CURLY GIRL – ALKUHUUMAN JÄLKEEN

Minun on pitänyt jo kauan kirjoittaa jatkoa postauksilleni curly girl -metodista, mutta kaiken vauvahässäkän keskellä se on jäänyt. Nyt kuitenkin huomasin tällä viikolla, että curly girl -postaukseni on blogini suosituin postaus, ja sain vihdoin aikaseksi napata kuvan hiuksistani muutenkin kuin siivousnutturalla!

Curly girl method – Noviisin opas aloittamiseen

Curly girl – Helpoimman kautta

Arki vauvan kanssa ei ole hiusystävällistä, olen tasan kerran pitänyt hiuksia auki ja todennut heti, että ei enää ikinä. Vauva on koko ajan sotkeentunut hiuksiini ja repii niitä, joten pidän joka päivä hiukset turvallisesti nutturalla ja odotan sitä aikaa, kun saan taas nauttia pitkästä tukasta parhaimmillaan. Sitä odotellessa olen kuitenkin jatkanut koko ajan curly girl metodia! Läpi raskauden ja kamalankin kiireen, olen edelleen ihan mukana tässä lahkossa. Siltä se nimittäin varmasti tuntuu, lahkolta, kun kaikki metodin noudattajat ovat niin curly lifestylessa kiinni.

Tällaiselta se tukkani sitten nykyään aina näyttää! Noudatan edelleen metodia sellaisella rennolla otteella, joka sopii minulle täydellisesti. En kylläkään käytä missään nimessä mitään kiellettyjä aineita, siltä osin noudatan metodia orjallisesti! Mutta en ehdi huolehtimaan hiuksista niin, että ne olisivat aina edustavat, joten olen välillä harjannut hiukset nutturalle piiloon, vaikkakin itsepintaiset pikkukiharat tuosta ohimoilta pinkaisevat aina heti pakoon nutturasta. Muuten kyllä noudatan metodia, laiskasti vain.

Mulle metodissa tärkeintä on se hiusten hyvä kunto. Pyrin jatkuvasti huolehtimaan hiuksista, mutta en jaksa muotoilla niitä. Suurin osa metodin noudattajista ainakin fb-ryhmän perusteella aina muotoilee ja pyrkii korostamaan kiharaa, mutta minä vain kosteutan ja annan olla. Ensin laineeni tulivat paremmin esiin ja sitten tukka alkoikin mennä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän korkkiruuville. Nyt hiukseni ovat siis korkkiruuvia, mutta tukka on niin pitkä ja painava, ettei se jaksa kihartua kunnolla vaan roikkuu tuollaisina suikeroina. Olenkin miettinyt kovasti leikkaamista, koska lyhyempi tukka kihartuisi paljon paremmin, mutta en ole vielä raaskinut leikata.

Mutta mistäs tähän sitten lähdettiin? Laitetaan tähän pari kuvaa hiuksista ennen metodia!

Hiukseni ovat aina siis olleet laineikkaat, mutta en arvannut siellä olevan piilossa paljon tiukempikin kihara. Minulla oli sinänsä hyvät lähtökohdat, kun hiuksiani ei ole värjätty, vaan kaikkialla on vain omaa väriäni, mutta hiukseni olivat silti todella kuivat. Ja ovat edelleen! Nyt ne ovat siis paljon paremmat, mutta edelleen kyllä huomaan kuivuutta. Mutta sen toki selittää se, että vaikka olenkin ollut metodilla jo puoli vuotta, pesuvälini on niin pitkä, etteivät hiukset saa kosteutta kovin usein.

Pesuväli onkin yksi niistä syistä, miksi rakastan metodia. Ihan huomaamatta tuossa kiireen keskellä synnytyksen jälkeen pesuväli venyi peräti kahteen viikkoon, kun normaalisti pesen kerran viikossa, ja nyt olenkin huomannut, että ei tarvitse pestä edes kerran viikossa, jos on kiire eikä ehdi. Hiukset olivat vielä 10. päivänä ihan edustavat, kun tavallisesti päivä 5 olisi jo ollut pipopäivä. Kahden viikon kohdalla alkoi jo tuntua, että nyt täytyy pestä.

Koska pesuvälini on niin pitkä, pesen hiukset aina sulfaatittomalla shampoolla. Shampoopesun jälkeen teen cowashin, laitan maskin tai hoitoaineen ja huuhteluiden jälkeen laitan jätettävää hoitoainetta ja ihan vähän kiharavoidetta. Käytän hiuksissa tällä hetkellä ainoastaan luonnonkosmetiikkaa ja voisin erikseen vielä myöhemmin esitellä kaikki tuotteet. Ennen pesua harjaan hiukset huolellisesti tangle teezerilla ja hoitoaineen/maskin vaikuttaessa harjaan wet detanglerilla. Siinä kohtaa selviävät shampoopesusta tulleet pienet takut ja hoitoaine levittyy paremmin. Kiharavoiteen ja jätettävän hoitoaineen laitan märkään tukkaan ja puristelen sitten hoitoainetta sinne tukkaan sisään ja samalla ylimääräiset vedet ja aineet valuvat pois. En siis tee mitään erikoisjuttuja, vaan menen sieltä, mistä aita on matalin ja olen tähän tyytyväinen.

Jos jaksaisin noudattaa metodia ihan täysillä ja tehdä pitkiä rutiineja, voisi tästä kiharasta tulla upea! Mulla ei kuitenkaan kolmen lapsen kanssa ole aikaa sellaiseen, ja tukkani on niin pitkä, että sen kanssa kestää ikuisuus tehdä mitään, mutta ehkä sitten jossai toisessa elämänvaiheessa. Mulle kuitenkin kelpaa hyvin tällainen rento ja vähän sotkuinen kihara, koska en ole tyyliltäni muutenkaan sellainen huoliteltu. Kuljen aina ympäriinsä ilman meikkiä ja vaatteissani on puklua, joten näyttäisihän se hassulta, jos niiden vastapainona olisi täydellinen kampaus.

Ihan kaikkein parasta metodissa on takuttomuus! Sitä mukaa, kun tukka voi paremmin, ovat takut koko ajan enemmän kadonneet. Hiukset eivät mene kamalaan takkuun, vaikka ei viikkoon harjaa, kun taas ennen metodia hiukset olivat jo päivässä ihan hirveässä takussa. Tukka tuntuu pehmeältä ja ihanalta, ja voin todellakin tuntea eron. En enää halua ikinä palata vanhaan! Meidän lapsetkin ovat metodilla, sillä erolla, että heidän hiuksiaan kyllä harjataan joka päivä, eikä pyritä kiharaan, vaan ollaan vaan jätetty ne haitalliset aineet pois, jotta hiukset olisivat paremmassa kunnossa. Ja kyllä huomaa eron lapsillakin! He aloittivat metodin kesällä ja hiukset ovat huomattavasti takuttomammat! Suosittelen siis tosi lämpimästi metodia lapsille, ihan suoratukkaisillekin, sillä metodia ei ole pakko käyttää juuri kiharan luomiseen, vaan suorallakin tukalla se auttaa hiusta voimaan paremmin.

Olen tämän puolen vuoden aikana tasan kerran suoristanut hiukset, kun mulla meni hiuksiin ötökkä ja sain paniikin ja pesin niitä ihan hulluna ja sen jälkeen suoristin kaikkialta siltä varalta, että jos siellä vielä on jotain, niin nyt se ainakin kuolee. Suoristaessa hämmästyin hirveästi sitä, kuinka pitkä tukkani on! Pidin vähän aikaa hiuksia auki ja huomasin, että oli vaikea esim käydä vessassa, kun hiukset roikkuvat pytyssä, ja ihan vain kävellessä latvat inhottavasti ajautuivat pakaroiden väliin. Tuota kiharaa on kuitenkin sen verran, että kiharana hiukset eivät tule ihan niin alas. Kyllä tässä siis olisi varaa leikata, mutta pelottaa, että sitten kadun sitä.

Moni ehkä ajatteli silloin keväällä huuman ollessa kovimmillaan, että tämä kyllä menee ohi, ja se mediakiinnostus onkin mennyt, mutta metodia rakastavien määrä vain kasvaa! Alkuun mua kiinnosti hirveästi kaikki metodin fancymmat osuudet ja haaveilin siitä siististä tiukasta kiharasta, mutta tämän puolen vuoden aikana olen tullut tosiaan siihen tulokseen, että minulle parhaiten sopii tämä rento metodi; noudatan kyllä metodia, mutta jätän kaiken ylimääräisen pois. Pesut ja jätettävä hoitoaine on ihan tarpeeksi, kun tuloksen ei tarvitse olla juhlakelpoinen. Hukkaan se kaunis kihara muutenkin menisi perusnutturallani. Tässä on myös se hyvä puoli, että kun kihara on saavutettu ploppauksella, muotoilulla, aineilla ja huolellisella kuivatuksella, on se alttiimpi katoamaan esim juuri nutturalla. Mutta kun tämä minun kiharani on sitä ihan omaa kiharaa, joka hyvin kosteutettuna puskee väkisin tuolta esiin, ei se katoa mihinkään, vaikka välissä harjaisin hiukset tai olisin monta päivää putkeen hiukset nutturalla. Ei siis tarvitse olla varovainen ja käyttää silkkityynyliinoja ja yömyssyjä.

Minä olen curly girl -metodiin enemmän kuin tyytyväinen ja meillä edelleen jatkaa koko perhe. Onko joku teistä hurahtanut?

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Mä oon kans rento kotiäiti-curly girl. Hiukset ei tosiaan enää takkuunnu ja on ihanan pehmeät, vaikka en tee niiden eteen sen enempää kuin ennen metodia. Kiharat elää kyllä ihan omaa elämäänsä, mutta ovat keskimäärin paljon edustuskelpoisemmat kuin ennen metodia. Kaksi päivää nutturalla olevan tukan voi vaan avata ja kas, tukka näyttää ihan hyvältä 😃 mulla ongelmana kyllä on että etuhiukset ei kiharru kunnolla vaikka haluaisin, kun ne on aina vedetty suoraksi nutturalle tai puoliponnarille, mutta ei se hirveästi haittaa kun en muutenkaan tykkää siitä että hiukset on silmillä 😊

Avatar

Oma hiukseni on niin suora, ettei siihen saa kiharaa edes raudalla pysymään. Siksi en tähän metodiin koskaan niin paneutunut, saati hurahtanut.
Sen sijaan olen jättänyt shamppoot ja hoitoaineet pois jo aikaa sitten. Pesen hiukseni suoloilla, eikä pesuvälikään ole enää niin justiinsa.

Avatar

Ihanat housut (vai hame?). Mistä?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä