RAKKAUSKIRJE SINULLE, LASTENI ISÄ

Rakas Topias

Alle kahden viikon päästä tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Olin 17 -vuotias tyttö, joka unelmoi opiskelusta ja bilettämisestä kavereiden kanssa. Sinä olit 20 -vuotias nuori mies, joka haaveili armeijan päättymisestä. En osannut sinut tavatessani kuvitellakaan, millainen tulevaisuus meillä olisi edessä. En olisi ikinä osannut edes villeimmissä kuvitelmissani ajatella, että se siilitukkainen pojankloppi olisi jo alle kahden vuoden päästä lapseni isä. Tänä päivänä me olemme onnellisesti naimisissa, kolmen ihanan lapsen vanhempia, ylittäneet kaikki odotukset ja rikkoneet kaikki ennakkoluulot. Kännisestä yhden yön jutusta tulikin loppuelämän juttu, kokonainen perhe.

Sinusta tuli isä jo 22 -vuotiaana täydelliselle tyttärelle. Toisen kerran 24 -vuotiaana ihanalle pojalle. Ja vielä kolmannen kerran 30 -vuotiaana pienelle poikavauvalle, jota emme uskoneet enää saavamme. Olen saanut seurata, kuinka olet kasvanut epävarmasta uudesta isästä 2,5 kilon pehmeä paketti ensimmäistä kertaa käsissäsi ihmiseksi, joka olet tänä päivänä. Itsevarma ja rakastava isä meidän kolmelle lapsellemme.

Rakastan seurata sinun ja lasten suhdetta. Tuntuu hyvältä elää elämää tietäen, että lapsilla on isä, johon he voivat aina luottaa ja jota he rakastavat yli kaiken. Mikä tärkeintä, heillä on isä, joka on läsnä. Aina lapsista sanotaan, että sinun arkesi on heidän lapsuutensa, ja meidän kotona, sinun kanssasi, se toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla.

Sinulle se on tavallista arkea, että päivittäin pelaat pelejä lasten kanssa, käyt pyöräilemässä, luet kirjoja heille, pelaat sählyä pihalla ja autat rakentamaan lumiukkoja. Heille se arki on kaikki kaikessa, se on se asia, minkä he tulevaisuudessa aikuisina muistavat sinua miettiessään. Eivät he mieti, oliko ruoaksi valmispitsaa vai itse tehtyjä luomukasvisia, vaan he muistavat tämän. Sinun arkesi, heidän lapsuutensa. Onnellisen lapsuuden täynnä yhdessäoloa ja ihanaa tekemistä.

 

Tiedän olevani todella onnekas, sillä ympärillä on ollut niin paljon perheitä, joissa puhutaan siitä, että isä pitää pyytää vahtimaan lapsia tai auttamaan ruoanlaitossa. Minä olen alusta asti tehnyt selväksi, että haluan tasa-arvoisen kumppanin, ja sitä sinä olet aina minulle ollut. Sinun kanssasi ei tarvitse taistella askareista tai pyytää sinua hoitamaan lapsia, koska se on itsestäänselvää, että me olemme kaikessa tasavertaisia. Olemme yhtä tärkeitä vanhempia. Sillä erotuksella, että juuri nyt tämän kolmannen vauvan kanssa sinun nänneistäsi ei tule mitään, joten olen hiukan tärkeämpi.

Ensimmäisestä synnytyksestä asti sinä olet ollut maailman paras isä jokaiselle lapsellemme. Minä ehkä kasvoin äidiksi niiden kahdeksan kuukauden aikana, kun kasvatin elämää sisälläni, mutta sinä otit tytärtämme pienestä kädestä kiinni ja kuin sähköiskun saaneena pysähdyit ja muutuit toiseksi ihmiseksi. Isäksi.

Sinä annat lapsillemme joka päivä parhaan mahdollisen miehen mallin. He saavat kasvaa tietäen, millainen on hyvä mies. Halusivat he sitten kasvaa sellaiseksi tai löytää sellaisen, sinusta he saavat täydellisen mallin. He saavat kasvaa tietäen, että heitä rakastetaan ehdoitta.

Kuva: Sonja Siikanen

Kolme lasta, kolme kuvaa jokaisen lapsen ensimmäisistä hetkistä kanssasi. Näitä kuvia katsoessani tuntuu uskomattomalta muistella ensimmäisen synnytyksen jälkeistä aikaa, kun meistä kahdesta lapsesta tulikin äiti ja isi. Nyt, kolmannen synnytyksen jälkeen se jo tuntuu niin selvältä, että tällaista elämän kuuluu olla. Silloin se tuntui uudelta ja oudolta, mutta nyt me olemme siellä, missä haluammekin. Yhdessä olemme kasvaneet vanhemmiksi ja jatkamme kasvamista.

Takana on jo rankat vauvavuodet, taaperoaika, uhmaikä ja alkava esimurrosikä. Ollaan käyty läpi kriisejä ja vaikeuksia, mutta enemmän hyviä aikoja. Melkein kymmenen vuotta yhdessä, yli kahdeksan vuotta vanhempina. Ei kai enää ole mitään, mistä me emme selviäisi?

Rakastan ja arvostan sinua niin paljon. Hyvää isänpäivää!

Ps. Teini-ikä. Ehkä me siitäkin jotenkin selvitään? 

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Mustakin ihana lukea Topiaksesta positiivista juttua – useimmiten jää sellanen vähän negatiivinen kuva (joka tosin ei ole tullut tavallaan Topiaksesta itsestään, vaan valitettavasti tyylistäsi kirjoittaa hänestä).

Oli ihanaa kun kerroit, että pidät teitä tasavertaisina vanhempina, sillä monesti on jäänyt fiilis, kuin mielestäsi olisit lapsillesi ensisijainen ja tärkeämpi vanhempi, mikä ei tietenkään ikinä pitäisi mennä niin. Tai että he ovat sinun lapsiasi ja Topias on vain sinun lastesi isä. Niistä kirjoituksista joskus tulee tuo yllämainittu kuva.

Joten tämä oli ihana postaus ja sulla on kyllä ihana mies! 🙂

Avatar

Olipa kiva lukea välillä positiivista juttua Topiaksesta, hän on kyllä vaikuttanut aina hyvältä isältä ja mieheltä 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä