YH-ARKEA KOLMEN LAPSEN KANSSA

Vuodesta 2020 on tulossa meille aika erilainen, hurja ja rankka. Syksystä asti meidän arki on ollut aika stressaavaa ja on ollut välillä vaikea keskittyä nauttimaan elämästä ja vauvavuodesta. Toki on ollut kaikenlaisia vastoinkäymisiä, kuten vauvan jatkuva sairastelu, mutta isommin meitä on kuormittanut rahahuolet työtilanteen takia. Topiaksen työpaikka alkoi nimittäin viime vuonna tuntua epävarmalta ja loppuvuodesta sitten tuli varmistus; koko tehdas päätettiin sulkea, eli jokaiselta lähti työ tuotannollisista syistä alta.

Jotenkin kun on varma vakituinen työpaikka, ei tule ajatelleeksi, että pitää pelätä menettävänsä työnsä. Tuli siis aika puskista meille molemmille, ja on tietenkin ollut vaikea tottua ajatukseen ja miettiä, että mitäs nyt sitten tästä eteenpäin.

Topiaksesta tuntui erityisen pahalta heidän puolesta, jotka ovat samassa tehtaassa olleet töissä kymmeniä vuosia ja eläkeikään olisi vielä muutama vuosi aikaa. Siinä kohtaa ei ole kauhean kiva lähteä etsimään uutta työtä tai vaihtamaan alaa. Vaikka tämä oli tietenkin kova isku myös Topiakselle, hän on kuitenkin vasta 30 -vuotias, eikä muutenkaan ollut ajatellut tehdä tätä loppuelämäänsä. Nyt siis tuli täydellinen hetki miettiä vaihtoehtoja, vaikka oltiinkin ajateltu, että ensin tienataan pari vuotta, ja sitten mietitään jatkoa.

Topias on sitten tässä talvella hakenut töitäkin, mutta hänen suurin toiveensa oli päästä opiskelemaan. Ja se toive sitten toteutui, mikä on tietenkin tosi hienoa! Ainoa huono juttu on siinä, että koulu sijaitsee Tampereella, ja nyt Topias muuttaa osa-aikaisesti Tampereelle.

Kyllä, kolme lasta ja koira, ja toinen vanhempi muuttaa yhtäkkiä Turusta Tampereelle. Ensin suunniteltiin kulkemista, mutta tultiin siihen tulokseen, että on järkevämpää, että Topias asuu opiskellessaan viikot Tampereella ja tulee sitten viikonlopuksi kotiin. Matkat olisivat niin hankalia, ettei ole mitään järkeä tulla vain kotiin lähinnä nukkumaan, kun hänellä on mahdollisuus koulun puolesta majoittua ilman suuria kuluja.

Tämä koulutus kestää puoli vuotta, mutta onneksi osa ajasta on työharjoittelua ja Topias toivottavasti saa työharjoittelupaikan Turusta. Ja onneksi meillä sitten on ne viikonloput. Aika rankkaa tämä tulee olemaan, koska sen lisäksi, että palkka vaihtuu tukiin, opiskelu aiheuttaa ylimääräisiä kuluja, ja minusta tulee arki-yh. Pelottaa ihan hitosti joutua kokeilemaan, miltä se tuntuu sitten ”yksinhuoltajana” pyörittää arkea. Onneksi minä en sentään ole oikeasti yksinhuoltaja vaan minulla on edelleen se henkinen tuki puhelinsoiton päässä, mutta nyt jo pelottaa se arjen pyörittäminen. Arvostan kyllä ihan hirveästi kaikkia upeita vanhempia, jotka aina pyörittävät arkea yksin. Itse olen niin tottunut asioiden jakamiseen Topiaksen kanssa, että jännittää sikana.

Pitää sitten itse hoitaa kaikki eskarikuljetukset, koulukyydit, harrastukset, kauppareissut ja koiralenkit, ja aina kuljettaa vauvaa mukana. Onneksi minulla kuitenkin on iso tukiverkosto! Nämä kuvat otettiin juuri isoäitini luona ja hän heti ehdotti, että voimme tuoda arkena koiran sinne hoitoon, niin on edes yksi asia vähemmän huolehdittavana. Tuntuu kurjalta ajatella, että olisi niin paljon Voldemortista erossa, mutta kieltämättä stressaa ajatus vauvan pukemisesta aina mukaan aamu- ja iltalenkeille, kun hän on tottunut nukkumaan siihen aikaan lämpimässä sängyssä, joten tästä olisi iso apu. Myös muut läheiset ovat jo tarjonneet apua ja onnellisena kyllä otan vastaan kaiken tarjotun avun, sillä kaiken kuskaamisen lisäksi pitäisi jotenkin ehtiä tehdä ruokaa, pesemään pyykkiä ja hoitamaan kaikkia muita asioita, ja kun tähän mennessä olen tottunut siihen, että meillä aina toinen aikuinen hoitaa näitä juttuja sillä aikaa, kun toinen hoitaa vauvaa. Miten minä jatkossa käyn suihkussa? En vielä tämän käden kanssa pysty ottamaan vauvaa mukaan, joten täytyy varmaan vaan huudattaa häntä sitterissä sen aikaa.

Meillä oli suunnitelmana tänä vuonna, että Topias pitää äitiyslomani päättyessä ensin 5 viikkoa isyyslomaa, ja sitten 4 viikkoa kesälomaa. Haaveilin koko syksyn tuosta tulevasti ihanasta pitkästä kesälomasta, ja nyt sitten emme saakaan ollenkaan lomaa. Tuntuu suoraan sanottuna tosi paskalta, mutta eipä sille nyt voi mitään. Täytyy vain parhaamme mukaan totutella tähän uuteen arkeen.

Lapset ovat olleet todella surullisia isin lähdöstä, etenkin esikoinen. Tästä puolesta vuodesta tulee heille varmasti erityisen rankka. Topias on niin aktiivinen isä ja leikkii ja pelaa koko ajan lasten kanssa kaikkea, ja minusta tuntuu, etten millään osaa astua noin suuriin saappaisiin. Huolestuttaa oma jaksaminen, mutta enemmän tietenkin huolestuttaa lasten pärjääminen. Ja Topias tietenkin tulee varmasti ikävöimään meitä kaikkia paljon, vaikka olenkin kiusannut, että hänestä varmaan tuntuu siellä hiljaisessa lapsettomassa opiskelijakämpässä siltä kuin lomalla olisi.

Tuntuu kyllä hurjalta, koska en olisi ikinä odottanut, että päädytään tällaiseen tilanteeseen. Topias missaa ihan hirveän määrän kuopuksen vauvavuodesta ja jännittääkin, että tunnistaako vauva häntä enää sitten kunnolla. Voi hyvin olla, että vauva alkaa vierastamaan isäänsä. Topiaksen tuntevat tietävät, että hän on luonnollisesti myös erittäin huolissaan Voldemortista, enkä oikein tiedä, onko hän tosissaan vai ei, kun hän ääneen on miettinyt, että voisikohan sinne ottaa koiran mukaan.

Otan kiitollisena vastaan kaikki vinkit yksinhuoltajilta ja etäsuhteeseen tottuneilta vanhemmilta! Mitkä hetket arjessa ovat vaikeimpia, kun ei ole sitä toista käsiparia apuna? Miten niistä selvitään? 

Kommentit

66 kommenttia
Avatar

Kuulostaa melkoiselta muutokselta ja uskon että varmasti jännittää ja ahdistaa itse kutakin tällainen! Mutta todellakin kannattaa kaikki tarjottu apu ottaa vastaan. Eihän sekään ole hyva jos päästää itsensä ihsn loppuun tilanteen takia. Tsemppiä tulevaan muutokseen! <3 uskon kuotenkin että hyvin in se menee jahka opitte uuteen arkeen. 🙂

http://karlaespanjassa.blogspot.com

Avatar

Ruokailuihin vinkkinä, tee isompia määriä, jota syötte sitten 2-3 päivää, keitot jotka paranevat vanhetessaan! Tee vauvalle samalla ruokaa kun muille ja pakasta pieniä määriä, tästä myös taloudellinen säästö kaupan ruokiin verrattuna. Jos lasten harrastuksiin tulee läheltä muuta lapsia, ehdota kimppakyytejä. Ja tosiaan puoli vuotta on sinänsä lyhyt aika, pyydä ja ota apua vastaan, pyykit,siivoukset ja kerran viikossa kauppa reissu voi jättää viikonlopulle kun teitä on 2 aikuista! Onnea Topiakselle opiskeluun ja sulle arjen pyöritykseen!!!

Avatar

Et ole yh, vaikka arkipäivät menisivät yksin lasten kanssa. Edelleen teillä on kahden aikuisen tulot, tosin pienempänä. Edelleen voit soittaa kumppanillesi päivittäin. Teidän tilanne on vain väliaikaista, aikataulukin loppumiselle jo tiedossa.
Ärsyttää, kun ette ole eronneet, asutte vain erossa arkipäivät olosuhteiden takia hetkellisesti ja ollaan heti kutsumassa itseään yh:ksi, vaikkei sitä oikeasti ole.
Yksinhuoltaja on yksinhuoltaja ihan oikeasti. Yhden tuloilla, ei ketään kenelle soittaa iltaisin ja eikä ole takeita, että toinen ottaisi lapset vastuulleen, kun on hänen viikonloppu.

Avatar

Niin no.. minun äitini oli yksinhuoltaja. Paitsi hei, ei sittenkään varmaan kun mummini oli paljon hoitamssa meitä ja vietin enoni kanssa paljon aikaa.

Siis pointti tässä nyt se, että aika yhtä paljon yksin tässä on hoitanut lapset ja arjen yksin, kun äitini silloin yksinhuoltajana, kun olin pieni. Yhden ihmisen tuloiksi voi laskea myös yhden ihmisen palkan+peruskotihoidontuen. Se muutama satanen – verot on kuin se yksi ihminen olisi saanut palkankorotuksen. Ja sillä rahalla elätetään kuitenkin kaksi aikuista. Ja sen toisen aikuisen reissussa olemista. Niin.. puolensa ja puolensa.

Avatar

No suihkussa ei varmaan tarvitse käydä joka päivä ja pyrkii pitämään sen lyhyenä. Ellei vauva viihdy edes suihkun vieressä huutamatta (bumboon?) niin sitten antaa huutaa tai käyt kun nukkuu.

Avatar

Minulla 4 lasta ja puoliso joka toisen viikon merellä töissä joten yksin on tullut pyöritettyä lapsi arkea jo 10vuotta osa-aika yh:Na. Lapsilla on hyvä suhde isäänsä, älä huoli siitä. Video puhelut ja kuvien näyttäminen sekä arjen jakaminen puolison kanssa puhelimen välityksellä ylläpitää sekä parisuhdetta että lasten suhdetta isäänsä. Varsinkin lasten oma mahdollisuus laittaa isälle kuvia jne. Suihkuun suosittelen ottamaan pyyhkeen ja vauva siihen suihkun lattialle nakuna makailemaan. Meillä tykätty ihan hirveästi saada vähän vettä päälle jne ja kun oppii istuu niin istui suihkun alla minun kanssa pyyhkeen päällä ja lopuksi sukat jalkaan ja voi seistä suihkussa.

Pärjäät varmasti upeasti ja kun tuntuu ettet pärjää niin apua vastaan ja toisinaan vaan nauraa ”jaahas, kenestä aloitan ekana, kakasta, ruuasta vai siinä olevasta koirasta”.

Vauvan pukeminen kaikkiin menoihin on raastavaa. Meillä auttaa kun esikoinen pystyy mm olemaan vauvan kanssa autossa sen aikaa kun vien yhtä lapsista eskariin. Näin ei tarvitse vauvaa sinne ottaa mukaan sisälle. Ja saan rauhassa toivottaa eskarilaiselle ihanaa päivää.

Tsemppiä!

Avatar

Sama juttu täällä. Mies merellä. Kaikki hoituu mukavasti kunhan vaan jaksaa kokeilla eri vaihtoehtoja jatkuvasti. Minä käyn 3v ja 5kk kanssa kylpyammeessa joka ilta. Lapset tykkää kun äiti on mukana vesileikeissä myös. Hiukset pesen sitten nopeesti suihkussa kun vauva kuvattelee pyyhkeessä lattialla.

Minun vinkki on että ”Hyvästä tehdystä työstä ei kannata valittaa.” Älä valita jos voit vaikuttaa asiaan. Tavoite on oltava että arki pyörii ja sinä tunnet itsesi virkeäksi. Jos näin ei ole ja homma ei toimi, sun on muutettava asiat niin että arki toimii ja sinä tykkäät omasta arjestasi.

Avatar

Täällä myös merimiehen puoliso. Meillä mies on aina kuukauden yhtäputkea pois. Meillä on tosin vain yksi lapsi, joten oikein hyvin ollaan pärjäilty. Asenne ratkaisee tiettyyn rajaan asti tosi paljon. Me ollaan lapsen kanssa kehitetty omat tiukat rutiinimme ja arki soljuu tosi kivasti. Tottakai on kurjaa nähdä lapsen ikävöivän ja kyselevän, että koskas isi tulee, mutta onneksi facetime toimii useamman kerran viikossa. Itse kaipaan lähinnä aikaa liikuntaan, illassa on ehkä tunnin verran sitä ”omaa aikaa” joten harvoin tulee repäistyä jumppavälineitä esiin. Liikkumattomuus sitten taas rokottaa yleistä hyvinvointia.

Avatar

Pyydä neuvolan kautta perhetyöntekijä!
Suihkuun voi varmasti mennä kun vauva nukkuu (itkuhälytin mukaan 😊) tai eikös isosisarukset oo sen verran isoja jo, että voisivat viihdyttää sen aikaa.

Avatar

Näin meilläkin suihkutellaan ilman ongelmia, joko päikkäreiden aikana tai 4- ja 7-vuotiaat veljet ovat vauvan kanssa.

Avatar

Ehdottomasti hyödynnä viikonloput, kun toinen vanhempi on kotona myös. Tiedän, että silloin olis kiva vaan hengailla yhdessä, mutta se on helpointa aikaa käydä isosti kaupassa, pestä pyykkiä ja siivota. Ota viikolla omaa aikaa edes pieni hetki sieltä täältä mistä sen saat vaan. Itellä illat on siihen parasta aikaa, kun kaikki nukkuu kahdeksan aikoihin.

Kun löytyy rutiini, niin kyllä se sujuu varmasti. Vaikeimmat hetket on ne, kun on itse väsynyt ja kuormittunut, sitten sattuu kaikkea. Kaatunut maitolasi voi saada kyynel tulvan aikaiseksi, kun ei vaan enää jaksaisi siivota sitä. Sitten on hyvä jättää hetkeksi kaikki ja mennä vaikka ulkoilemaan lasten kanssa, jos mahdollista. 🙂

Avatar

Puhukaa, puhukaa ja puhukaa! Tulkaa puoli matkaan toisianne vastaan älkääkä edes etäällä menkö vihaisina nukkumaan. Kyllä te selviätte! Viikonloppuna otatte myös kahden keskistä aikaa. Vaikka vain pariksi tunniksi kahden kävelylle.

Avatar

Moi! Mun mies on nyt työmatkalla, niin olen ekaa kertaa joutunut tekemään kaiken yksin. Meillä 10kk vauva. Aluksi jännitti, mutta hyvin on mennyt. Mä olen käynyt suihkussa kun poitsu on nukkumassa yöunia ja ottanut itkuhälyttimen mukaan. 🙂 Tsemppiä tulevaan, hyvin sä pärjäät!

Avatar

Meillä on kolme lasta ja mies on ollut enimmäkseen reissuhommissa. Vaikeimpia hetkiä on oikeasti iltaisin kun lapset on jo nukkumassa ja huomaa olevansa ihan ihan yksin. Turha stressata, puoli vuotta on tosi lyhyt aika ja yksin oppii paljon uusia keinoja arjen pyörittämiseen

Avatar

Kylppäriin vauva mukaan oman suihkun ajaksi sitteriin, syöttötuoliin, tai vaatteet pois ja suihkun lattialle mönkimään 😀 näin meillä, vauva 8kk.

Avatar

Turun ja Tampereen välillä toimii erittäin hyvä junayhteys 👍 Täs välillä on pieni paikkakunta, jossa on suht hyvät palvelut ym. et jos joskus haluaa keskellä viikkoa nähdä (tilanteen niin salliessa) niin kannattaa sitä kokeilla. Sellainen 40min tuli kummasta suunnasta tahansa.

Avatar

Rutiinit! Ja muista olla armollinen itsellesi, jos joku ilta ei sitä keittiötä jaksa siivota ei se maailmaa kaada! 🙂
Muistan että pahinta oli se kun lapsi kaipasi, mutta tehtiin sitten kalenteri josta katsottiin aina kuinka monta päivää siihen on että Isi on taas kotona ja niistä hetkistä kun Isi oli kotona otettiin kaikki ilo irti. Pakko myöntää kun oli 3v, 7kk ikäinen ja itse raskaana yli puolen välin, mentiin monesti sieltä mistä aita oli matalin kun mies oli 3kk vaan 1-2pv viikossa kotona! Mutta kyllä siittä selviää ja tosi nopeasti tuli rutiinit joita ilman ei olisi selvinnyt. Ja vinkki vitonen! Jos joku ärsyttää, tapelkaa puhelimessa älkää jättäkö asioita hautumaan siihen saakka että toinen palaa kotiin 🙂

Avatar

7vuotta olen ollut viikko yh 4 lapselle miehen tehdessä reissutöitä viikot. Viikonloput hän on kotona. Vanhin lapsista on 10 ja nuorin erityislapsi täyttää 6-vuotta. On täytynyt oppia luovimaan monissa asioissa, pyytää apua tiukoissa tilanteissa lähipiiriltä. Mutta on lapset on oppinut pakostakin itsenäiseksi. Kauppreissut tehdään kerran viikossa tai käytetään kauppakassipalvelua, siivotaan silloin kun ehditään ja lapset kulkevat omiin harrastuksiin linja-autolla. Välillä on tilattu taksia jälkkäristä hakemaan kun omat työajat eivät jousta. Itse käydään suihkussa joko illalla kun lapset nukkuvat tai aamulla kun nukkuvat, kyllä sitä aina 5min rako löytyy. Kuntosalin lapsiparkki on arjen pelastus, sielläkin voi käydä suihkussa 🙂
Vauvan unirytmit on väkisin muotoutunut sen mukaan miten itse on joutunut muita lapsia kuljettamaan mutta lapset ovat onneksi pienestä pitäen kulkeneet linja-autolla hienosti. Kyllä sitä pärjää kun on pakko, ne viikonloput tuntuvat extra kivoilta kun on kaikki koolla. Ja videopuhelut lasten kanssa on tärkeitä yhteydenpitoa etävahenmpaan.

Avatar

Vauva sitterissä/kaukalossa suihkuun matkaan, näin mulla on ollut aina vaikka olen parisuhteessakin😃Vauvat on niin tottuneita olemaan siellä matkassa ja vesi rauhoittaa, en muista kertaakaan että kukaan ois huutanut..päinvastoin joskus kun vauva kitisee ja kätisee niin ei muuta kun ite suihkuun ja vauva mukaan niin rauhoittuu😊Kauppakassipalvelua myös suosittelen jos vaan teillä on, meillä sais kotiinkin kuljetettuna, mutta liikutaan usein Prisman ohi niin on itse noudettu😊

Avatar

Tsemppiä! Alkuun se ikävä on ihan valtava ❤️ Mutta siihen tottuu nopeasti. Pakollisten lisäksi tee vaan se mitä jaksat, älä stressaa kotitöistä (ne kyllä odottaa), tee ruokaa reilusti kerralla ja aina sitäkin saa valmiina..

Mieheni teki pari vuotta keikkatöitä ja parhaimmillaan oli 3 viikkoakin putkeen pois. Olin raskaana ja kun kuopus täytti 1v niin mies onneksi lopetti keikkahommat. Ihan hyvin se arki silti sujui, vaikka meillä ei oo mitään tukiverkostoa ja lasten menojen lisäksi oli vielä pihatyöt ja puulämmitteinen talo. Haastavinta oli se että lapset piti ottaa ihan joka paikkaan mukaan. Mutta se tunne kun toinen tuli kotiin ❤️ Olo oli aina kun vasta rakastuneella, ja osas todella arvostaa sitä toista eikä napissu enää pikkuasioista.. 😁

Avatar

Meillä iskä lähti yrauhanturvaajaksi 6kk ajaksi. Kuopus lopetti niihin aikoihin eskarin ja isompikin oli jo vanhempi. Alku on rankkaa, mutta hyviä puolia sulla, että voitte viettää viikonloput yhdessä ♥️ meille tosi tärkeiksi hetkiksi muodostui illat ja nukkumaanmeno. Kuopus soitti videopuhelun ja isi saattoi lukea iltasadun hänelle kun kuvasin kirjaa. Ne jaksoi kantaa.

Avatar

Meillä oli vuosi sitten lähes sama tilanne. Mies oli ma-to toisella paikkakunnalla töissä ja minä 3 alle kouluikäisen kanssa kotona (1, 3 ja 4vuotiaat lapset).
Alku oli rankka, mutta nopeesti sitä sopeutu, kun otti oikean asenteen. Tuli omat arkirutiinit. Iso annos ruokaa, että riittää pariksi päivää. Kauppaostot vkl aikana ettei lasten kans tarvi kauppaan lähtä. Suihkuun, kun nuorimmainen nukkuu. Ja tämä ajanjakso lähensi meitä parisuhteessa entisestään ja jälkeenpäin ajateltuna teki erittäin hyvää meille.
Kyllä sä selviät. Positiivisin mielin. 🙂

Avatar

Tämä kirjoitus on minulle henkilökohtaisesti aivan valtavan loukkaava.

Lapseni oli toivottu ja odotettu lapsi. Vauvavuoden aikana isä kuitenkin päätti ettei itseasiassa halua perhettä ja lähti.

Lapseni on ikävöinyt isäänsä kohta 6 vuotta. Hän on viettänyt 5 isänpäivää ilman omaa isäänsä, askarrellut kuitenkin päiväkodissa kortit joita ei ole koskaan saanut antaa.

Isä ei muista synttäreitä, ei soita, ei halaa. Kun lapsi on kipeä, ei isä ole vastassa ottamassa koppia.

Kirjoituksesi otsikko on todella vähättelevä. Se särkee sydämeni. Totta kai äitinä suret lastesi puolesta, jotka ikävöivät isäänsä. Et kuitenkaan voi puhua mistään yksinhuoltajuudesta, edes lainausmerkeissä ja tehdä siitä hassua vitsiä. Et toivottavasti tule ikinä tietämään miten hirveää tämä oikeasti on. Kyse on kohdallasi kuitenkin viikoista, ei edes kuukausista, koska mies tulee kuitenkin viikonlopuiksi kotiin.

Ymmärrän huolesi, mutta kunpa sinä ymmärtäisit miten ylhäältä alaspäin katsovaa tekstisi on.

Kun lapsesi on jouduttu irrottamaan isästään väkisin ja hän huutaa hysteerisenä itkien ”isä mä rakastan sua, isä älä jätä”. Silloin tiedät olevasi YH.

Avatar

Sun lapsi huusi vauvavuonna noin?

Avatar

Kiitos Emma kommentistasi!
Olen kanssasi erityisen paljon samaa mieltä.
Kaunista kevättä sinulle ja lapsellesi!
Olette varmasti hyvä tilmi myös ihan vaan kahdestaan 😘

Avatar

Kiitos Emma kommentistasi!
Olen kanssasi erityisen paljon samaa mieltä.
Kaunista kevättä sinulle ja lapsellesi!
Olette varmasti hyvä tilmi myös ihan vaan kahdestaan 😘

Avatar

Hyvin se menee, älä stressaa. Yllä olikin hyvä vinkki ruuasta, se toimii. Ja teet arjessa sen minkä kerkeät, ja jos ei kerkee asiat hoituu kyllä ehkä viikonlopouna tai viimeistäön joskus. Jokainen nurkka ei tule varmaankaan olemaan kurattu murusista, mut ne on pikku juttuja. Suihkuun voi ottaa sitterin siihen kylpyhuoneeseen niin vauva kattelee sua samalla, se voi olla hauskaakin kuin vaahtopäinen mamma suihkussa keikuttelee 🙂 ja isommatlapset varmasti auttaa. On iso helpotus varmaankin jos koiran saat hoitoon edes ajoittain 🙂 itse olen toiminyt yh:na 6v. Lapsen isä asuu eri puolella suomea joten ei mitään säännöllistä apua. Mutta toisin vain yksi lapsi. Ja muista aina että teet just sen minkä kerkeät ilman että tulee stressiä niin selviät kyllä!

Avatar

Vaikka koet tilanteen hankalana, niin älä kutsu itseäsi yksinhuoltajaksi, koska et todellakaan ole sitä! Ne ketkä sitä on oikeasti vuodesta toiseen, kokevat sen loukkaavana. Sinun mies tulee kuitenkin viikonloppuisin kotiin ja on muutenkin tavoitettavissa puhelimitse ja ajanjakso kestää vain puoli vuotta. Itse olin aikanani täysin yksin parin vuoden ajan siitä lähtien kun lapset olivat 5kk ja 3vuotta ja ihan hyvin siitä selvisi.

Avatar

Hei, olin itse viime vuonna tässä tilanteessa äitiyslomalla kolmen lapsen kanssa, mies ulkomailla töissä. Rankkaa se oli, mutta rutiinit auttaa, isompaa lasta vaan kuljeteltiin hoitoon parina päivänä viikossa. Rutiineilla tarkoitan kaikkea aamuherätyksiä, aamupalan laittoa ja iltatoimia, ja yhtenä tai kahtena iltana viikossa sain oman illan joko urheiluun tai elokuvissa käyntiin. Lasten kanssa pidettiin myös leffailtaa mikä oli yhteistä kivaa ja sitä aina melkein viikon odottikin. Meillä tehtiin paljon videopuheluita ja pieninkin muisti isänsä koko ajan, vaikka oli vasta 2kk kun työt ulkomailla alkoivat. Ja jos joku tarjoutuu ottamaan lapset pariksi tunniksi tai jopa päiväksi, niin siivoa vähän ja katso Netflixiä, kodin kaaos ei haittaa, lapset sotkee joka tapauksessa paikat kohta uudelleen.

Avatar

Meillä on vaan vuorotyö, joka aiheuttaa näitä viikon putkia etten minä eikä koululainen näe miestä ollenkaan, mutta parhaat vinkit arkeen:
-kauppakassi-palvelu, tilaa netistä, koukkaa hakemaan kaupasta, maksaa 5-6€ kaupasta riippuen ja väitän että on todellakin sen säästyneen ajan (ja heräteostosten puuttumisen) arvoista
-niinä iltoina kun ketään ei harrasta, niin kokkaan reilusti ruokaa, esim. tällä viikolla tein 5l kattilallisen keittoa ja ison kiusauksen. Niitä sitten lämmitetään niinä iltoina kun pitää kiitää töistä/koulusta/hoidosta harrastuksiin.
-vauva kantoreppuun tai -liinaan, niin saat kädet vapaaksi
Tsemppiä!

Avatar

Ite oon ollut koko eaikoisen vauva vuoden yh äiti kaikki viikot kun mies oli 300km päässä töissä viikot ja koska kyllästiin siihen lähti mies 7kk rauhantuvaajaks kun esikoine oli 8kk vanha. Viimeisillä lomillaan tulin raskaaksi ja olin alkuraskauden yksin taperon ja meijän koiran kanssa. Oksentelin paljon. Onneksi kaupungilta sai lastenhoitopalvelua kotiin ja srk ois kanssa saanut. Isovanhemmat auttoivat myös. Eli kaikesta selviää. Kaveroni oli 4kk yksin 3 lapsen ja koiran kanssa kun mies lähti ulkomaille töihin eikä tullut kun yhille lomille sieltä tuona aikana. Eikä mun kaverilla ollut ajokorrti mut tehokaan naisena ajo kortin nopeesti ja selvis hiebosti koko sen ajan vailka tukiverkostoja ei juuri ollut.

Avatar

Itse 4lapsen äitinä. Mies teki reissutyötä. Sillon lapset oli alle 6v kaikki. Aamuisin käveltiin 2.5km rattailla eskariin. Siitä takas kotio. Välillä 2 lapsi mene kerhoon joka vietiin myös. Tällä välin kävin rattailla kaupassa koska kerho kesti 1.5h. Kerhon jälkeen kotio. Ja taas kävely saarille. Jos mies oli jättänyt auton heitin autolla. Busseja ei kulkenut niin että hyötyä olisi ollut. Muodostu oma arki joka toimi. siihen lapsen 3krt treenit kaupungissa jne. Kun löytää toimivan ratkaisun niin kaikki toimii.
Meillä tukiverkko 250km päässä. Jos oli lääkäriä tms lähdin kaikkien kanssa tai hyödynsin kerhon hoitajien apua.

Ero kuitenkin tuli muista syistä ja 4 lapsen kanssa jäi. Lasten isä toiselle kaupunki lähti. Mutta niin sitä arki vaan pyöri tosin muutettiin niin lasten kanssa että palvelut oli lähellä

Avatar

Meillä on vähän samanlainen tilanne, mies on ulkomailla töissä viikot ja minä kotona neljän lapsen kanssa.

Mitä tulee yhteydenpitoon ja huoleesi siitä että vauva alkaa vierastaa, niin toki kaikki lapset ovat yksilöitä ja voin puhua vain omasta puolestani. Mutta videopuheluita soitellaan ja vaihdellaan kuulumiset niin usein kuin ehditään, ja ekan viikon jälkeen lasten ikävä helpotti huomattavasti eikä kukaan enää itkenyt iltaisin itseään uneen.

Meillä on tosi tiukat rutiinit miten milloinkin toimitaan kouluun lähdön ja harrastusten suhteen. Saan onneksi isovanhemmilta apuja niin että voin välillä hoitaa jonkun asian ilman kaikkia neljää lasta. (Esim. niin että osa lapsista jää isovanhempien huomaan, kun vien isompia harrastuksiin.) Vaikka kuskaamista riittää, niin teen sen mielelläni, koska silloin lapsilla on jotain järkevää tekemistä – pahimpia ovat iltojen pitkät tunnit, kun kaikki hyppivät pitkin seiniä vailla mitään struktruroitua aktiviteettia.

Toinen henkireikä on se, että käyn kerran viikossa yksin jumpassa isovanhempien hoitaessa lapsia. Liikkumaan pääseminen pitää jotenkin järjissään! Ja jos tukiverkkoa ei ole, hyödynnä kuntosalin lapsiparkkia! Meidän lapset tykkäävät myös kovasti käydä kirjastossa.

Päiväsaikaan olen itse aktivoitunut vauvan ja 3-vuotiaan kanssa käymään perhekahvilassa, muskarissa jne (en orjallisesti, mutta oman fiiliksen mukaan!) Sekä lapset että aikuiset pääsevät tuulettumaan.

Ruokien suhteen teen isompia eriä kerralla ja joskus saatan prepata jonkun uuniruuan valmiiksi esim silloin kun vauva nukkuu päiväunia, jotta sitten päivällisaikaan sen voi vaan lykätä uuniin eikä siinä kohdassa tarvii enää alkaa pilkkomaan yhtään mitään kun kaikilla on jo kauhea nälkäkiukku.

Tsemppiä kovasti! Kyllä sä selviät ♥️

Avatar

En toki ole yksinhuoltaja, mutta on ollut hetkiö, kun yksin on oltu. Sanoisin melkein, että on helpompi olla yksin. Silloin ei osaa odottaakkaan, että joku muu ne hommat hoitaisi vaan tietää, että ne pitää itse tehdä. Henkisellä tasolla siis helpompaa. Hyödynnä tukiverkkoja ja muista, että loppujen lopuksi puoli vuotta on pieni hetki. Vuoden päästä katsotte taaksepäin, että onneksi tästä selvittiin. <3

Avatar

Vaikeimpia hetkiä varmasti ne, kun itse sairastui. Ala-asteikäinen ja ihan vauva, vauva joka huusi ensimmäisen kolme kuukautta elämästään käytännössä 24/7. Terveenä homman vielä hoiti kohtuu helposti, mutta esim. rintatulehduksen saatuani 39 asteen kuumeessa, yksin huutavan vauvan kanssa tuli itku ja iski epätoivo. Tukiverkko melkein 500km päässä eikä kaupungilta herunut kiireesti mitään apua, joten oli vaan selvittävä. Ja mä selvisin. Jostain niitä voimia vaan löytyy, kun on pakko.

Avatar

Yksinhuoltajana olo on aivan eri asia, kuin se että mies on reissutöissä. Sinulla on miehen taloudellinen ja henkinen tuki ja viikonloppuisin hän on kotona. Tietysti kun helppoon on tottunut, niin tuollainen tilanne tuntuu raskaalle.

Avatar

3 lapsen, kohta 4 lapsen kanssa yksin. Hyvin pärjää, kun vaan luo tiukat rutiinit ja pitää niistä kiinni. Illat on vaikeempia, niissä auttaa vaan se hokeminen itelle, että kyllä ne viimeistään kohta nukahtaa, kukaan lapsi ei valvo ja rieku koko yötä. 😀 Ja muistaa laittaa aina samaan aikaan nukkuun ku lapsetki, niin maksimoi sen oman unen määrän. Suhtautuu kotitöihin niin, että tekee siinä arjen sivussa sen mitä jaksaa ja ehtii, ne ei sieltä häviä mihinkään valitettavasti. Pyykit, tiskit ku pyörii niin se on jo riittävästi 🙂 tsemppiä! Uskon et lopulta vaikeempaa on topiaksella, joka joutuu ikävöimään teitä muita, mutta onneksi nykyään on facetimet ym. Jos kaipaat vertaistukee niin laita mailia! 🙂

Avatar

Yksin lasten kans arki yh.na vaikeimmat hetket on kun lapset kaipaa syliä, lohtua ja läheisyyttä ja ruokakin pitäis laittaa tai just ilta juttujen aikaan kun tuntuu että ei ehdi jokaista huoltaa. Nyt kun lapset on kasvanut niin moni asia on helpottanut mutta edelleen tuntuu että en riitä. Jos voit jonku asian siirtää huomiseen niin siirrä, sillä lapset on vain kerran pieniä 🙂

Avatar

Topiaksen kannattaa vaihtaa osoite tampereelle jotta olet oikeasti yh. Näin saat lapsilisän yh-korotuksen, voit saada asumistukea ja jos Topias on ns. rahaton voit saada elatusmaksut kelalta. Sitä varten joudutte tietenkin käymään lastenvalvojalla ja allekirjoittamaan paperit. Suosittelen tekemään näin, auttaa huomattavasti taloudellisesti! Voitte palata yhteen opiskelujen jälkeen (jos siltä tuntuu).

Avatar

Voiko näin tehdä vaikka on naimisissa? Eli hyväksyykö esim. Kela kaiken noin vain, kun toinen vaihtaa osoitteen?

Avatar

Ehkä vähän radikaali ratkaisu puolen vuoden takia, josta ei edes ilmeisesti olla koko aikaa poissa?

Avatar

Siellä sitten Kela lukaisee ig tai blogia ja huomaa, että kusetuspetos on käynnissä. Ei näin.

Avatar

No hoh, ei todellakaan toimi asiat noin. Ei kai kukaan oikeasti noin usko? Ja muutenkin, kannustat huijaamaan?? Huhhuh.

Avatar

On kyllä uskomatonta, kuinka paljon tästä maasta löytyy ihmisiä jotka yrittää huijata/huijaavat tukia. Jos ei eroa, silloin ei myöskään ole oikeutettu yh tukiin.

Ei tulisi mieleenkään itse ehdottaa tällaista kenellekään ja jos tällaisen kuulisin omassa lähipiirissä, jopa sinne Kelaan ilmoittaisin.

Suosittelen enemmin sen osapuolen, jolla ei lapset arkena, hankkimaan vaikka osari työn opiskelun ohelle.

Avatar

Eikö tuo edellytä avioeron vireille laittoa? Huijaamistahan tuo on joka tapauksessa, jollei Emilia ja Topias oikeasti eroa toisistaan.

Avatar

Meillä isäntä on aina tehnyt reissuhommia ja palaa vasta viikonloppuisin. minä aloitin koulun kun poika oli 7 kk sillä jomman kumman oli vaihdettava töitä jos haluttiin perhe perustaa. Vielä vähän koulua jäljellä ja toinen lapsi on kohta 4 kk, ja poika sen 4 vuotta.
Auto on ollut korvaamaton apu itselleni, sillä olen myös joutunut tekemään harjoitteluja opintojeni yhteydessä.
Toinen mitä en vaihtaisi on aivan mahtava perhepäivähoitaja jonka luona poikani on ollu 9kk ikäisestä lähtien. Hänestä on kasvanut hyvin omatoiminen mikä jelppaa nyt pikku naisen kanssa toimimista kun tietää että toinen osaa tietyn verran omia hommia. Toki välillä tulee niitä hetkiä kun tuntuu että vauva vie kaiken ajan, mutta pyrin ottamaan pojan mukaan arjen askareihin ja rajattuihin valintoihin.
Tuo suihkussa käyminen on kyllä jotain mikä on meilläkin sellainen rumba. Yleensä otan sitterin suihkuhuoneeseen ja pistän vaavin siihen nakuna pyyhkeeseen käärittynä, käyn itse suihkussa ja juttelen hänelle koko ajan, sitten lopuksi otan hänet pesulle myös. Ensin kuivaan itse, sitten vaavin. Siitä on hyvä ottaa vielä pienet ilmakylvyt leikkikaaren alla kun äittä pukee ja etsii vaatteet. Tai sitten laittaa vaan kaiken etukäteen valmiiksi.
Myönnän on mennyt aikansa opetella oma rytmi ja uskon että kolmen kanssa rytmittäminen on vielä enemmän tärkeää.
Tsemppiä sinne.

Avatar

Itse käytän mll Lapsiparkkii joskus kun haluu levätä pari tuntii. Vaikka hierojalle. Siivous ja suihku yöllä lasten menty nukkumaan. Puhelin parkkiin niin kauan et lapset nukkuu. Keskity hetkeen ja yhteen päivään. Soita kaverille illalla jos jaksat. Nauti! Annat paljon mut saat vielä enemmän. Joskus tuo aika on vaan muisto.

Avatar

Asenne ratkaisee paljon.. kuulostaa hieman että olet jo päättänyt valmiiksi, että arjesta tulee todella vaivalloista ja hankalaa. Nyt itseä vain niskasta kiinni, siihen arkeen tulee varmasti oma rutiini. Monet monet elää juurikin tuota arkea kokonaan ilman sitä toista vanhempaa, mahdollisesti käyvät ensin tekemässä työpäivän ja sen jälkeen hoitavat kaikki nuo samat asiat. Selviät kyllä! Sanotaan että ei voi tietää kuinka vahva on, ennenkuin vahvuus on ainoa vaihtoehto. Voin allekirjoittaa tämän kokemuksen omaavana 💪🤗 tsemppiä!

Avatar

Täällä myös yksi arkisin paljon yksin lasten kanssa kotona oleva äiti. Miehellä reissu työ ja kotona lapset 6v, 3v, 2, ja 5kk. Porukkaan mahtuu myös koira. Asutaan maalla ja talo on puilla lämmitettävä. Suihkuun voi ottaa vauvan mukaan esim sitterissä, itse käyn yleensä suihkussa sitten kun kaikki lapset nukkuu illalla. Myös kotitöissä teillä osaa myös varmasti isommat lapset auttaa, meillä eskarilainen ja kolmevuotias tyhjentävät tiskikoneen, vikaa ja ripustaa pyykkiä, imuroi, tekee salaattia, kerää lelut, pyyhkii luutulla kaappien ovia ja oven kahvoja siivous päivänä yms. Varmasti myös teillä isommat voivat vahtia vauvaa esim suihkussa käynnin tms ajan. Olen myös ymmärtänyt syksyisestä postauksesta että teillä on paljon harrastuksia lapsilla. Olisiko niissä varaa karsia, arki helpottuisi kuskaamisten osalta ja rahaa säästyisi?

Avatar

Parisuhteessa lasten toisen vanhemman kanssa oleva ei ole yh, vaikka puoliso olisikin arkena muualla. Yh:n lapsena ärsyttää tämän termin väärinkäyttö.

Mulla 1 v. muksu & koira ja mies käytännössä kaikki arkipäivät reissussa. Myös ulkomailla. Oon vielä hoitovapaalla ja hyvin on pärjätty. Siivooja käy kaksi kertaa kuussa, kauppakassipalvelu on käytössä. Saatetaan laittaa vkl isompi satsi ruokaa, ainakin pyrin muksulle sopivaa kokkailemaan pakkaseen.

Käydään yleensä muksun kanssa pari kertaa viikossa ulkona lounaalla. Helpottaa kummasti ja monissa rafloissa on hyvät lounastarjoukset. Tuon ikäinen syö vielä monessa paikassa ilmaiseksi.

Koiran lenkit hoituu kärrylenkkien yhteydessä ja välillä isovanhemmat auttaa koiran hoidossa. Kerran viikossa on lapsenvahti pari tuntia, että pääsen jumpalle. Suihkussa käyn yleensä muksun kanssa siten, että muksu on ammeessa suihkuhuoneen lattialla ja puuhailee lelujen kanssa. Pikasuihkussa (kesto mulla 1 min) voi hyvin käydä muksun nukkuessa tai leikkiessä.

Sähän olet kuitenkin päivät kotona, se helpottaa kummasti. Tilanne olisi vähän toisenlainen, jos kävisit ihan oikeissa töissä ja muksut olis hoidossa.

Avatar

Mies reissuhommissa, lähtee ma aamuyöllä ja tulee pe iltana. Meillä 7kk vauva, 2,5v isosisko ja iso koira lenkitettävänä. Lisäksi miehen poika joka toinen vklp.

2,5v hoidossa 2-3pv viikossa, jolloin käyn vauvan ja koiran kanssa pitkällä lenkillä. Aamu ja iltapissat koiran kanssa hoidan lasten ollessa nukkumassa itkuhälyttimen voimin. Niinä päivinä kun isompi on kotona, käymme ehkä hieman lyhyemmän lenkin lasten tahtiin tai vaihtoehtoisesti koira ulkoilutetaan isossa aitauksessa vapaana johon mennään autolla.😊

Isot ruokaostokset hoidetaan miehen kanssa viikonloppuisin niin mun ei tarvitse viikolla käydä kuin hakemassa mahdollisesti nopeasti jotakin pientä.

Meillä mies ollut jo ennen vauvan syntymää reissutöissä, ja ihan hyvin tuo isänsä tunnistaa vaikka koko pienen elämän onkin ollut poissa 😊 Joskus 5kk ikäisenä oli yhden kerran vierastusta havaittavissa, mutta joulunajan lomailu korjasi tilanteen ennalleen ja isi saa yhtä iloisen hymyn vauvalta kun aina ennenkin. Paljon videopuheluita, niistä meidän lapset ainakin tykkää 😊 Isompi odottaa iltaa, että pääsee kertomaan iskälle päivän tapahtumat.

Onhan se välillä ärsyttävää, että joutuu yksin kaiken hoitamaan. Ison kodin lämmitykset ja siivot tai että lapset kulkee joka paikassa mukana, mutta en sitä nykyisin juuri koe kuormittavana, tilanne on nyt tämä ja sillä selvä, yhteinen päätös ollaan tehty unelmien toteuttamiseksi, eikä se ole miehellekään helppoa 😊 Ikävä tottakai on, mutta kiva on myös huomata, että ikävä tulee, sehän tarkoittaa, että rakastaa edelleen näiden vuosien jälkeen 💕 Lisäksi koska elämästä ei voi koskaan tietää mitä eteen tulee, tuo turvaa myös se, että jos miehelle kävisi jotakin kamalaa, tietäisin selviäväni kyllä arjesta yksin, koska mä osaan! 💪🏻

Avatar

Nyt hiukan asennetta kohdilleen. On kyse vain puolen vuoden pätkästä. Monet tekee samaa vuosi tolkulla.

Keskity hyviin asioihin. Vaikka työpaikan suhteen kävi huonosti, järjestyi koulupaikka aikalailla heti. Koulutusaika on lyhyt (vrt. Korkeakouluopinnot). Vauva on jo hiukan isompi, on mahdollista ettet ole enää niin kiinni hänessä. Teillä on laajat tukiverkostot lähellä, jne.

Avatar

PARAS VINKKI KOSKAAN:
Itse käytän citymarketin tilaa ja nouda -palvelua ruokaostoksiin. Eli netistä klikkailen ostokset koriin ja valitsen ajankohdan, jolloin vain haen valmiiksi kerätyt ostokset autoon. Maksaa 4,90e. Sitten on olemassa myös kotiinkuljetus 12,90e jos ette pääse lähtemään mihinkään. Kyllä meillä on säästytty MONELTA hikoilulta tolla cittarin ruokapalvelulla! Ihan parasta. Tsemppiä!!

Avatar

Otsikko johti todella harhaan. Et todellakaan ole yh vaikka tuleva arkesi kuulostaa rankalta, sitä elää myös moni ympärillä olevasi tietämättäsi. Suihkuun mennään vauvan ja taaperon kanssa isomman ollessa päiväkodissa, päiväkotikuljetukset hoidan samalla kokoonpanolla. Kauppaan ja kaikkialle nämä lapset mukaan. Ilman tukiverkkoa täysin. Yöheräämiset ja imetys tietty vain vastuullani. Lasten sairastelut ym. Kantaa vain se ainut vanhempi Päähän tässä hajoaa mutta sulla on edes langan päässä se joka sua tukee ja ymmärtää ja kertomasi mukaan myös tukiverkkoakin löytyy! Joten, varmasti selviät tästä rankasta ajanjaksosta ilman että kutsut itseäsi väärin yksinhuoltajaksi!

Avatar

Mä ihmettelin tota et miksei koiraa voi viedä aamulla niin ulos että vauva nukkuu? Itkuhälytin mukaan ja läheiseen metsään vain koira pissalle ja kakalle. Ei se mitään kunnon lenkkiä aamulla tarvitse kun sen lenkin voi sitten vaikka vauvan päiväuni aikaan tehdä vauvan kanssa yhdessä? 🤔

Avatar

Anteeksi, mutta älä käytä itsestäsi nimitystä yksinhuoltaja. Se on loukkaus yksinhuoltajia kohtaan. Sinulla on mies, joka jakaa huolet ja on viikonloppuisin perheen kanssa. Olen itse ollut monta vuotta täysin yksinhuoltajana ja voin kertoa, että on pelottanut ja olen ollut lopen uupunut päättämään kaikesta. Pelännyt, että ei selviäkään, lapsille sattuu jotakin, itse sairastuu… sinulla on oikeus omiin tunteisiisi, mutta sinä et ole yh. Siitä sinulla on vain kalpea aavistus.

Avatar

👍🏻

Avatar

Meillä mies on ollut koko vauva-ajan ja nyt taapero ajan viikot reissutyössä eli n.5 arkipäivää viikossa poissa,eikä lapsi koskaan alkanut isäänsä vierastaa.
Ottakaa lasten kanssa rutiiniksi soittaa Topiakselle iltaisin videopuhelu. Tällä tavalla ikävä saattaa hieman lievittyä molemminpuolin. 🙂
Teillä on rankat ajat edessä ja varmasti arjen kaaoksessa, väsymyksen hetkellä tulee ajateltua puolisosta,että tällä on niin helppoa ollessaan yksin ja se ärsyttää suunnattomasti,mutta kannattaa muistaa,että usein myös poissaoleva puoliso stressaa joutuessaan jättää toisen pärjäämään yksin. Tärkeää on järjestää lomilla myös yhteistä kahden keskistä aikaa ja puhua paljon. 🙂

Avatar

Meillä on 8v 6v ja 2,5v lapset. Mies aloitti tekemään reissuhommia vuonna 2013 eli juuri silloin kun keskimmäinen syntyi. Aluksi oli pelottava ajatus mutta nyt 6v arki ”yh” elämää eläneenä olen tottunut asiaan. Kaikki menee omalla painollaan kun löytää omat rytmit ja rutiinit lasten kanssa. Lapset ei ole vierastaneet isäänsä vaikka paljon kotoa pois onkin ja isä panostaa sitten viikonloppuisin ja lomalla enemmän. Nyt meillä alkoi vielä uudenlaisempi arki kun menin kouluun joulukuussa ja pyöritän tän koulu, eskari, päiväkoti harrastus hässäkän +omat opinnot ja haaveillaan perheen lisäyksestäkin 😅Paras on kun ei tee itselleen liikaa paineita ja menee rennoin mielin päivästä toiseen. Pärjäätte varmasti hyvin ja hienoa jos tukiverkostoa lähellä 🙂

Avatar

Selviät kyllä 🙂
Koirien aamulenkillä vaunujen kanssa voi samalla saattaa lapset kouluun ja saa yhteisen kivan hetken. Aamulenkillä voi käydä lähikaupassa hakemassa puuttuvat ruuat. Vaunuilla saa tuotua isotkin ostokset. Koirille kyllä löytyy parkki kaupalta. Suihkussa voi käydä kun vauva nukkuu. Tai isommat sisarukset voi vahtia vauvaa hetken,
Päivällistä tehdään sen verran että seuraavan päivän lounas syödään samaa pienillä lisäkkeillä, esim salaatilla höystettynä eli lämmin ruoka tarvitsee tehdä varsinaisesti vain kerran päivässä alusta asti ja tulee myös itse syötyä kunnolla kun / jos isommat lapset ovat koulussa.
Minun arjen pelasti kolmen lapsen kanssa oivallus että koti ei ole hotelli. Kenellekkään. Sama kuinka monta aikuista talossa on. Pienetkin lapset voivat huolehtia astiat tiskiin, lelut laatikkoon, pyykit koriin..

Avatar

Kun esikoinen oli pieni, oli mies toisella paikkakunnalla töissä ja tuli viikonlopuksi kotiin. Olikin äitin poika alkuun kolme vuotta, vaikka alkoi parivuotias ja kysyä koska isä tulee kotiin. Taisi olla jo koulussa kun työpaikka siirtyi puolen tunnin päähän. Mutta jossain vaiheessa havahduin siihen että hän ensimmäisenä kysyy aina isää, sitten jos tämä onkin lenkillä tms niin alkaa vasta selittää mulle. Isä alkoi ottaa alakouluikäisen autonpesuun yms mukaan ja ehkä n 10 v alkaen ottivat illalla yhteistä ruutuaikaa (vaihtelevasti dokumenttia, draamaa, sarjaa) ja sen jälkeen iltapala ja – keskustelu. Käyvät ostamassa esim talvikamppeet yleensä yhdessä. Kyllä se siitä, vaikka jossain vaiheessa nuorin vierastaisikin vähän, kunhan ei aikuiset siitä pelästy. Eikä välttämättä vierasta kun on isompien esimerkki siinä.

Avatar

No niin, yksinhuoltajiakin on varmaan monenlaisia, totaaliyhäreistä vuoroviikkovanhempiin ja kaikkea siltä väliltä. Ei ehkä ole pakko alkaa kilpailla siitä, kenellä on rankinta tai helpointa. Käytännön vinkkejä tässä kai enemmänkin pyydettiin.
Mä sanoisin, että laita lapset aikaisin nukkumaan, jos vaan mahdollista. Näin sulle jää hetki omaa aikaa illalla, ilman että tarvitsee valvoa kohtuuttoman myöhään ja väsyttää itsensä. Univelkaisena kaikki tuntuu paljon vaikeammalta. Jos sulla on päivisin isommat lapset koulussa ja eskarissa, voit nukkua vauvan kanssa päikkärit tai käydä ystäviä tapaamassa tai kaupungilla vaunujen kanssa. Näin ei ala seinät kaatua päälle.

Avatar

Jotenkin harmittaa lukea että kirjoitat itsestäsi yh kun et kuitenkaan sitä ole. Itse 10 vuotta täysin yksin kaksi lasta kasvattaneen ilman tukiverkkoa. Mutta hyvin se menee, menee totutellessa ja viikonloppuja odottaessa ja toista arvostaessa entistäkin enemmän!

Avatar

Onpa erikoista kommentointia siitä, kuka ”saa” käyttää termiä yksinhuoltaja, ja kuka ei. En oikein ymmärrä, miten sellainen nostetaan esiin loukkaavana, kun kyse kuitenkin on oikeasta huolesta monilapsisessa perheessä, jossa toinen huoltaja asuu viikot muualla. Eikä työttömäksi joutuminen liene niitä parhaita tilanteita. Tässähän kysyttiin neuvoja ja vinkkejä, eikä sitä, minkälaista nimitystä saa itsestään käyttää. Mikäli muilla on ollut vastuuton kumppani, se ei ole tämän artikkelin kirjoittajan syy. Ja kyllä se arki järjestyy. Kuusi kuukautta hurahtaa yllättävän nopeasti.

Avatar

Prisman kauppakassipalvelu(itse olen käyttänyt Myllyn prismaa). On ihan loistava juttu, varsinkin kun itsellä työpäivät on 9-10 tuntisia, niin ei tunnu kivalta idealta raahata muksuja pitkän hoitopäivän jälkeen kauppaan. Suunnittelen parin viikon ruokalistan aina kerralla, ja sit kerta viikkoon teen tuon kauppakassitilaukse(rahaa säästyy, kun ei tuu tehtyä turhia heräteostoksia).

Koiria on 2 ja näiden ulkoilutuksessa auttaa 10v ja7v tytöt. Yhdessä viedään koirat, kun en noita 2 ja 3v lapsia voi oikein mihinkään jättää siksi aikaa. Isommat sit työntää rattaita ja pitää 3v pikkuveikkaa kädestä, mulla taas on kädrt täynnä koiria.

Tämmöstä meillä, kun oon muksujen kanssa yksin. Paljon vaatii suunnittelua, aikataulutusta ym. Paljon olen miettinyt, että kuinka paljon raskaampaa ois olla totaali yh. Mies ei paljoa ole kotona, mutta tiedän et kohta töissä kiire helpottaa taas hetkeksi, niin saadaan olla yhdessä enemmän.

Avatar

Ihanaa, että kirjoitat avoimesti tällaisestakin aiheesta! ❤️

Meidän perheessä eletään tällä hetkellä (ja vielä ainakin vuoden…) juurikin tällaista arkea.
Isi on arjet toisella paikkakunnalla koulutuksen vuoksi ja minä kahden alle 3v. lapsen kanssa yksin kotona.

Mun arkea on auttanut tosi paljon suunnitelmallisuus ja ennakointi.

Me tehdään viikon ruuat valmiiksi aina viikonloppuisin, kun isäkin on kotona.
Päiväuniaika, jonka toki mielellään itsekin nukkuisi, käytän useimmiten kotitöihin.
Täytän pyykkikoneen valmiiksi joka ilta ja laitan seuraavaa päivää varten vaatteet, reput ja muut valmiiksi. Tiskit laitan heti käytön jälkeen koneeseen.

Yksin suihkuun pääseminen vauvan kanssa vaatii useimmiten kyllä luovuutta, niin kuin moni muukin tilanne, mutta keksit kyllä keinot! 😊

Meillä puhutaan videopuheluita päivittäin ja etenkin ikävän tullessa isi tulee meidän juttuihin mukaan videopuhelun välityksellä (esim iltapala pöytään).
Raskaimpia mun mielestä on illat, kun esikoinen kaipaa eniten isäänsä. 😞
Silloin usein jutellaan siitä, miten paljon isäkin kaipaa ja rakastaa meitä.
Ja lasketaan kuinka monta yötä vielä ennen kuin isi tulee kotiin (kalenteriin merkinnät).
Kerran tehtiin junaretki ja haettiin isi kotiin. 😊

Sellaiset ”maanantailta tuntuvat päivät”, kun samaan aikaan pitäisi käsitellä esikoisen uhmaa, tehdä kotitöitä, valmistaa ruokaa ja hoitaa vauvaa, ne ovat yksin välillä melkoisen raskaita, mutta niissäkin auttaa pitkäjänteisyys, ymmärrys lasta kohtaan, hyvä aikataulutus ja ennakointi! 😊

Valtavasti tsemppiä tulevaan muutokseen!
Helppoa se ei varmasti jokapäivä tule olemaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä