JOULULAHJAPOLITIIKKAA

Just nyt olisi tosi siistiä ja ajankohtaista kirjoittaa tähän, että meidän lapset eivät saa ollenkaan leluja joululahjaksi, ja muutenkin annetaan vaan aineettomia lahjoja, ja lapset ovat niin valistuneita ja viisaita sieluja, että ihan oma-aloitteisesti ovat ehdottaneet, että ei osteta ollenkaan lahjoja, vaan annetaan vain lahjoja tarvitseville.

Näin ei kuitenkaan ole, ja se on ihan ok. Lapset saa olla lapsia, ja lasten tehtävä ei ole olla viisaita ja vastuuntuntoisia aikuisia, vaan heidän tehtävänsä on saada olla onnellisia lapsia, jotta heistä voi kasvaa niitä viisaita ja vastuuntuntoisia aikuisia. Enkä nyt tarkoita, että lelut tekevät onnellisen lapsen, vaan ihan yleisesti.

Aineettomat lahjat, käytetyn ostaminen ja vähempi kuluttaminen on tosi tärkeitä juttuja. Meidän kaikkien yhdessä pitäisi tehdä viisaita valintoja myös joululahjojen kanssa, jotta voidaan luoda meidän lapsille parempaa maailmaa. Tai ylipäätään varmistaa, että heillä ja heidänkin lapsillaan vielä on se maapallo. Se onkin tosi upeaa, että moni lapsi tänä päivänä ei enää toivo leluja, hieno juttu! Meillä kuitenkaan näin ei ole, vaikka ollaan yritetty kannustaa toivomaan muuta kuin leluja.

Kun kirjoitimme kirjeitä joulupukille, sanoimme, että saa toivoa viittä lelua ja viittä muuta juttua, mutta kaikkea ei saa, ja ne ovat vain toiveita. Tämä oli lapsille tuttua ja ihan ok juttu. Ollaan aiemminkin tehty näitä sääntöjä ja kehotettu toivomaan järkeviä lahjoja. Meille myös käytetyt lahjat ovat erittäin mieluisia! Ja lahjattomuuskin on hyvä, lapsille kyllä riittää se muutama paketti. Emme halua opettaa heitä hirveään kulutushysteriaan, mutta emme myöskään halua tehdä joulusta lahjatonta juhlaa. Me emme ole uskonnollisia, joten joulussa on meille kyse yhdessäolosta ja perheestä. Lapset tietenkin ottavat nämä asiat itsestäänselvyytenä, koska ovat onnekkaassa asemassa ja jatkuvasti rakastavan ison perheen ympäröimiä, joten heille joulu tarkoittaa lomaa ja lahjoja. Ja edelleen, mun mielestä se on ihan sallittua.

Meidän talossa edelleen puhutaan joulupukista, joten se olisi vähän hassuakin, jos leluja ei yhtäkkiä saisikaan toivoa. Ollaan kyllä kannustettu tosiaan toivomaan muuta, mutta lapset aina innostuvat niistä leluista. Kun he miettivät niitä viittä lelua, oli vaikea päättää, mitkä viisi siihen rajaisi, kun niitä toiveita riittäisi vaikka muille jakaa. Mutta kun mietittiin niitä muita lahjoja, jouduttiin Topiaksen kanssa antamaan vinkkejä, kun he eivät tienneet mitä toivoa.

Ollaan jouluisin myös lahjoitettu joululahjoja lapsille, jotka eivät niitä muuten saisi, ja lapset ymmärtävät olevansa onnekkaita. He kuitenkin haluavat myös itse niitä leluja, ja kyllähän sen ymmärtää, sillä vaikka nyt sukkapaketti on oikeasti ihana lahja, lapsena sitä halusi eniten vain niitä leluja. Leluista onneksi voi osan ostaa käytettynä! Ja uutena sitten ostetaan niitä juttuja, joita ei saa käytettynä.

Vaikka yritämme parhaamme, lapset toivovat leluja, joista tiedämme, etteivät ne tule olemaan niitä vuosia käytössä olevia leluja. Ja silti me ostamme heille niitä, koska haluamme luoda sitä joulun taikaa ja nähdä heidän ilmeensä, kun paketista tulee juuri se lelu, mitä oli toivonut. Ja väistämättä osalle näistä leluista käy niin, että niillä leikitään kaksi viikkoa, kunnes ne jäävät pölyttymään. Me olemme yrittäneet puhua lapsille hyödyllisistä jutuista ja kestävistä leluista, mutta kun lapsi siitä huolimatta haluaa juuri sen alienpyssyn ja limaisen tekokakan eniten koko maailmassa, ei mulla ole sydäntä ostaa jotain, mikä minusta on parempi, mutta ei lapsesta. Ja kun joukossa on 1-2 lelua, joita en itse muuten ikinä ostaisi, menee lapselle paremmin läpi ne fiksut lahjat, mitä haluamme antaa.

Mun mielestä paras, mitä voimme tehdä, on varmistaa, että kun meidän lapsemme kyllästyvät vanhoihin leluihin, ne pääsevät hyötykäyttöön jonkun muun kodissa, eikä heidän tarvitse ostaa uusia. Ja odotellessa vain toivomme, että pian koittaa se aika, kun lapset eivät enää toivo niitä leluja, joita ostaessa aikuinen tietää, että ikisuosikkia tästä ei tule.

Mm. Nämä lelut ovat olleet lasten suurimpia toiveita ja he ovat innostuneet niistä hirveästi, mutta käyttöikä on jäänyt lyhyeksi, pahimmillaan jollain on leikitty kerran.

Scruff-a-love -lemmikki
Barbien liikkuva hevonen
Barbie-talo
Hatchimals
Radio-ohjattavat autot
Limat

Nämä lelut ja muut sitten taas kestävät ja innostavat, ja säilyvät moitteettomassa kunnossa seuraaville lapsille ja sen jälkeen vielä jälleenmyyntiin.

Junaradan osat
Duplot
Pikkulegot
Barbit (kunhan kokoelmasta pitää huolta, esim meillä on käytössä mun vanhoja barbeja)
Pelit
Kirjat
Muovailuvaha

 

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Musta lelulahjoissa ei ole mitään pahaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että parhaat leikit saa rakennettua/tehtyä ihan itsekin. Esim me ei ikinä lapsena saatu valmista leikki-keittiötä tai vastaavia vaan rakennettiin ne yhdessä vanhempien kanssa ihan oikeista tavaroiata. Esim.leikkikoti ravintola tai kauppa: elintarvikepakkauksista ja huonekaluista. Kampaamo vanhoista shampoopulloista ja toimistotuolista. Koulu oikeista vihkoista/kynistä, pulpetista jne. Eläinairaalaa leikittiin pehmoleluilla ja perus endiapulaukun tarvikkeille (ei maksa apteekista paljoa). Roolivaatteina läytettiin äidin vanhoja vaatteita. Parhaat muistot liittyy juuri nöihin rooli- ja mielikuvitusleikkeihin. Leluja meillä oli lähinnä barbeja, pehmoleluja, lautapeleja ja askartelutarvikkeita, joilla saatiin rakennettua kaikki leikit sisälle ja ulos. Nykyään ehkä vähän jopa tylsää kun lapsilla on ns kaikki valmiina: kunhan vaan avaa lelupaketin. Sitä ihme mönjääkin saa tehtyä itse apteekin tarvikkeista 🙂

Itse en suostu ostamaan leluja tutuille lapsille vaan ostetaan aina lautapelejä, kirjoja, askartelutarvikkeita ja urheiluvälineitä. Ihan siitäkin syystä, että vanhemmat toivoo ettei niitä osteta kun jo muutenkin hukutaan leluihin. Ainoa mitä voisin ns ostaa on legot ja muut oikeasti hienot jutut (niitä saa aikuisillekin). Katselin ihmeissään kun facen marketplace oli jo marraskuussa täynnä petsejä, lolleja, pehmoja, barbeja, leichejä jne. Ja ihmettelen suuresti jos joku väittää ettei niitä saisi ostettua käytettynä. Ihan järkyttävä määtä pelkästään tän vuoden leluja jo ennen vuoden vaihdetta kierrossa. Joulun jälkeen alkaa uusi buumi kun myydään ”huonoja lahjoja” pois. Hyvä idea siis rajata toivelistaa!

Löysin myös tänä vuonna ihan hirveästi kotimaisia leluja, joita ostaisin jos olisi ”pakko” leluja ostaa. Ei edes ollut hirveän kalliita että saa kösityönä tehdyn lelun lapselle, jonla on tehnyt suomalainen yrittäjä eikä toinen lapsi kehitysmaassa. Surettaa ne lapset jotka tekee leluja tehtailla, mutta eivöt koskaan pääse itse leikkimäön niillä :/

Avatar

Antaa lasten toivoa ja haaveilla!
Olishan se ihan kamalaa, jos aikuisillekin sanottaisiin, että saat haaveilla vain kolmesta asiasta. Että valitse nyt, haaveiletko siitä kesämökistä vai siitä etelänlomasta. Että et voi haluta molempia.

Aikuinen sitten lopulta päättää, mitä niistä toiveista on toteuttamisen arvoisia tai edes mahdollisia toteuttaa.

Meillä lapset eivät uskalla juuri toivoa joululahjoja, koska tietävät, että taloustilanteeni on todella tiukka. Se on oikeasti kovin surullista, sillä tottakai haluaisin tarjota jouluna lapsille jotain satumaista. Jotain, jota on melkien mahdotonta toteuttaa.

Avatar

Ihanaa että joku kirjoittaa tässä ajassa, tästö aiheesta myös näin 🙂 tulin todella hyvälle mielelle ja en tunne niin pahaa omaatuntoa lelulahjoista, joita meilläkin vain toivotaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi