VIHDOIN, ONNISTUNUT UNELMIENI IMETYSTAIPALE

Kuva: Sonja Siikanen

Tästä ensi-imetyksestä synnytyssalissa on tultu kauas. Olen niin käsittämättömän onnellinen ja ylpeä siitä, että olen vihdoin saavuttanut tavoitteeni onnistuneesta imetyksestä!

Jo raskausaikana kirjoitin siitä, kuinka minua jännittää imetys, kun niin kovasti haluaisin siinä onnistua, mutta takana on kaksi epäonnistumista, enkä jaksanut uskoa, että niiden jälkeen vielä saisin kokea sen onnistuneen imetyksen. Tiedän, että moni ei halua käyttää imetyksestä termiä epäonnistunut ja ymmärrän se, koska enhän minä epäonnistunut ruokkimaan lapsiani vaan yhtälailla he kasvoivat korvikkeella, oikeastaan vielä enemmän kuin tämä kolmonen! Mutta koin itse ne imetykset epäonnistuneiksi, koska olisin halunnut imettää pitkään, enkä osannut.

Ensimmäisellä kerralla kyse oli täysin omasta osaamattomuudesta, kun neuvolassakin vaan sanottiin, että anna korviketta vaan, eikä tuettu imetyksessä. En tiennyt mitään tiheästä imusta tai mistään muustakaan oleellisesta asiasta, mikä olisi auttanut onnistumaan. Toisella kerralla olin valmistautuneempi, mutta koliikkivauvan kanssa oli liian rankkaa yrittää selvitä täysimetyksestä ja osittaisimetykseen siirtyessäni maito pian loppui kokonaan.

Mutta nyt! Olin valmistaunut huolellisesti ja olen niin onnellinen, että kehoni tiesi, mitä kuuluu tehdä. Tämä imetys on ollut ihanan ongelmatonta ja minä ja vauva molemmat olemme koko ajan tienneet, mitä tehdä. Jäi käyttämättä varmuuden vuoksi ostetut korvikkeetkin. Vauva täyttää ylihuomenna puoli vuotta ja odotan innolla tätä uutta vaihetta. Seuraavaksi tutustutaan kiinteiden ruokien maailmaan, mutta jatketaan imetystä niin kauan kuin vauva haluaa. Vaikka vähän jännittää, että miten käy maidontuotannon, kun vauva ei enää syö ihan yhtä paljon rintaa, niin luotan nyt kehooni täysin, enkä stressaa maidon loppumista. Olen tämän puolen vuoden aikana saanut huomata, että vaikka kuinka tuntuu, ettei maitoa nousisi, eivät rinnat ole koskaan tyhjät ja maitomäärän nostaminenkin tapahtuu yllättävän nopeasti. Kyllä kehoni yhtälailla sopeutuu sitten siihen uuteen tahtiin ja jos ei tule jotain erikoisia suuria vastoinkäymisiä, saamme varmasti vauvan kanssa nauttia pitkästä ja ihanasta imetyksestä.

Olisi ihanaa saada imettää vielä pari vuotta! Mutta katsotaan sitten myöhemmin, miltä tuntuu. Nyt elättelen toivoa iltapuuron auttamisesta yöunissa ja mietin yöimetyksien lopettamista, kun vauva sopeutuu kiinteisiin. Olisi nimittäin ihanaa saada nukkua kunnolla, vaikka en sinänsä valita, koska onhan imettäminen tosi helppoa öisinkin.

Meidän vauva on niin taitava tissittelijä, ettei mitään rajaa ja olen ylpeä hänestä! Toivottavasti hän jatkossakin rakastaa tissiä yhtä paljon, kun olen kuullut, että joskus kiinteiden aloittamisen jälkeen vauva ei enää kaipaakaan sitä tissiä samalla tavalla. Mutta ainakin nyt alussa vielä syödään aina ensin tissiä ja vasta sitten muuta ruokaa, ja katsotaan, miten menee!

Moni teistä on tsempannut ja neuvonut imetysjutuissa silloin odotusaikana, kun tätä jännitin, ja kiitos teille kaikille! Tuntuu ihanalta itsekin huomata, miten musta on kasvanut taitava ja itsevarma imettäjä, ja toivottavasti kaikilla imetysjutuillani olen antanut jollekin toisellekin rohkeutta tavoitella omien tavoitteiden mukaista imetystä.

Ps. Korvikevauvat kasvaa ihan yhtä hienosti, eikä imetyshehkutukseni tarkoita, että arvostaisin ei-imettäviä äitejä yhtään vähempää! Imetys vain on ollut mulle itselleni iso henkilökohtainen tavoite, koska rakastan imettää, ja haluan tietenkin siitä silloin puhua.

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Näihin blogin kommentteihin ei taida Emilia hirveemmin vastailla?

Avatar

Mites D-mer?

Avatar

Hei! Tekstit on mielenkiintoisia, mutta vaikealukuisia välillä, kun lauseet on niin pitkiä. Pilkkuja mahtuu välillä todella monta yhteen lauseeseen.
Tämä siis ihan ystävällinen huomio aktiiviselta lukijalta! 🙂

Avatar

Joo, sama häiritsee. Pilkkuja paljon ja esim. Ja sanan edessä. Hei, kiva ois kuulla miten joulu meni leikatun käden kanssa. Kovasti kertoilit ja jännitti etukäteen, mutta miten lopulta leikkaus meni ja eritoten joulu?

Vastaa käyttäjälle Mimosa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä