KOHTI LEIKKAUSTA

Mulla oli tänään se kauan odottamani lääkärin soittoaika ja niinhän se meni kuin arvelinkin, ja nyt lähti lähete eteenpäin kirurgiselle. Siellä toki varmaan arvioidaan vielä tilanne uudestaan, mutta toistaiseksi suunnitelmana on siis leikkaus. Nyt jos joku on ihan pihalla, niin kerronpa koko jutun!

Synnytyksen jälkeen mulla helpotti loppuraskaudessa vaivannut pikkurillin ja nimettömän tunnottomuus, mutta pian alkoi käsi puutua toisesta suunnasta, alkaen siis peukalosta. Se nyt ei kuitenkaan suuremmin vaivannut, mutta ihan yhtäkkiä tilanne eteni yhdessä yössä kamalaksi, enkä saanut enää nukuttua, kun oikea käteni alkoi särkeä niin paljon, että itkin vain kipua öisin, ja päivisin tunnottomuus oli koko ajan pahempi. Kolmen yön jälkeen oli pakko lähteä lääkäriin ja sieltä sain ohjeeksi käyttää rannetukia, ja laitettiin lähete hermotutkimukseen. Tutkimuksessa todettiin, että oikeassa kädessä oli huomattava hermopinne ja vasemmassa lievempi, mutta tutkimuksen jälkeen ainakin oireet ovat kummassakin kädessä pahentuneet huomattavasti. Eli tämä rannekanavaoireyhtymä ei vaikuta helpottavan konservatiivisella hoidolla, vaan nyt ollaan menossa leikkaukseen. Kuulemma näissä tapauksissa molemmat kädet yleensä leikataan, mutta eri aikaan. Saa nähdä kuitenkin, jos mulle riittäisi oikean käden leikkaus, sillä vasen ei ole ihan yhtä paha, vaikka onkin pahetunut tässä paljon.

En kyllä tiedä yhtään, miten oikein selvitään arjesta pienen vauvan, koululaisen ja eskarilaisen kanssa leikkauksen jälkeen. En voi alkuun kuitenkaan ajaa autoa, eli en voi kuskata lapsia, enkä pysty nostamaan vauvaa tai vaihtamaan vaippoja. Kotiin olisi siis pakko saada Topiaksen työpäivän ajaksi joku auttamaan IHAN kaikessa, mikä tuntuu mahdottomalta. Ainoa toivoni on, että leikkauksen saisi vaikkapa juuri joulun alle niin, että alun kipeimpinä viikkoina saisin Topiakselta ja sukulaisilta apua.

Imetys huolettaa myös tosi paljon, koska en halua minkään vaikuttavan siihen negatiivisesti. En haluaisi leikkaukseen, mutta samalla kyllä haluan vain saada nämä kädet kuntoon, sillä tämä on todella turhauttavaa sen lisäksi, että olen tietenkin jatkuvasti kipeä. On tosi vaikea tehdä mitään, kun yhtenäkin päivänä en saanut vauvan vaatteita millään kiinni, kun en tunne neppareita. Topias joutuu auttamaan monessa jutussa, ja olen hänestä jo nyt aika riippuvainen, joten haluan kyllä omat kädet takaisin kiitos.

Onko joku teistä ollut tässä kyseisessä leikkauksessa? Kiinnostaisi kuulla oikeita kokemuksia siitä toipumisesta! Ja kiinnostaisi myös yleisesti kuulla, miten olette pärjänneet imetyksen kanssa jonkin leikkauksen jälkeen?

Kommentit

29 kommenttia
Avatar

Minulla ollut myös vastaava tilanne. Oikean käden rannekanava äityi pahaksi viime kesänä ollessani raskaana. Viikkoja oli jotain 20 pintaan. Jouduin jäämään loppuraskauden ajaksi sairauslomalle hoitotyöstä. Kävin raskaus aikana hernorata tutkimuksesta ja kohtalainen pinne löytyi. Minua vaivasi myös öisin kovat kivut ja tunnottomuus, pistely jne. Ennen synnytystä tilanne jopa meni niin pahaksi että oikean käden keskisormi, nimetön ja pikkurilli olivat päivälläkin turrat enkä voinut tehdä kaikkia päivittäisiä toimia.
Vaiva helpotti synnytyksen jälkeen muutamaksi kuukaudeksi, mutta oireet palasivat vauvan ollessa ehkä 3kk iän tienoilla. Noh otin yhteyttä kirurgille suoraan nii kuin oli lupa. Leikkuu jonoon pääsin, sainkin sitten yllättäen peruutus ajan heinäkuulle. Vauva tuolloin vajaa 8kk ja painoi 12kg… 😅 Mietin myös miten tulen selviämään leikkauksen jälkeen vauvan ja 6-vuotiaan kanssa. Kolmena tai neljänä päivänä leikkauksen jälkeen anoppi oli minulla apuna, mutta sitten opettelin tekemään kaiken vasemmalla niin että käyttäisin mahdollisimman vähän oikeaa.
Tein kivun sallimissa rajoissa oikeallakin jo viikko leikkauksen jälkeen, siitä se lähti samalla kuntoutumaan. Tietenkin nosto rajoitusta noudatin, mutta tein pukemisia, syöttämisiä yms heti miten pystyin. Vauvan kakan pesukin onnistui kumihanska leikatussa kädessä ettei päässyt pöpöjä. Aivan kohtuu hyvä käsi tästä tuli kaikesta huolimatta, arven kohdalla vielä kipuja ja tunto puutosta mikä ei varmasti koskaan normaaliksi palaudu.

Avatar

Multa leikattu molemmat kädet kun oli rannekanavaoireyhtymä.. Ja itselläni kuusi lasta ja hyvin pärjäsin arjessakin.. Vaikka toinen käsi olikin pois pelistä useamman viikon..

Avatar

multa leikattiin sappirakko pois vauvan ollessa 3kk ja täysimetyksellä. Anestesialääkäri tuli kertomaan että käyttää nukutusaineena (tai mikä nyt onkaan😂) sellaista mikä käy imetyksen kanssa, ekat maidot vaan pumppaa pois ja kaataa viemäriin. Ekana päivänä en pystynyt imettämään ollenkaan (kyljellään makoilu oli tuskaista enkä pystynyt pitämään vauvaa sylissä että olisin istualtaan imettänyt) mutta kyllä se siitä jatkui sitten normaalisti 😊 tämän jälkeen lähes heti jouduin uudestaan sairaalaan ja tuli imetyksestä viikon tauko, mutta onneksi oli tissibeibe joka asui sitten seuraavan viikon tissillä tilailemassa lisää mölöä😂

Avatar

Onko sulla mahdollisuutta saada neuvolan kautta kotiapua? Itse olin 5viikkoa sitten jalka leikkauksessa ja sain neuvolan kautta apua kotiin. Mulla on kans 3 lasta,nuorin reilun vuoden ikänen. Vielä ois viikko jäljellä keppien kanssa kulkemista mutta kyllä tästä on jotenkin selvitty. Tsemppiä leikkaukseen!!

Avatar

Etkö saanut mitään jumppaohjeita tms? Mulla on ollut myös hermopinne molemmissa ranteissa ja toisessa olkapäässä (oireili juurikin öisin rajuilla puutumis-, tunnottomuus- ja kihelmöintikohtauksilla) sekä päivisin voimattomuutena, puutumisena ja tunnottomuutena. Sain lääkäriltä ohjeet käsien kotijumppaan ja oireet helpotti. Nyt taas öisin puutumista, täytyisi varmaan aloittaa taas jumppailut jottei pääse yhtä pahaksi kuin viimeksi.

Avatar

Ikävä vaiva. Käyn itse kuukausittain hermoratahierojalla, tosin muista syistä johtuen. Hierojani mukaan rannekanavaoireyhtymääkin voi hoitaa tai ainakin lievittää hermoratahieronnalla. Kokeile leikkausjonoa odotellessa tätä mahdollisuutta 🙂 Netistä löytyy HRH hakusanalla. Tsemppiä vauva-arkeen:)

Avatar

Moikka
Suosittelen käyntiä Mynämäellä Hannu Timosen vastaanotolla. Hän sai minun kädet kuntoon ilman leikkauksia.

Avatar

Moi. Itselläni on leikattu molemmat ranteet kyseisen ongelman takia. 4 viikkoa ei itselläni riittänyt työkuntoon ja taisin saada 1-2vk lisää saikkua. Olen ammatiltani maatalouslomittaja ja käsi petti alta jos oli liikaa painoa eli suosittelen että jos joudut leikkaukseen ennen lisäapuja niin että se vähemmän käytössä oleva käsi leikataan eka. Autoa sillä pystyy kuitenkin ajaan ja jtn kevyttä tekeen mut siin se.

Avatar

Mulla oli sama vaiva alkuvuodesta ja olin joutumassa leikkaukseen, mutta sain avun rannetuista, jäsenkorjauksesta ja tohon suunnitelluista venyttelyohjeista. Mutta kysyin silloin neuvolasta, että onko mahdollista saada apuja kotiin jos leikataan, niin oisin saanu perhetyöntekijän avuksi! Kannattaa olla yhteydessä neuvolaan.

Avatar

Oletko kokeillut vyöhyketerapiaa? Kuulin, että synnyttäneillä naisilla lantion alueen ”virheasennot, hermopinteet tms” vaikuttaisivat juuri kösien hermotukseen. Tiedä sitten, saisitko tästä apua, mutta ei kai siinä mitään menetäkään 🙂

Avatar

Sama ongelma täällä vauva-aikana, raskausaikana alkoi jännetupentulehduksena ja jatkui 1,5v kunnes leikattiin. Pahasti oli hermo pinteessä ranteessa siis, peukalo käyttökelvoton ja särky oli kamalaa erityisesti öisin ja aina kun ranne/peukku osui johonkin. Toivon, että olisin leikkauttanut jo aiemmin, sillä reilu 1v lapsi oli edelleen puettava ja pestävä mutta myös reilusti rimpuilevampi ja painavampi. Eka päivä oli rankka ja kipeä leikkauksen jälkeen, kun puudutus loppui, mutta jo toisena päivänä käsi toimi normaalisti. Puolisokin töissä pitkää päivää, ja apuja ei ollut tarjolla. Jäykkyyttä oli, sillä peukalo oli ollut käyttökelvoton toista vuotta ja olin varonut sitä. Haavaa piti varoa, mikä oli ehkä hankalinta lopulta koko hommassa! Hienoa, että pääset leikkaukseen, varmasti haasteensa tuo että molemmat kädet on huonossa jamassa eikä vain toinen. Toivottavasti saat päiväksi pariksi apuja kotiin leikkauksien jälkeen!

Avatar

Hei! Mä niin tiedän nuo puutumiset, kamalaa! Itsellä alkoivat vaivata myös ensimmäisessä raskaudessa ja viimein kolmannen lapsen syntymän jälkeen oikea ranne leikattiin. Mutta kohdallani toipuminen kesti todella kauan ja kaduin koko leikkausta niin, etten ole antanut vasenta rannetta leikata…. olen saanut siihen fysioterapeutilta täydellisen avun! Yöllä lepolasta ja ”kuurina” tk:n fyssarikäyntejä ja ranne/sormet oireettomat! Kannattaa ainakin kokeilla asiaan perehtynyttä fyssaria ennen leikkauspöytää 🙂 ja mikäli leikkaukseen päädytte, varmista että mikä on imetyksen varoaika, niitäkin on monenlaisia puudutteita.. ja kyllä, aika avuton sitä on ensimmäisen viikon leikkauksesta, tarvitsee apua omaankin syömiseen ja pukeutumiseen.. tsemppiä! Ja hyvää syksyä koko perheelle!

Avatar

Mieheltäni avattiin oikean puolen rannekanava pari vuotta sitten. Itse toimenpide oli varsin pieni, kesti noin 20 minuuttia ja ihan Burana/Panadolilla pärjäsi jälkikipuun hyvin. Hän toipui hyvin ja on ollut sittemmin täysin oireeton. Mutta pari kolme viikkoa oli tosiaan sitä aikaa, kun ei saanut nostella tai ajaa autoa.

Kannattaisiko miehesi jäädä vanhempainvapaalle sinun sairaslomasi ajaksi? Näin ainakin yhdessä tuttavaperheessä toimittiin, jossa äiti joutui sairauslomalle kesken vanhempainpäivärahakauden.

Avatar

Juuri näin! Molemmilla puolisoilla on oikeus kahteen vanhempainvapaajaksoon.

Avatar

Suosittelen kokeilemaan kalevalaista jäsenkorjaa sekä hermoratahierojaa. Voit heidän avullaan välttyä leikkaukselta.

Avatar

Minulla on ollut oikeassa ranteessa sama vika jokaisen lapsen saamisen jälkeen. Kerran siihen pistettiin kortisonia, muuten käytin tulehduskipulääkettä- ja voidetta kuurina, lisäksi sain fysioterapiaan lähetteen, jossa annettiin loistavat ranteen ja peukalon venyttelyohjeet. Ammattini takia leikkaus oli lähellä, mutta vältyin siltä. Toivottavasti tästä oli apua, ja sinäkin välttyisit leikkaukselta.

Avatar

Tätä et kysyny, mutta vinkkaan että kokeile ensin hoitaa pinteitä kalevalaiselma jäsenkorjaajalla ja hierojalla! Imetys vetää kropan kamalan juntturaan, kun on niin pitkiä aikoja paikallaan. Mulla oireili vasen ranne, kun vauva oli 0-7kk, mutta kalevalaiselta sain avun! Täti kävi rannekanavaleiklauksessa, ja ikävä kyllä oikea käsi on lähes käyttökelvoton sen seurauksena tulkeesta kompikaatiosta, ja myös vasen käsi toimii huonommin kuin aiemmin. Siksi ite kokeilin saada avun muualta, koska pelotti riskit, vaikka nehän kuuluu kaikenlaisiin leikkauksiin 😊 Mutta itsellä on hyvät kokemukset vaihtoehtoisesta hoidosta, joten suosittelen sitä mielellään muille. Jos se ei mitään anna niin ei otakaan 😊 Tsemppiä sinne vauva-arkeen♥️

Avatar

Minulla on elokuussa leikattu kyseinen vaiva oikeasta kädestä, toistamiseen. Ensimmäinen leikkaus oli viime lokakuussa, jonka jälkeen pystyin palamaan töihin vasta huhtikuussa, mutta pystyin olemaan töissä vain 1,5kk.

Avatar

Moikka!
Mä olin juuri tuossa leikkauksessa Turunmaan sairaalassa kesällä, juhannusviikolla. Toipumiseen meni noin 4-5 viikkoa mutta siis kyllä kotona touhuilin lähes normaaliin tahtiin heti seuraavasta päivästä alkaen 2 ja 4-vuotiaiden kanssa. Toki kotona ollut mies hoiti osan. Mutta nosto kielto siitä tosiaan tulee ja sellainen kirurginen tollo suositeltiin pitämään 2viikkoa. Pienen vauvan kanssa ei onnistu kyllä alkuun elämä ilman apua :/ autoa ajoin muutama päivä jälkeen koska pakko, mutta en kivuttomasti. Tällä hetkellä käsi on toipunut hyvin ja puutumis/kipuoireet on poissa. Esim leivän tai vihannesten leikkaaminen on hankalaa, tai vaikka kurkkupurkin aukaisu. Myöhemmin syksyllä vasemman käden arvio.

-Mira

Avatar

Hei. Oletko kokeillut käydä kalevalaisella jäsenkorjaajalla tai muulla asiaan perehtyneellä ihmisellä aukaisemassa hermopinnettä? Itse kokeilisin ensin muita vaihtoehtoja, koska olen kuullut että leikkaus ei välttämättä tehoa kaikilla niin hyvin vaan vaiva uusiutuu. Minulla on kokemusta jonkun verran tuosta rannekanavan oireyhtymästä, se ei onneksi ole kovin pahaksi mennyt ikinä, koska olen käynyt hoidattamassa sitä kuntoon asiaan perehtyneillä ammattilaisilla.

Avatar

Vaikka leikkaus monelle kuulostaakin helpolta avulta moneen asiaan, niin suosittelisin ehdottomasti kokeilemaan monta muuta keinoa ennen leikkausta.

Jumppa voi auttaa, mutta sekään auta kahdessa päivässä. Hieronta tms. vaatii monesti useamman kerran ennenkuin kunnon hyöty saavutetaan.

Leikkaamalla ei saada aina ja välttämättä pysyvää apua, pysyvämpi saadaan monesti kuntouttamalla.

Avatar

Marraskuussa 2017 minulta leikattiin oikea käsi, hermopinne löytyy molemmista ranteista. Itse leikkaus tehtiin poliklinisesti ja oli nopeasti ohi. Kotiin kipulääkereseptien kanssa ja ekat 4-5 päivää otin maximimäärän kipulääkkeitä jotta pärjäsin kivun kanssa. Kolme lasta kotona, tuolloin olivat 7v, 5v ja 3v, mutta hyvin pärjäsin vaikka kaksi pienintä jäivät kanssani kotiin viettämään sairauslomaa. En olisi pystynytkään heitä kuljettamaan autolla päiväkotiin. Pariin ekaan päivään en saanut edes itse ”normaali vaatteita” päälle, päivät menivät aamutakissa ja yöpaidassa. Toista kättä oppii kyllä nopeasti käyttämään arjen toiminnoissa, kun kivun saa hallintaan.
Pienen vauvan kanssa tilanne on kyllä aivan toinen, kun on vaipanvaihdot, pukemiset ja sylissä kantaminen ja nostelu ym. Suosittelen pyytämään apua kotiin ainakin ekoille päiville! Isovanhemmat, ystävät, mies? Tai sitten ihan ulkopuolista lastenhoitoapua?
Nyt 2v tuon leikkauksen jälkeen tilanne on taas se, että olen uudestaan leikkausjonossa ja oikea käteni leikataan uudestaan ranteesta (eri kohdasta, eri vaiva) 2kk kuluessa, eli sama homma taas edessä. Tällä kertaa kuitenkin isompi, nukutuksessa tehtävä leikkaus. Positiivisin mielin kuitenkin ja uskon kyllä pärjääväni taas lasten kanssa kotona, onhan tuo pieninkin jo 5vuotta 🙂
Isot tsempit sulle leikkaukseen ja kivaa syksyn jatkoa!
Kyllä sinä hyvin pärjäät! 🙂

Avatar

Hei!
Mulla oli kuvaamasi oireet myös.
Oikea, se kipeäksi käsi leikattiin vauvan ollessa 8kk. Olisin päässyt leikkaukseen jo aiemmin. Siirsin sitä myöhemmäksi, jotta pärjään yksin vauvan kanssa.

Mulla operoitiin torstaina, jolloin vauva oli miehen työpäivän ajan anopilla hoidossa, keskimmäinen eskarissa ja vanhin koulussa 2lk. Isommat menivät anopille koulupäivien jälkeen.
Aamulla menin leikkuriin, siellä odottelin vuoroa ja sitten pääsin valmisteluihin.
Vaihtoehtoina oli nukutus, paikallispuudutus jolloin puudutus kestää muutaman tunnin ja niin, että koko käsi puudutetaan.
Valitsin koko käden puudutuksen, sillä käsi olisi seuraavaan aamuun puutuneena, jolloin en tunne kipua. Ja niinhän se oli.
Mulla operoitiin sekä kyynärpää, että ranne.
Leikkaus oli hetkessä ohi, ja pääsin iltapäivällä kotiin.
Imetys sun muut onnistui oikein hyvin.
Mulla leikattiin oikea käsi, niin nukuin vasemmalla kyljellä ekan yön.
Pystyin maaten imettämään ja oikea käsi lepäsi ison tyynyn päällä yön tunnottomana.
Kerran se käsi yön aikana tipahti, jolloin mies nosti sen takaisin tyynylle. 😂
Seuraavana aamuna alkoi tunto palata, ja heti aloitin sormijumpan ja liikuttelun.
Muistaakseni kolme päivää oli isot sidokset, jonka jälkeen vaihdoin haavateippeihin ja jos lähdin ulos laitoin myös haavalaput, ettei mene likaa haavoihin.
Viikonlopun oli mies kotona ja maanantaista eteenpäin pyöritin arkea normaalisti.
Toki vauva pyllypesuja en pystynyt tekemään, vaan päivällä mentiin kosteuspyyhkeillä ja miehen tultua kotiin, hän hoiti pesut.
Kolme kuukautta leikkauksesta kävin ekan kerran pelaamassa koripalloa. Ja nyt vajaan 4kk jälkeen leikkauksesta käsi toimii hyvin. Painoa en pysty kymmenelle laittamaan, vaan esim jos konttaan lapsen perässä on oikea käsi nyrkissä.
Kysy jos mieleen jotain juolahtaa. 😊

Avatar

itse myös sain raskausajalta riesakseni hermopinteet molempiin ranteisiin, jotka operoitiin vauvan ollessa 6-7kk. Ranteet leikattiin kuukauden välein ja meillä mies jäi kotiin vanhempainvapaalle minun sairausloman ajaksi eli noin 2,5 kuukaudeksi. Leikkauksen jälkeen tuli muistaakseni kuukaudeksi 1kilon nostorajoitus, joka omassa paranemisessani oli aika sopiva. Vähintään ensimmäiselle viikolle tai kahdelle leikkauksen jälkeen varaisin jonkun 24/7 valmiuteen nostamaan vauvaa. Meillä imetys kesti tämän leikkauksen paranemisineen. Leikkauspäivänä en muistaakseni saanut imettää, mutta sen jälkeen imetys sujui siten, että mies nosti vauvan rinnalle jne. Olihan se aikamoista aikaa, mutta olipahan ainakin tiivistä ja perheen yhdessäoloa runsaasti 😀

Katsoin nuo saamasi kommentit ja vinkit vaihtoehtoisista hoidoista. Itse en niitä kokeillut, mutta omalla kohdallani hermoratatutkimuksen tulokset olivat sellaiset (surkeat), ettei lääkärin mukaan vaihtoehtoja ollut. Jouduin jopa kiirehtimään leikkausta, koska ajoittain en tunnottomuuden takia enää uskaltanut nostaa vauvaa. Tosiaan perhetyötä olisimme saanut kotiin avuksi, mutta sen omavastuuosuus olisi ollut sitä luokkaa, että miehen palkka olisi mennyt siihen. Nämä on käsittääkseni kuntakohtaisia asioita, näin Turussa pari vuotta sitten. Autolla ajoon kommentoin vielä, että automaattivaihteisella autolla ajaminen onnistunee jo muutamia päiviä leikkauksen jälkeen.

Tsemppiä tulevaan!

Avatar

Tsemppiä tulevaan leikkaukseen!
Neuvolasta voi pyytää tuollaisessa tilanteessa sen kotiapulaisen auttelee. Onkohan se ilmainen vai maksaako vähän (tulojen mukaan määräytyy)…

Avatar

Mulla on molemmat ranteet leikattu. Vasemmassa vaikea hermopinne ja oikeassa keskivaikea. Vasempaan jäi pysyvä hermovaurio ja oikeaan lievä, mutta mulla venyi hoito niin pitkälle, ettei se yllättänyt.

Mutta itse käytäntöön:

Leikkauspäivä toki polikliinisesti, helppo ja nopea homma. Puolisoni oli päivän poissa töistä ja lasten kanssa kotona. Tällöin nuorempi oli noin 1 kk ikäinen. Leikkauspäivänä kädessä oli nytkkeilyhanskan kokoinen kääre, mutta seuraavana päivänä senkin sai keventää. Seuraavana päivänä puolisoni meni myös töihin, jolloin jäin vauvan ja 2veen sekä parin koiran kanssa oman onneni nojaan. Eipä siinä mitään, sillä elämä jatkui kuten ennenkin. Kättä saattaa pikkuisen särkeä, mutta kyllä sillä pystyy operoimaan, kun vähän varoo. Onnistuu siis pyykkäys, ruoanlaitto, vaipanvaihto ja autolla ajo. Ihan normaali elämä siis.

Stressi siis pois; jos ei nyt ihan uusavuton ole, pärjää kyllä oikein hyvin.

Avatar

Äkkiä siitä toipuu, pari ekat päivät ison sidoksen kanssa voi olla hankalia mutta nopsaan kättä pystyy käyttämään ihan normi askareisiin. Ja käyttö tekee ihan hyvääkin (kun lupa siihen on) ja edistää kuntoutumista! Ja onneksi on toinen käsi apuna, aika hyvin sitä pystyy luovimaan. Missään nimessä ei tarvi jäädä viikoiksi sohvalle käsi pystyssä ootteleen parantumista! Leikkaus on kuitenkin loppupeleissä aika pieni ja simppeli. Tsemppiä!

Avatar

Minulta leikattiin käsi muutama vuosi sitten. Leikkaus ärsytti hermostoa sen verran, että sain käteeni CRPS II -kipuoireyhtymän. Kipuoireyhtymä jatkuvan hermosäryn, lääkityksen, fysioterapian, toimintaterapian ja kipupotilaisiin erikoistuneet psykologin kanssa elämä oli 1,5v todella hankalaa. Hermokipu ei näy päälle päin, joten harva ymmärsi kuinka loppu olin tuona aikana. CRPS on erittäin harvinainen ja voi sanoa että minulla kävi tässä suhteessa todella paska tuuri. Minulla oli käsi leikkauksen jälkeen CRPS:n takia todella paljon kipeämpi kuin ennen leikkausta ja suurin osa ajasta kului toivoen että joku leikkaisi käden irti. Yhteensä tuon 1,5v aikana leikkauksen jälkeen taisin olla yhteensä 6kk sairaslomalla eri pituisissa pätkissä.

Tsemppiä leikkaukseen !

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä