SYYSRETKI SAARISTOSSA

PR-tilaisuus ja kuvien takit saatu Reimalta

Minä pääsin tällä viikolla haastamaan itseäni, kun ajoin kolmen lapsen kanssa Helsinkiin peräti kahteen pr-tilaisuuteen. Viime viikolla harjoittelin junalla vauvan kanssa ja nyt oli sitten aika pakata yksin kaikki kolme autoon ja viettää pitkä päivä Helsingissä. Ja kaikki meni oikeasti tosi hyvin! Olihan siinä kädet täynnä ja aika häslinki, mutta selvisin, ja sain koko ajan avuntarjouksia ja vauva pääsi tarvittaessa syliin, mistä oli iso apu. Tämä kolmen lapsen kanssa säätäminen ja pitkä ajomatka ei kuitenkaan ollut sitä itseni haastamista, vaan näiden tilaisuuksien luonne. Oltiin nimittäin kahdessa ulkotapahtumassa!

Ensin oltiin Polarn O Pyretin hauskassa tilaisuudessa Kaivopuiston leikkipaikalla, jossa lapset saivat ihanat uudet ulkovaatteet ja pääsivät testaamaan niitä sateessakin, sillä paikalla oli mahtava Weatherbox, jossa pääsi seisomaan tuulessa ja tuiskeessa, ja kuivana pysyttiin! Lapset nauttivat hirveästi ja vauva nukkui nätisti koko ajan kaukalossa, ja minä pääsin juttelemaan tuttujen kanssa ja nauttimaan ihanasta säästä.

Popin tilaisuudesta lähdettiin tunnin jälkeen ajamaan kohti Nokkalan majakkaa Reiman ja Ping Helsingin järjestämälle syksyiselle luontoretkelle. Majakalla ensin syötiin, ja sitten lähdettiin vesibussilla Isoon Vasikkasaareen, jossa meille oli järjestetty mahtava seikkailu erilaisissa pisteissä luontoteeman ympärillä. Lapset pääsivät etsimään ja tunnistamaan kasveja, pelaamaan pikipataa (tai tervepadaksi sitä Helsingin päässä kutsuttiin), soutamaan ja opettelemaan tulentekoa.

Ja se vaikea osuus, ötökät! Mähän en ikinä käy lasten ja Topiaksen kanssa mökillä, vaan jään aina kotiin, enkä myöskään osallistu laavuretkille pakkasten ulkopuolella. Talvella, kun ötökät ovat poissa ja kaikkialla on lunta, voin kyllä lähteä luontoon, mutta muulloin en pysty. Ja olin tosi ylpeä, että selvisin tällä kertaa kunnialla ja pääsin näkemään, kuinka lapset nauttivat tällaisesta. Ensin Kaivopuistossa arvasin, että nyt käy jotain, kun piti mennä nurmikkoalueelle, missä oli puita, ja vähän ajan päästä bongasinkin ihan pienen hämähäkin vauvan kaukalon kaarella kiipeilemässä. Onneksi se oli niitä superpieniä, niin pystyin itse tappamaan sen äkkiä, mutta jäi heti sellainen yyyhhh -fiilis. Sitten autossa tunsin, että ihan kuin niskassa liikkuisi jotain ja äkkiä läimäisin käden sinne ja huomasin, että siellä oikeasti on jotain, jonka puristin sormien väliin niin tiukkaan, että sattui oikeasti. Puristin vain sormia tiukasti yhteen, hengitin paniikin läpi, avasin ikkunan ja äkkiä vapautin sormet ulkopuolella. Jäi tosi inhottava olo ja tuntui koko ajan, että jotain liikkuu jossain, mutta selvisin! Retkellä sitten onneksi selvisin ötökkävapaasti, kunnes paluumatkalla istuskellessani huomasin, että ikkunassa oli hämähäkki, ja ponkaisin äkkiä seisomaan keskelle vesibussia. Aloin katsella ympärilleni ja huomasin toisessakin ikkunassa, ja alkoi iskeä paniikki, mutta pitelin vauvaa, hengitin syvään ja tuijotin rantaa, joka oli jo ihan lähellä. Oli ihan tositositosi kova ahdistus päällä ja pelkäsin, että saan kauhean kohtauksen, mutta selvisin! Nyt on kyllä sellainen olo, että en lähde enää yhtään mihinkään näihin vaaratilanteisiin, mutta olen silti tosi onnellinen, että uskalsin lähteä.

Tämä ötökkäpelko on kyllä tosi inhottava ja vaivaannuttava juttu, koska se tosiaan haittaa jopa tällaisissa työjutuissa. Onhan se tosi noloa saada paniikkikohtaus sellaisessa tilanteessa, missä se ei olisi kovin suotavaa. Olen joutunut koulussa lähtemään luokasta hämähäkin takia, jäänyt pois lukuisista ulkojuhlista ja joutunut säätämään kaiken kanssa hirveästi. Olisi ihanaa päästä tästä eroon! Mutta toistaiseksi saan iloa näistä pienistä voitoista, kuten tästä retkipäivästä.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Varmaan tervapataa tarkoitit?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä