KOLME LASTA – KUKA ON KUKA?

Tässä kolmannen lapsen kanssa on tullut paljon mietittyä, että keneltä tämä vauva nyt näyttää, etenkin kun se nousee koko ajan muiden puheenaiheeksi. Kaikki vain tuntuvat olevan vähän eri mieltä siitä, kenen näköinen hän milloinkin on, mutta ollaan tultu siihen tulokseen, että ihan on itsensä näköinen vauva. Välillä hän on näyttänyt ihan meidän eskarilaiselta, välillä ihan isältään, mutta kaikenkaikkiaan tämä vauva tuntuu olevan sekoitus siskoa ja veljeä, eli sekoitus meitä vanhempia, kun sisko on ihan isän näköinen ja veli äidin näköinen.

Lapsista meidän esikoisneiti on ollut hoikimman näköinen, kun hän oli syntyessään niin pieni (2885g), ja pojat sitten taas ovat pyöreämpää sorttia. Keskimmäinen oli syntyessään isoin (3230g), mutta tämä kuopus (3085g) sitten taas lähti keräämään parhaiten painoa.

Kaikilla lapsilla on ollut syntyessään tukkaa, mutta määrä on kasvanut joka lapsen myötä. Esikoiselta harvat hiukset katosivat synnytyksen jälkeen, keskimmäisellä oli tuollainen lyhyt tumma tukka ja tällä kuopuksella sitten taas on pisin tukka, joka on koko ajan pystyssä.

Esikoinen nukkui parhaiten, kokonaisia öitä ja mahtavia päikkäreitä. Keskimmäinen nukkui todella huonosti ja kuopus nukkuu yöllä ihan hyvin, mutta päivällä lähinnä vain sylissä ja pätkittäin.

Esikoista täysimetin 2 viikkoa, keskimmäistä vajaat 2 kuukautta ja kuopuksen kanssa on nyt menty reilut kaksi kuukautta ja hyvin sujuu. Esikoinen kasvoi maltillisinta tahtia, keskimmäinen otti 1-2kk kauhean spurtin ja kuopus otti heti syntymän jälkeen mahtavan nousukäyrän. Hänen kanssaan imetys lähti parhaiten käyntiin, joten se selittää sen.

Näitä kuvia on hauska katsoa näin vierekkäin, kun näkee itsekin paremmin niitä lasten eroja ja yhtäläisyyksiä. Ajan myötä sitä alkaa vähän unohtaa, miten kaikki on mennyt ja miltä kaikki on näyttänyt. Esimerkiksi tämä seuraava kylpyammekuvakollaasi on musta mahtava! Kolme eri kotia, kolme eri lasta, mutta sama kylpyamme palvelee edelleen. Näissä kuvissa on kyseessä jokaisen lapsen ensimmäinen kylpy kotona. Esikoinen on tässä 5 päivää, keskimmäinen 3 päivää ja kuopus 11 päivää, joten hän on jo ehtinyt kasvaa vähän enemmän kuin sisaruksensa.

Seuraavissa kuvissa sitten taas jokainen lapsi on noin kaksi kuukautta vanha ja tässä iässä he ovat kaikki olleet suunnilleen saman painoisia. Tämä oli hauska huomata neuvolakorteista! Paino on ollut sama, mutta pojat ovat silti siskoaan pyörempiä, ja veikkaan, että sisko oli jo tuolloin pidempi. Kuusivuotisneuvolassakin meidän esikoisneiti oli viisi senttiä pidempi kuin keskimmäinen, ja luulen, että tämä kuopuskin jää pituudessa siskolle kakkoseksi.

Näistä kuvista huomaa myös kivasti, että ainakin omasta mielestäni myös valokuvaustaidot ovat joka lapsen myötä kehittyneet 😀 Koen kylläkin edelleen tunnontuskia siitä, että toisista on parempia ja enemmän kuvia kuin toisista. Harmillisesti mulla ei ole jokaisesta kuvaa tuon Pentikin pupun kanssa, mutta kaikilla on myös ollut alusta asti tuo Pentikin ihana pupu, joka on edelleen esikoisellekin tosi tärkeä.

Jokainen lapsi on kyllä selkeästi omanlaisensa persoona ja on ollut sitä jo ihan vauvana. Koko ajan sanotaan, että meidän pojat ovat ihan samannäköisiä ja se on kyllä totta monessa jutussa. Vanhoja kuvia tänään selaillessani huomasin, että heillä on ainakin ihan samanlaiset hymyt olleet vauvana! Ja vastasyntyneenä tämä kuopus näytti niin paljon veljeltään, että se oikein hämmensi sairaalassa. Tosi paljon vaikuttaakin menevän niin, että meidän neiti on ihan erinäköinen sitten yksinään, ja pojat tulevat muistuttamaan toisiaan. Toisaalta ei sitä tiedä, kun tästä vauvasta vielä ilmenee koko ajan yhtäkkiä isin näköä! Silmätkin vaikuttavat siltä, että ne saattavat jopa jäädä sinisiksi, kun keskimmäisen silmät sitten taas ovat ihan ruskeat. Mutta meidän sinisilmäisen neidinkin silmiin alkoi tänä vuonna yhtäkkiä tulla vihreää ja ruskeaa, joten eihän näistä ikinä tiedä. Omat silmäni muuttavat edelleen aikuisena väriä. Ennen olin ihan ruskeasilmäinen, mutta yläasteella alkoi tulla vihreää, ja nyt silmissäni on jo enemmän vihreää kuin ruskeaa.

Näitä kuvia katsellessa näen lapsissa samoja piirteitä, mutta samalla jokainen on mielestäni aivan erilainen, ja erotan heti hämäristäkin osittaiskuvista, kuka lapsista siinä on kyseessä. Topias sitten taas ei erota millään mistään kuvasta, kuka lapsista siinä on! Mikä on tosi outoa, kun esim meidän tokaluokkalainen ja eskarilainen ovat kuitenkin niin erinäköisiä, mutta heidätkin hän sekottaa. Joskus kun saan aikaiseksi koota albumeita, täytyy siis nimetä aina lapset kuviin, tai Topias ei tiedä yhtään, ketä hän siinä katselee.

Mitä mieltä te olette, onko meidän lapsissa samaa näköä enemmänkin, vai onko jokainen ihan itsensä näköinen?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä