen suhteen, kun olin niin väsynyt. Lohjan kohdalla luovutin, kun olin jo pitkään torkahdellut ja Topias antoi mulle luvan rauhassa nukkua, joten koko muu perhe sitten kuorsasi tyytyväisenä ja Topias ajoi meidät kahvin voimin kotiin. Olin itse herännyt jo viideltä vauvan kanssa ja nukkunut edellisenä yönä vain pari hassua tuntia, mutta Topiaksella oli onneksi kunnon yöunet alla.

Tänään me sitten lähdettiin extempore-lounaalle vanhempieni ja siskoni kanssa. Saatiin siis sunnuntainakin nauttia läheisten seurasta! Vauva oli ravintolassa samanlainen kuin on viime aikoina ollut, eli haluaa olla koko ajan vain sylissä, joten syömisen ja sylittelyn kanssa piti vähän vuorotella, mutta hienosti hänen kanssa kuitenkin viitsii lähteä kaikkialle, kun hän ei huuda kuitenkaan. Ja ihanan helppoa tämä täysimetys, kun ei tarvitse raahata mitään pulloja ja juttuja mukana! Iskee vaan tissin suuhun ja voila.

Isommat ovat niin hienosti myös koko ajan auttaneet vauvan kanssa. He pitelevät aina välillä vauvaa sylissä ja aina käyvät kurkkimassa, josko vauva kaipaisi jotain. He juttelevat vauvalle ja pitävät hänelle seuraa, antavat tuttia ja pyyhkivät puklua. Tällä viikolla Ava sai vielä vauvalta ihan ensimmäisen hymyn! Minä sain sitten toisen, ja sen jälkeen vauvaa ei olekaan enä hymyilyttänyt.

Lapset ovat ottaneet vauvan niin hyvin vastaan, ettei parempaa voisi toivoa! Nuoremmalla oli alkuun vähän kankeutta, mutta nopeasti hänkin alkoi itse hakeutua vauvan lähelle. Hän etenkin muistaa aina iltaisin tulle vauvalle antamaan pusun ja toivottamaan hyvää yötä. Ja esikoinen sitten on enemmän sellainen päivisin vauvan kanssa höpöttelevä apulainen. Molemmat ovat omalla tavallaan osana vauvan elämää ja varmasti tulevaisuudessakin heillä on sitten ne omat roolinsa vauvan kanssa. Oli se sitten pieni apulainen tai jännittävä sisarus, he tulevat olemaan vauvalle tärkeitä ja minusta on ihanaa, että he ovat alusta asti niin hienosti mukana tässä! Vauva kyllä sopii meidän perheeseen kuin jokin johonkin. Mikä se sanonta on? Olen niin järjettömän väsynyt, etten edes muista. Onko se joku nappi? Mutta mihin nappi sopii?

Vitsi miten onnellinen olen näistä kolmesta. Ja tosta isosta mieslapsesta. Joka ei muuten enää vanhoilla päivillään oikein pärjää tämän vauvarytmin kanssa! Onneksi mulla on hormonit apuna jaksamisessa, sillä Topiaksesta ei kyllä olisi yhtään valvomaan. Hän nukkuu paaaaljon enemmän kuin minä, ja on silti nyt ollut tosi herkästi kiukustuva. Mun piti yhtenä päivänä lähteä Myllyyn kuluttamaan aikaa, kun en kestänyt olla Topiaksen lähellä 😀 Eli jos bongasit mut siellä viilettämässä myrskynmerkkinä niin tässä syy. Onneksi pari tuntia erossa kirkasti taas mielen. Kyllähän se väsymys tuntuu, vaikka vauva onkin hyvä nukkumaan, kun ovat ne yöunet kuitenkin katkonaisemmat ja lyhyemmät kuin ennen vauvaa. Mutta hyvin tässä pärjätään!

Nyt Topias huutelee makkarista, että vauva känisee, joten aika lähteä imettämään!

Kommentit

5 kommenttia
Avatar

Mun mies olisi ollut valmis hoitamaan yötkin mutta mielestäni se joka käy töissä saa todellakin nukkua 😮 osallistui sitten työpäivän jälkeen tasavertaisena vanhempana

Avatar

Mistähän tuo johtuu ettei mies ”roiku” enään valvonnoissa mukana. Itse valvoin ensimmäisen lapsen kohdalla puolison vierellä yöt ja toimin juoksupoikana mitä ikinä äiti tai poika tarvitsiki niin isi hoitaa. Nyt toisen kohdalla ei vain valvonta onnistu vaikka kuinka yritän, filmi vaan katkee vierellä. Onneksi toisen kohdalla imetys sujuu eikä apua tarvita pullo rumbaan, mutta silti itseäni hämää kun en kykene olemaan avuksi.

Avatar

Meidän perheessä taas on päinvastaisia kokemuskia. Kaksi ensimmäistä lasta saatiin ns teininä siinä 20v iän tienoilla ja mä todella heräsin yöt, eikä isännällä ollut mitään tietoa mitä yöllä tapahtuu. Sama aamuisin mä heräsin aina lasten kanssa.

Nyt kuopus on saatu 30 v iässä ja mies mukana aivan erilailla. Hän on todellakin kartalla mitä yöllä tapahtuu ja herää aamuisin aikaisemmin (vaikkei nousisi niin on kartalla milloin minä olen noussut).

Aina mieheni on osallistunut lasten hoitoon 100% yms. mutta tuo heräily juttu on nyt kyllä ihanaa, kun hän on tukena ollut.

Avatar

Näin se taitaa aina mennä, äiti vastaa loppu viimein vauvan yövalvomisista. Tai aniharvoin isä. Mutta näin se meilläkin on mennyt meidän kahden lapsen kohdalla, enkä ole siihen kyllä miestä huolinutkaan, kun vauvat on aina nukahtaneet kun ovat saaneet tissin suuhunsa 😀

Kuulostat onnelliselta äidiltä, vaikka myös varmasti vähän väsyttää. Tsemppiä ja nauti vakavuudesta, se menee niin pian!

Avatar

Sopii kuin nenä päähän 😉

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä