KOIRA JA VAUVA – PUOLEN VUODEN JÄLKEEN

Koiran ja vauvan suhde on yksi niitä juttuja, mitä me innolla odotettiin raskausaikana, sillä onhan Voldermort ollut pitkään se meidän vauva. Ja on edelleen, etenkin Topiaksen! Meillä onkin aina molemmilla kotona vauvat sylissä, kun kuopus on mun sylissä ja Voldemort Topiaksen sylissä.

Raskausaikana koira alkoi heti alussa reagoida raskauteen, mikä oli tosi jännä ja odottamaton juttu. Voldemort ei ole ikinä ollut mitenkään kovin suojeluhenkinen, mutta alkuraskaudesta hän alkoi yhtäkkiä vahtia minua. Siihen mennessä hän oli aina joka ilta mennyt Topiaksen kanssa nukkumaan, kun minä jäin olkkariin, eikä hän kestänyt jäädä jälkeen. Päivisin hän seurasi Topiasta koko ajan. Ja sitten yhtäkkiä hän ei enää suostunut menemään Topiaksen kanssa mihinkään vaan jäi vahtimaan minua ja muuttui ihan minun koirakseni. Hän hyppäsi vatsan päälle aina makaamaan ja pysyi koko ajan rinnallani. Alkuraskaudessa tämä oli selkeästi vahvinta ja olisiko se ollut vähän puolivälin jälkeen, kun Voltsu alkoi taas vähän normalisoitua, mutta loppuun asti hän kyllä oli paljon suojelevampi, vaikkakin alkoi taas suostua poistumaan viereltäni.

Vauvan syntyessä Voldemort käyttäytyi oikeastaan täydellisesti. Hän on todella tottunut lapsiin ja myös vauvoihin, joten hän ei ollut hirveän ihmeissään, eikä mitenkään erityisen kiinnostunut vauvasta. Hän kävi haistamassa, että mikäs tää on ja totesi, että ahaa vauva. Hän ei varmaankaan tajunnut, että se oikeasti jää tänne, kun ennenkin on vauvoja ollut kylässä ja hoidossa. Meistä oli tosi hyvä, ettei Voldemort ollut liian kiinnostunut vauvasta, niin ei tarvinnut vahtia häntä siltä kantilta. Volde jätti aikalailla vauvan rauhaan, mutta pysytteli aina lähistöllä kuitenkin vahtimassa. Jossain kohtaa hän sitten alkoi tajuta, että vauva on täällä pysyäkseen ja alkoi pikkuhiljaa tutustua vauvaan paremmin.

Alkuun Volde kävi aina vähän haistelemassa ja nuolaisemassa vauvaa, ja nyt heillä on jo sellainen kiva rento suhde. Volde ei varo vauvaa liikaa, eikä änge liikaa lähelle. Hän pussailee ja haistelee, tulee aina viereen makaamaan ja vahtii vauvaa. Kun ollaan paikassa, missä on muita koiria tai vieraampia ihmisiä, Volde jää vauvan lähelle vahtimaan, mutta ei ole ikinä mitenkään aggressiivinen. He ovat alkaneet myös leikkiä yhdessä, kun vauva on alkanut viedä Volden leluja, ja he sitten yhdessä repivät ja pureskelevat niitä.

Jatkossa aiotaan kyllä opettaa aina vauvalle, että koiraa ei saa kiusata. Koiran turkkia ei revitä, koiraa ei vedetä syliin luvatta, eikä hännästä kiskota. Luiden ja ruoan syömistä ei lapset saa keskeyttää. Mutta pientä vauvaa on turha opettaa varomaan koiran turkkia, joten meille oli jo Voldea hankkiessamme tärkeää kouluttaa hänet hyvin, kun perheenlisäys kerran oli koko ajan toiveissa. Volde onkin maailman kiltein lapsiperhekoira, eikä kaikki kylläkään tulee koulutuksesta, vaan hänellä vaan on niin kymppi luonne. Lapset eivät saa kiusata koiraa, mutta aina välillä joku vieras lapsi ei ymmärrä rajoja. Ikinä ei ole kuitenkaan käynyt mitään, sillä Volde ei missään tilanteessa pure, vaan lähtee karkuun ja jos oikein pahasti menee niin ärähtää. Tasan kerran hän on ärähtänyt, kun yksivuotias jahtasi häntä ja kiskoi hännästä, ja olin juuri matkalla menemään väliin, mutta koira hoiti sen itse. Lapsi päästi irti ja koira pääsi pakoon.

Vauvan kanssa Volde ei välitä vauvan repimisestä, koska se ei toki vielä tunnu niin pahalta, mutta ajattelisin myös, että hän tietää, ettei vauva ymmärrä, tai ainakin, että vauvaa ei komenneta. Vauva välillä vetää korvasta ja rutistaa käden nyrkkiin koiran turkkia repien, mutta jos Voldea sattuu tai ärsyttää, hän kävelee pois. Yleensä Volde vain pussaa vauvaa vastaukseksi. Ja jos vauva ei halua pusuja, hän kääntää pään pois ja Volde lopettaa.

Nämä kaksi ovat kyllä ihana pieni pari ja heidän suhteensa lähentyy koko ajan vauvan kasvaessa. Pian kun vauva konttaa ympäriinsä, on heillä sitten vielä paremmat leikit keskenään ja heistä tulee varmaan ihan parhaita kavereita! Sitten vain jännitetään, että koska ollaan valmiita hankkimaan se toinen koira, ja miten kaikki hänen kanssaan sujuu. Alustavasti puhuttiin syksystä, mutta katsoo nyt, miten tämä menee, ja millaista arki taaperon kanssa sitten on!

 

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Kiitos tästä julkaisusta, se paransi päivääni huomattavasti. Liiku(i)mme hyvin samoissa lukemissa ennen lasta ja lapsen jälkeen. Painin samojen asioiden kanssa. Toivotan tsemppiä painonpudotukseen, itsellä sama edessä heti kun imetys vähenee ja unet paranee. 😊

Avatar

Meidän koira ehti olla meidän vauva 3 vuotta ennen esikoisen syntymää. Kieltämättä hieman jännitti miten sujuu, kun koira ei oikein pitänyt lapsista vaan murisi niille eikä päästänyt lähelle. Vauvan synnyttyä kulki ekan viikon ihan seinän vieriä pitkin ja lymyili pöydän alla, eikä suostunut tulemaan lähellekään. Niin se vaan tottui ja nykyään 4v ja koira ovat ihan parhaat kaverit 🙂 Kuopuksen kanssa meni vauva-aika hyvin, kunnes vauva lähti liikkeelle ja alkoi jahdata koiraa. Tää kuopus on kovapäisempää sorttia eikä vielä 1,5v iässäkään anna koiran olla rauhassa vaan saattaa mennä pamauttamaan koiraa jollain harjalla tms. yhtäkkiä. Ei mikään ihme että koira nykyään murisee aina kun taapero lähestyy. Onneksi koira viihtyy omissa oloissaan ja sen voi sulkea makuuhuoneeseen, seurallisemman koiran kanssa oltais pulassa.

Avatar

Mää ootin kokoajan että millon ne ”läskit” kuvat tulee mut niitä ei tullukaa. En näkis ainakaa ulkonäkösyistä tarpeelliseksi laihduttaa mut toki ymmärrän että jos painoa kertyy niin siitä voi olla muuta haittaa. Ite oon aina ollu alipainon rajalla js nyt ku mulla on raskaus puolessa välissä ni tykkään mun kehosta enemmän ku ikinä ja voisin mielelläni näyttää tältä vaikka aina 😀 välttäisin sinuna tuota ”läski”-sanan käyttöä koska ei ehkä kannata ylläpitää semmosta kulttuuria että haukutaan omaa kehoa ja lisäksi joku lihavampi voi loukkaantua jos huomaa että sää pidät ittiäs läskinä. 🙂

Avatar

… Ja äskeiseen lisäys, joka päivä puhdasta vettä 2-3 litraa, seuraa täyttyykö tämä, imettäessä varmasti tuo 3l on hyvä 🙂 imetys polttaa sen muutaman sata kcal päivässä, mutta luonnollisesti jos syöt sen takaisin, niin laihtumista ei tapahdu. Tsemppiä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä