EKAA KERTAA YÖKYLÄÄN ARMEIJASSA?

Mulla on tällä hetkellä jännät paikat menossa. Nimittäin Topias on lasten ja koiran kanssa äitinsä luona. Kaikkien lasten kanssa! Ollaan Topiaksen kanssa puhuttu siitä, että hänen pitäisi viettää enemmän aikaa vauvan kanssa, sillä vauva on jopa liian kiinni mussa. Olen nauttinut ihan täysillä tästä äitiyslomasta, aikatauluttomuudesta ja vauvakuplasta ja nautin edelleen! Mutta kun vauva on jo melkein neljä kuukautta, alkaa olla aika ajatella eteenpäin, ja jos joskus haluan jättää hänet hoitoon, pitää hänen alkaa kiintyä enemmän myös muihin kuin minuun. Tällä hetkellä nimittäin tilanne on se, että vauva huutaa Topiaksen kanssa, ja rauhoittuu vain minun kanssani. Yritin kerran mennä Myllyyn yksinäni, mutta vauva vain huusi tauotta ja Topias soitti minut takaisin kotiin.

Vauva on ollut pari kertaa hoidossakin jo, lyhyitä aikoja. Hän oli hammaslääkärini ajan siskollani, ja kahden kuukauden ikäisenä jätimme hänet vanhemmilleni, kun kävimme elokuvissa Topiaksen kanssa. Näistä molemmista on kuitenkin jo aikaa ja syyskuusta lähtien olen pesinyt vauvan kanssa entistäkin enemmän, kun hän sairastui. Olemme olleet ihan kiinni toisissamme, kirjaimellisesti. Vauva on lähes koko päivän sylissäni, ja nukkuu yöt ihossani kiinni. TYKS:issä liimauduimme vieläkin pahemmin toisiimme, kun vietimme aikaa siellä pienessä huoneessa ihan vain kahdestaan. Tällä hetkellä todella näyttää siltä, että vauva menee yökylään ekaa kertaa aloittaessaan armeijan.

Tämä minun ja vauvan läheinen suhde ei todellakaan ole huono juttu ja minä nautin siitä! Mutta kyllä hänen pitää saada kehittää myös suhdettaan isään. Kyllä hän Topiaksen tunnistaa ja viihtyy hänen kanssaan, kunhan minäkin olen paikalla. Mutta pitäisi nyt saada hänet tottumaan isin kanssa hengailuun ilman äitiä.

Tämä meidän kolmas pienemme on minulle tässä kohtaa tosi paljon läheisempi kuin esikoinen ja keskimmäinen vauvana, ja mielestäni sen syyt jakautuvat imetykseen ja ikään. Täysimetyksen takia vauva on lähes koko ajan minun vastuullani, sillä hän syö edelleen todella tiheään. Lisäksi nyt kun olen vanhempi, osaan eri tavalla arvostaa tätä vauva-aikaa. Mulla ei ole mitään hinkua lähteä bilettämään, enkä koe tarvitsevani omaa aikaa tai taukoa vauvasta. Mun mielestä tässä vauvakuplassa parasta on juurikin se, että kaiken voi tehdä vauvan kanssa! Jos väsyttää, nukutaan yhdessä päikkärit. Kun tekee mieli sushia, mennään yhdessä lounaalle. Kun haluan vain kierrellä kauppakeskuksessa, on mulla aina ihana pieni tyyppi pitämässä seuraa. Tämä äitiysloma on myös siitä ihanaa, että vaikka olisimmekin halunneet vauvan jo aiemmin, on nyt tosi kiva lomailla, kun isot ovat koulussa ja eskarissa. Saan siis joka päivä 2,5-3,5 tuntia aikaa olla ihan vain vauvan kanssa, keskittyä täysillä häneen.

Rakastan meidän kaikkia kolmea lasta ihan yhtä paljon ja jokainen on minulle yhtä tärkeä, mutta jokaisen kanssa se suhde on kehittynyt ihan eri tavalla. Siihen on vaikuttanut juurikin ikä, kokemus, imetys ja monet muut tekijät. Jokaiseen lapseen olen rakastunut heti palavasti, mutta jokaisen kanssa se kiintymyssuhde on ollut vähän erilainen.

Luulen, että osasyy tähän meidän hirveän tiukkaan yhdessäoloon on lapsettomuushoidoissa. Vauvaa kuitenkin toivottiin 3,5 vuotta, ja hoitoja kokeiltiin melkein puoli vuotta, ja siinä ajassa ehti tajuta enemmän kuin hyvin, kuinka iso rikkaus tämä vauva on. En halua missata hetkeäkään! Minun on vaikea antaa vauvan olla edes sen aikaa Topiaksen kanssa, että käyn suihkussa, ja vauvan onkin usein mukanani suihkussa. Tiedän kyllä itsekin, että se ei tee ainakaan hyvää sille vauvan ja isän suhteen kehittymiselle, mutta tunnen vain oikeasti fyysistä kipua, kun olen erossa vauvasta. Rinnassa on sellainen kamala ahdistava puristava pallo.

Edelleen valvon liian pitkään, kun en malta nukkua, koska haluan tuijottaa vauvaa. Päivisin vauva nukkuu päiväunet sylissäni ja vaikka valitan siitä, ettei hän nuku muualla, en ole tarpeeksi ahkerasti yrittänyt totuttaa häntä vaunuihin tai sänkyyn, koska nautin siitä, kun vauva nukkuu sylissäni ja saan tuijottaa häntä ja tuntea hänen hengittävän. Vähintään kymmenen kertaa päivässä sanon Topiakselle, etten kestä, miten tämä vauva voi olla näin ihana. Ja sata kertaa päivässä kerron vauvalle rakastavani häntä, ja puhutaan siitä, kuin tärkeä, toivottu ja täydellinen hän on.

Ei hätää, kerron kyllä myös isommille lapsille koko ajan, kuinka paljon heitä rakastan, ja kuinka täydellisiä he ovat. He vain eivät suostu enää olemaan halittavana ja pussattavana koko ajan! Vauvakupla onkin mulle tällainen rakkauskupla.

Olen selvinnyt nyt jo tunnin ilman vauvaa ja vaikka tuntuu tavallaan kamalalta, tuntuu myös ihan kivalta, koska tiedän tämän tekevän hyvää. Tiedän kyllä Topiaksen pärjäävän ja oloani parantaa se, että Topiaksen äiti on sitten onneksi hänen apuna. Yksinään mua pelottaisi enemmän, koska Topiakselle kävi juuri niin kuin veikkasin, ja hän on nyt ”vanhoilla päivillään” väsynyt ja hermostuu helposti, eikä jaksa hyssyttää ja lohduttaa vauvaa, vaan työntäisi pullon suuhun joka äänestä. Onneksi meidän parisuhteessa pystytään kuitenkin puhumaan näistäkin asioista ja Topias onkin nyt yrittänyt olla kärsivällisempi ja luottaa siihen, ettei joka itku tarkoita nälkää. Onhan se helppoa tottua siihen täysimettäjän puolisona, että heti kun vauva känisee, sen voi työntää toiselle, koska sillä toisella on ne tissit.

Meillä olisi viikonloppuna kavereiden tupaantuliaiset ja mua harmittaa hirveästi, kun haluaisin myös päästä juhlimaan heidän uutta kotia, mutta en vain ole vielä valmis olemaan vauvasta erossa. Silloin nuorempana tuntui hölmöltä se ”vuorokausi per ikävuosi” -sääntö, jota moni toitottaa lapsen hoitoon laittamisen yhteydessä, mutta nyt se käy järkeen paremmin. Lisäksi voisin sanoa, että tunti per ikäkuukausi, ja tällä hetkellä se kolme tuntia on todellakin maksimi, jonka voin olla vauvasta erossa, eikä sitäkään todellakaan usein.

Kommentit

7 kommenttia
Avatar

Ihana kuulla että en ole ainoa, joka on näin kiinni pikku kolmosessa! Mulla isommat koulussa ja nyt tän kolmannen kanssa on tajunnut alusta asti, miten nopeasti nää oikeesti kasvaa. Tää vauva-aika on ohi niin nopeasti! Joten oon nauttinut joka hetkestä vauvan kanssa. En tykkää vieläkään olla edes eri huoneessa, vaikka tyttö nyt 5kk 😅 Pikkuhiljaa oon alkanut kyllä nauttimaan siitä, jos saan olla ihan yksin suihkussa 😂 Edistystä 😘
Olin viikon kovassa kuumeessa, mikä oli oikeestaan tosi hyvä, koska mies oli silloin paljon vauvan kanssa (pystyi olla kotona). Mies on tuijotellut vauvaa kyllä myös kaiken ajan, minkä vaan on ehtinyt ja viettänyt vauvan kanssa paljon aikaa. Mutta ton viikon aikana saivat selvästi lähennettyä suhdettaan ja nyt vauva pärjää yhtä hyvin miehen kanssa (nyt kun pullokin kelpaa) 😊

Avatar

Tää ei liity kirjoitukseen varsinaisesti mitenkään. Mutta, voisitko näiden vauva kuvien alle kirjoittaa mistä vaatteet on :)? Mulla kuukauden vanhempi vauva kun teillä ja oon monia vaatteita ihaillut mitä teillä on!

Avatar

Villatakki ja body näyttäis olevan Lindexistä 🙂 Housuista en tiedä.

Avatar

Mä niin koen monet asiat samoin kuin sä. Meillä on iltatähti 14kk ja vanhemmat lapset 14,12 ja 10v. Oon niin paljon enemmän läsnä nyt 33v kuin silloin 23v kun kolmonen syntyi. Ihan eri tavalla nauttii kun on vain yksi pieni eikä kolmea alle 5- vuotiasta. Ja sellanen nuoruuden kiire ja suorittaminen on kadonnut ja tilalle tullut kyky nauttia tästä ajasta isosti.
Mun viikon irtiotto vauvasta oli myös hammaslääkäri käynti,muutoin ollaan kovin tiiviisti yhdessä 24/7. Vauva oli n. 6kk kun oli yhden yön hoidossa,kun käytiin keikalla miehen kanssa. Kaiken kaikkiaan oon ollut 5 yötä erossa vauvasta ja joka kerta tuli hirvee ikävä vaikka hän tuskin ikävöi mua mummon ja tädin hoivissa 😂 oon samaa mieltä että lapset hyötyy myös muista läheisestä ihmissuhteista ja ne läheiset aikuiset hyötyy myös.
Tää on ollut ihanaa, mutta raskasta ja pieni breikki saa muistamaan paremmin ne ihanat hetket taas.

Avatar

Meillä on kans sillai et heti kun vauva vähän inahtaa tai laittaa nyrkin suuhun niin mies sanoo mulle että sillä on nälkä 😅 meillä on 4kk vanha tyttö ja haluaisin alkaa käydä jossain yksin esim uimassa tai shoppailemassa mutta me ei olla kokeiltu joisiko vauva pullosta maitoa jos nälkä yllättää.. tuttia ei suostu syömään. Pumppaatko maitoa vauvalle mukaan silloin kun olet hänestä muutaman tunnin erossa?

Avatar

Ihanaa että noudatat tuota erossaoloperiaatetta. Se ei ole ihan tuulesta temmattu 🙂 Täällä tosi samoja fiiliksiä ihanasta vauva-arjesta, tosin meillä esikoinen kyseessä. Ikää tulee muutaman päivän päästä 5kk. Mukavaa joulunalusaikaa teidän perheelle!

Avatar

Mä niin voin samaistua tähän. Isommat lapset olivat eskarissa ja ekaluokalla kolmosen syntyessä, mikä jo sinällään mahdollisti vauvakuplaan uppoamisen eri tavalla kuin kakkosen vauva-aikana ja esikoisen ollessa 1v 2kk (ja esikoisen kanssa kaikki oli uutta ja jännittävää, joskus vähän pelottavaakin). Nyt isot ovat yhtä hullaantuneita pikkuisesta kuin me aikuisetkin, ihastelevat, auttavat hoitopuuhissa ja kertovat rakastavansa.

Meidän ”vauva” on jo 1v 4kk, eikä ole ollut toistaiseksi kuin tunnin mummin hoidossa. Muuten me vanhemmat ollaan oltu hänen kanssaan. Mä toki enemmän imetyksen takia ja hänen ehdottoman pullosta kieltäytymisen takia, mutta ensimmäisten kuukausien jälkeen munkin on ollut mahdollista tehdä muutaman tunnin irtiottoja kotoa. Jonkun mielestä se on varmaan vähäistä, mutta mulle se on riittävästi tässä elämäntilanteessa. Enempää lapsia meille ei tulossa, joten mä haluan painaa mieleeni jokaisen hetken, ilmeen, naurun, uuden taidon…

Mä olin yli 30 esikoisen syntyessä ja yli 40 kolmosen saapuessa. Olin siis ehtinyt mennä ja kokea paljon jo ennen lapsia, samoin kakkosen ja kolmosen välissä. Mä ehdin tehdä vaikka mitä vielä tulevaisuudessakin. Nyt on aika nauttia, halailla, suukotella, pitää sylissä – kaikkia kolmea lapsukaista.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä