KOTIIN SAIRAALASTA

Me pääsimme viikonloppuna sairaalasta sopivasti kotiin isänpäivänviettoon! Lauantaina vauvan voinnissa tapahtui taas iso käännös parempaan ja yleisvointi alkoi nousta kohinalla ja ruoka alkoi taas maistua. Nyt hän syö jo paljon paremmin, mutta kipulääkkeitä kyllä menee pitkin päivää se maksimi, kun kurkku hänellä ilmeisesti on niin kipeä. Se kun oli punainen ja rakkuloilla.

Virustestit tulivat takaisin positiivisena sen saman rhinoviruksen osalta, mutta uusia viruksia ei ollut, eli sitä samaa tautia tämä edelleen on. Keuhkojen rohina on helpottunut, kun lima alkoi siirtyä alhaalta ylös ja vauva on yskinyt sitä pois, mutta jostain kumman syystä hänelle nyt tuli jo kolmas kuumepiikki ja yleisvoinnin romahdus juuri, kun tilanne on näyttänyt jo tosi hyvältä. Nyt hän on taas jo ihan terve, kun hän niin yhtäkkiä parantui, mutta tiedä sitten, tuleeko vielä uusia alamäkiä. Toivottavasti ei! Jos jotain hyvää, niin saamme alkaa ihan normaalisti liikkua taas pois kotoa, mutta pitää tietenkin huolehtia erityisen hyvin hygieniasta, ettei hän nyt saisi mitään uusia tauteja vastustuskyvyn vielä ollessa vähän normaalia alhaisempi.

Nenämahaletkusta oli iso apu, kun vauva sai sen kautta voimia takaisin, kun ei tarvinnut laittaa kaikkea energiaa syömiseen. Oli kyllä työn ja tuskan takana saada nyt enää mitään pumpattua sairaalassa, kun alan olla todella väsynyt ja stressaantunut tämän sairastelun takia. Selvittiin kuitenkin omalla maidolla ja heti kotiin päästessä alkoi pumpullekin herua paremmin. Ja nyt tätä kirjoittaessani tajusin, että unohdin sairaalan jääkaappiin pumpatut maidot! Ja kauhealla vaivalla niitä keräsin. Voi pylly.

Tämä vauvan sairastaminen on kyllä ollut tosi rankkaa henkisesti. Sen lisäksi, että toisen pahaa oloa on kamalaa katsoa, mulla on myös niitä itsekkäämpiä ajatuksia. Nimittäin kun tämä vauva-aika menee muutenkin niin nopeasti niin tuntuu tosi epäreilulta, että nyt tämä kaikki aika menee tähän sairastamiseen. Haluaisin nauttia vauva-arjesta, käydä kaikkialla ja tehdä kaikkea vauvan kanssa, mutta ollaan oltu viikkotolkulla jumissa kotona. Vauva sairastui jo syyskuussa! Koko ajan tulee niitä ylämäkiä voinnissa, kunnes sitten yhtäkkiä taas romahtaa. Jos tulee vielä yksikin niin mulla hajoaa pää lopullisesti. Oon vaan ihan poikki tähän. Tämä on meidän viimeinen lapsemme ja haluan ottaa vauva-ajasta kaiken irti, enkä kököttää sairaalassa itkemässä.

Perjantaina vauva sai niin kamalan oudon itkukohtauksen, kun häntä selkeästi sattui johonkin ja hän oli aivan uupunut ja kipeä. Se ei ollut huutamista, eikä mitään tavallista itkua, vaan hän itki sylissäni niin lohduttomana, että minusta tuntui, että kuolen. Minä itkin vain täysillä ja hakkasin kutsunappia, jotta vauva saisi lisää kipulääkettä ja maitoa nenämahaletkuun. Vauva yritti siis syödä, mutta ei pystynyt ja siitä alkoi sellainen väsynyt murtunut itku käheällä rikkinäisellä äänellä. Musta ei ole varmaan ikinä ennen tuntunut niin pahalta. En halua enää ikinä kokea sellaista.

Onneksi nämä pienet ovat sitkeitä ja tämä on kuitenkin aikuiselle ihan tavallinen flunssavirus, jota liikkuu koko ajan ja ihan kaikkialla, vaikka kuinka yrittäisit varoa, mutta hänelle se nyt sattui iskemään tosi rajuna. Toivon vaan koko sydämestäni, että tämä sairastelu oli nyt tässä ja vauva alkaisi vihdoinkin tosissaan parantua ilman uusia romahduksia.

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Vaikka saattaa tuntua haastavalta, kannattaa miettiä positiivisia asioita; onhan lapsi kuitenkin perusterve. Elämälle ei kannata luoda ennakko-odotuksia, sillä elämä ei mene niin ja ennakko-odotukset aiheuttavat turhaa stressiä.

Avatar

Voimia sairastelun keskelle ja pikaista paranemista pienelle.
Sehän se on, kun koskaan ei tiedä miten elämä menee…vauva-aika voi olla niin monenlaista eikä sitä suurelta osalta itse saa valita. Meillä 2 ekaa lasta sairasti todella paljon ensimmäiset 2vuotta, korvakierteet jne. Nyt kun kolmas lapsi on ollut pieniä poikkeuksia lukuunottamatta täysin terve olen tajunnut miten erilaista vauva-aika voi olla kun lapsi on terve ja voi liikkua vapaasti. Mutta näitä ei voi itse valita näitä tilanteita, niinhän se on. Ja terveyttä oppii kyllä arvostamaan. Mikään ei ole niin hirveää kuin oman lapsen kipu ja sairaus. Huolehtikaa myös teidän aikuisten jaksaminen sairastelukierteen keskellä. Voimia.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä