AIVAN ERITYINEN SISARUSSUHDE

Meidän perheessämme on nyt jo yli neljä kuukautta ollut kolme lasta ja lasten sisarussuhde on tänä aikana hioutunut paljon. Meidän esikoinen ja keskimmäinen ovat aina olleet tosi läheisiä ja ollaan oltu onnellisia, kun he ovat tullee niin hyvin toimeen, mutta lisäksi aidosti ovat olleet toistensa parhaat ystävät. Nyt esikoisen koulun alkamisen jälkeen se asia alkoi kuitenkin pikkuhiljaa muuttua. He alkoivat tapella ja kiinnostua eri leikeistä. Onneksi he edelleen kyllä viihtyvät yhdessä ja leikkivät yhdessä, mutta enää he eivät jaksa viettää ”liikaa” aikaa yhdessä, vaan etenkin loma-aikoina kyllästyvät toisiinsa. Kumpikaan ei halua leikkiä sitä tiettyä leikkiä, mikään peli ei kelpaa, mistään ei päästä yhteisymmärrykseen. Ja välillä siihen alkaa mennä hermo!

Onneksi kuitenkaan joka päivä ei ole tällaista. Edelleen on niitä hyviä tunteja, kun he leikkivät nätisti yhdessä sovittua leikkiä, eikä kukaan lyö tai suutu. Lastenohjelmastakin päästään välillä sovintoon. Ja askartelu on heidän lempijuttunsa, se sujuu sulassa sovussa lähes aina! Eivät he siis mitenkään paljon tappele, varmaan kuitenkin paljon vähemmän kuin moni muu, mutta kun olimme tottuneet niin tasaiseen eloon, tuntuvat nämä erimielisyydet eri tavalla isolta.

Esikoisella ja keskimmäisellä on kuitenkin edelleen tiivis suhde, mutta he ovat vain alkaneet viihtyä eri tavalla omien ikäkavereiden kanssa. He kuitenkin rakastavat edelleen täysillä toisiaan, tukeutuvat toisiinsa ja ovat aina toistensa apuna. Esikoinen antaa oman jäätelönsä keskimmäiselle, kun tämä pudottaa omansa. He lukevat iltaisin peiton alla yhdessä kirjaa, kun äiti imettää vauvaa ja isi on koiran kanssa ulkona. He kyselevät aina toistensa päivästä ja ovat kiinnostuneita toistensa asioista. Mutta kaipaavat myös sitä omaa tilaa.

Kun vauva syntyi ja isommat tulivat sairaalaan katsomaan häntä, esikoinen halusi vauvan syliin, mutta keskimmäinen ei. Keskimmäinen ei oikeastaan edes koskenut vauvaan ennen kuin noin viikon ikäisenä mummi ihmetteli, että etkö ole pitänyt vauvaa sylissä, jolloin hän halusi kokeilla. Sen jälkeen hän pikkuhiljaa tottui ja lämpesi vauvalle. Hän välillä juttelee vauvalle hetken aikaa ja iltaisin hän aina tulee pussaamaan ja toivottamaan hyvää yötä. Heidän sisarussuhteensa varmasti kehittyy sitten vanhempana enemmän, ainakin luulen näin meidän keskimmäisen luonteen perusteella. Hänellä on oma erityinen suhteensa meidän Voldemortiin, joka nyt on joutunut meidän osalta jäämään vähän vähemmälle huomiolle, ja hän on tottunut olemaan perheen pienin, joten tietenkin tämä on iso muutos.

Mutta esikoinen sitten taas. Hän on ollut alusta asti vauvasta kiinnostuneempi ja hänellä onkin vauvan kanssa aivan mahtava suhde. Vauvan ilme kirkastuu aina, kun sisko tulee koulusta kotiin, koska sisko jaksaa vaikka kuinka pitkään leikkiä ja jutella hänen kanssaan. Sisko tulee aina luokse, kun vauva itkee, ottaa syliin, vaihtaa vaatteita ja yleisesti hoitaa. Hän on ollut iso apu! Ja tuntuu ihanalta seurata, kun hän niin aidosti viihtyy vauvan kanssa ja välittää hänen hyvinvoinnistaan niin paljon.

Rakastan iltapäivällä katsoa ikkunasta, kun esikoinen löntystelee kotimäkeä ylös väsyneen näköisenä, mutta nähdessään vauvan ikkunassa hän alkaa vilkuttaa, kävelee reippaammin sisälle ja ovesta sisään astuessaan huikkaa vauvalle, että sisko tuli kotiin. Hän on niin ihanan rakastava sisko, paras, mitä pieni vauva voisi toivoa!

Isoveli kyllä myös pyydettäessä aina pitää vauvalle seuraa ja rakastaa kyllä pikkuveljeä. Sisko vain on jo isompi ja hänellä on enemmän sellaista pientä hoivaviettiä, että hän haluaa huolehtia vauvasta ja tulee automaattisesti pyytämättä aina katsomaan vauvaa. Kyse on varmasti myös luonteesta, kun meidän esikoinen vaan on tosi vahvasti sellainen muista huolehtiva. Jo keskimmäisen syntyessä hän aina piti vauvasta huolta, vaikka oli vasta alle kaksivuotias. Ja nyt, kun hän on jo iso kahdeksanvuotias, hän osaa ihan eri tavalla huolehtia. Siinäkin suhteessa on ollut rikkaus saada vauva esikoisen ollessa jo isompi. Hän tulee varmasti aina huolehtimaan pikkuveljistään vielä aikuisena, kun minua ja Topiasta ei enää ole.

Toivon, että meidän lapsilla tulisi aina olemaan läheiset suhteet toisiinsa. Aidosti rakastavat, läheiset sisarukset ovat valtava rikkaus, ja yritän parhaani mukaan aina kohdella heitä tasavertaisesti ja auttaa tukemaan heidän keskinäisiä suhteitaan, jotta he olisivat läheisiä myös aikuisina.

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä