KOLMEN KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA

Sairastelut sikseen, meidän vauva on jo 3,5 kuukautta vanha! Paljon olen viime aikoina päivitellyt hänen kuulumisiaan tähän infektioon liittyen, mutta jospa nyt keskityttäisiin ihan vaan siihen, millainen on meidän kolme kuukautta vanha vauva.

Meidän pikkuisin murunen on samaa aikaa tosi vakava ja ihanan iloinen tyyppi. Hän on usein tosi vakavalla tuulella, eikä häntä saa millään hymyilemään, vaan hän vaan tykkää tarkkailla kaikkea. Sitten taas kun hän on nauravaisella tuulella, hän vain hymyilee maailman ihaninta onnellista hymyä. Hän ei naura vielä ääneen, mutta nauraa kyllä silleen äänettömästi. Hän on kylläkin valikoiva sen suhteen, kenelle hän hymyilee ja nauraa.

Vauva tunnistaa jo kaikki tärkeät ihmiset ja ilahtuu heidän näkemisestään. Parasta on tietenkin se, kun aamulla näkee äidin kasvot aina ensimmäisenä! Sitten kun isi iltapäivällä tulee töistä kotiin, puhkeaa hän valtavaan hymyyn ja juttelee isin kanssa. Hän on kova juttelemaan! Mutta hän juttelee myös vain harvoille valituille. Välillä hän voi olla kokonaisen päivänkin hiljaa, ja välillä hän juttelee ihan tauotta. Hänelle on tärkeää, että hänelle jutellaan takaisin, ja voidaankin vauvan kanssa jopa tunti keskustella kahdestaan. Hän selittää jotain innoissaan ja minä vastaan kaikkeen, minkä jälkeen hän hymyilee ja puhuu lisää. Hän myös selkeästi matkii äänteitä ja hoen äitiä niin paljon, että on ihme, jos se ei ole ensimmäinen sana, kun hän nyt jo matkii niitä äänteitä ja huutelee ääiii.

Meidän vauva on tosi hyvä nukkumaan öisin ja se on valtava siunaus. Nukuttamisen helppous vaihtelee, mutta hänet saa nukutettua tissille yleensä 20-22 välillä. Nyt on vaikea sanoa tarkkaa rytmiä, kun hän on ollut kipeä ja yöheräilyt vaihtelevat yhden ja 10 kerran välillä, mutta sanoisin, että edelleen normaali yö on sellainen, jonka aikana hän herää 1-2 kertaa syömään. Päivisin sitten taas hän ei oikein nuku. Yleensä hän nukkuu pari vartin-puolen tunnin pätkää minun sylissäni, mutta muualle häntä ei saa oikein nukahtamaan. Olen nyt kerran saanut hänet nukahtamaan vaunuihin ja kävelin ulkona ympäriinsä hakemassa lapsia, koiralenkillä ja ihan vaan ympyrää pihalla, pitäen vaunut aina liikkeessä. Näin hän nukkuikin siellä kolme tuntia! Aiemmin hän on myös nukkunut hyvin Myllyn hälinässä, sen takia ollaan siellä oltu niin usein, mutta nyt vauvan sairasteassa ei tietty olla aikoihin käyty missään.

Vauva on tosi mammanpoika ja ollut sellainen alusta asti. Neuvolassakin huomattiin jo tosi aikaisin, että hän etsii ja seuraa minua katseellaan ihan koko ajan. Ja edelleen aina muiden sylistä hän etsii äitiä. Hän on myös tosi kova tarkkailemaan kaikkea ja vaunuissakin meillä on patjaa korotettu tyynyllä, jotta hän voi katsella ympärilleen. Alunperin tämä oli refluksin takia, mutta nyt myös tämän muun viihtyvyyden puolesta.

Menin eilen sanomaan, että mielestäni refluksi on nyt aikalailla helpottanut, eikä oireita enää huomattavasti ole, vaikka ei muistaisikaan noudattaa kaikkia hoitokeinoja, mutta yhtäkkiä tänään vauva onkin sitten puklannut taas tosi paljon. Joten saa nähdä, mutta joka tapauksessa se on varmasti menossa parempaan, kuten arveltiinkin aiemmin, kun kerran refluksi johtuu rakenteellisista syistä, jotka helpottavat vauvan kasvaessa.

Vauva ei ole aiemmin viihtynyt missään muualla kuin sylissä, mutta me hyödynsimme tämän sairastelun nyt myös tässä suhteessa. Kun vauva kipeänä oli normaalia fletkumpi, eikä jaksanut kaivata koko ajan syliin vaan nukahteli mihin sattuu, aloimme pitämään häntä heti poissa sylistä toivoen, että nyt hän voisi tottua siihen. Aina siis jos hän ei itkenyt sylin perään, k0keiltiin pitää häntä sängyssä ja lattialla. Rakensin meille kahdesta tuolista ja sählymailasta lelukaaren ja vauva on nyt alkanut oikein tykätä siitä ja edellisiltana hän viihtyi siinä yksinään tunnin! Hän kurottelee jo leluja kohti ja nappaa niistä kiinni, vaikka tähtäyksessä onkin vielä harjoittelun varaa. Hän on syönyt nyrkkejään jo pitkään, mutta nyt hän on alkanut viedä myös leluja suuhun. Hän kuolaa todella paljon ja pureskelee nyrkkejä ihan koko ajan, joten kuka tietää, ehkä odotettavissa on hampaita.

Nyt kun hän viihtyy pieniä aikoja myös lattialla, ollaan alettu jännittää kääntymistä. Välillä tuntuu, että hän on ihan juuri menossa ympäri, mutta sitten hän kellahtaa takaisin. Hän ei ole kuitenkaan selvästi yrittänyt kääntyä, vaan enemmän tuntuu olevan menossa vahingossa ympäri. Hän kyllä sitten senkin puolesta pyörii ympyrää koko ajan! Ja liikkuu jotenkin selällään pitkin lattiaa, kun hän niin kovin potkii ja sätkii. Meidän esikoinen kääntyi ekan kerran vasta puolivuotiaana, ja keskimmäinen oli ehkä 4-5 kuukautta, joten eipä tässä mikään kiire ole. Esikoisenkin kanssa oli niin, että ei häntä vain kiinnostanut se homma, ja sitten yhtäkkiä hän kääntyi ja jatkoi sitä kuin vanha tekijä. Sama juttu liikkumisen kanssa. Luultiin, ettei hän ikinä lähde edes ryömimään, mutta eräänä päivänä hän vain nousi ylös ja käveli kuin ammattilainen. En myöskään mitenkään toivo, että vauva lähtisi pian liikkumaan, sillä pidän hänet mielellään pikkuvauvanani. Eipähän tarvitse koko ajan olla kääntämässä häntä takaisin, kun hän hermostuu väärässä asennossa. Eikä tarvitse vahtia pistorasioita ja teräviä kulmia ihan vielä.

Vauvalla ei ole sairastelun takia vielä ollut neuvolaa, eikä hän ole saanut rokotteita. Sairaalassa kuitenkin ollaan paino otettu ja 3kk paino oli siis 5950 grammaa. Nyt paino kuitenkin oli jo reippaasti yli kuusi kiloa, kun viimeksi punnittiin. Kiitos nenämahaletku! Pituutta en siis tiedä, mutta palataan siihen sitten seuraavassa kuukausipostauksessa. Vauva kuitenkin käyttää 56-62cm vaatteita. Joistain merkeistä 56 ei kylläkään mahdu enää, mutta esim Lindexin 56cm bodeissa on niin hyvä tuo jatkovara säädettävillä neppareilla ja hihansuilla, että niiden käyttöikä on ollut tosi pitkä.

Vauva nukkuu edelleen perhepedissä joka yö. Sairaalassa yritin nukuttaa häntä omaan sänkyyn, ja tunnin silittelyn ja laulamisen jälkeen hän nukahti sinne, mutta heräili vain ihan koko ajan, joten parin tunnin jälkeen siirsin hänet minun kainalooni, jossa hän nukkui kuin tukki. Kotona hänellä on unipesä meidän välissä ja hän nukkuu sekä siinä, että minun kainalossani. Yleensä, kun vauva on illalla kunnolla nukahtanut, siirrän hänet unipesään, jossa hän nukkuu siihen asti, että hän herää syömään. Sen jälkeen hän nukahtaa aina tissille, kuten nukahdan minäkin, ja nukutaan yhdessä siinä asennossa. Syötän siis öisin aina kylkimakuulla nyt, kun refluksi on alkanut helpottaa.

Mennään edelleen siis täysimetyksellä. Nyt sairastelun aikana vauva on enemmän saanut myös pullosta minun maitoani, kun hän ei ole jaksanut syödä tarpeeksi rinnasta. Pääsääntöisesti hän kuitenkin syö vain rintaa, ja pulloa sitten tarpeen mukaan. Tutti hänelle maistuu myös hyvin, mutta hän ei osaa oikein syödä muuta kuin Bibsejä, joita meillä aina kuvissa näkyy. Kaikki muu putoaa suusta heti.

Vauvan ihan kaikkein lempparein puuha on kylpeminen ja suihkut. Hän rakastaa vettä! Hän on aina tykännyt vaipanvaihdoista ja peppupesuista, ja kylpyammeessa hän voisi makailla vaikka tuntitolkulla. Ikinä hän ei vielä ole kyllästynyt. Hän on ollut myös minun sylissäni suihkussa, mikä oli mulle vähän pelottavaa, mutta hyvin meni, kun hän on sylissä niin rauhallisesti. Jo siinä kohtaa, kun aletaan riisua vaatteita jossain muualla kuin hoitopöydällä, hän tajuaa, että nyt ollaan menossa kylpyyn ja alkaa nauraa onnellisena. Jostain syystä hän ei kuitenkaan itse siellä ammeessa naureskele tai edes hymyile, vaan hän vain tuijottaa intensiivisesti ja potkii ja räpiköi nonstoppina. Hänestä kuitenkin näkee, että hän nauttii. Mulla kipeytyy siinä vauvaa kylvettäessä aina polvet ja selkä, enkä jaksa olla siellä niin kauan kuin hän haluaisi. Jos hän on itkuisella tuulella, hän rauhoittuu aina kylpyyn, mikä on tosi ihanaa, mutta ongelma tulee siinä lähtiessä. Nimittäin kylvyn jälkeen hän suuttuu ihan äärettömästi, kun hänet otetaan pois ammeesta! Hän vain huutaa ja huutaa, eilen hän huusi tunnin, kunnes nukahti vihdoin loukkaantuneen näköisenä. Jos hän saisi päättää, hän olisi aina vain kylvyssä. Sitten kun hän on isompi ja oppii istumaan ammeessa nätisti, voidaan ruveta kylpemään yhdessä niin, että hän on ammeessa ja minä samalla suihkussa.

Meidän ihana vauva on kyllä maailman mahtavin tyyppi, eikä osata enää kuvitella elämää ilman häntä! Sisarukset rakastavat häntä, koira vahtii ja hoitaa häntä, ja hän vain on täydellinen osa meidän perhettä. En voi uskoa, että hän on jo ensi viikolla neljä kuukautta!

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Meidänkin vesipeto 3 kk suuttuu hirmuisesti kun kylpeminen pitää lopettaa! 😀

Avatar

Mikä/mistä tämä vaate on? 🥰

Avatar

Olin just kysymässä samaa, aivan ihana!

Avatar

Hei suosittelen ehdottomasti kylpytukea! Meillä on joku lastentarvikeliikkeestä ostettu perusmalli (ensin kokeilussa oli nalle puh, ei tykätty), ja ollut molemmilla pojilla yksi vauvavuoden käytetyimmistä jutuista. Nyt vauva jo istuu ammeessa, mutta on ollut kyllä näppärää kun on voinut koko pikkuvauva-ajankin käydä yksin suihkussa molempien lasten kylpiessä 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä