ENSIMMÄINEN VIIKKO YKSIN

Viime viikolla oli Topiaksen ensimmäinen kouluviikko Tampereella ja minun ensimmäinen viikkoni yksin täällä Turussa lasten kanssa. Viikostamme tosin tuli suunniteltua lyhyempi, sillä keskiviikkona Topiaksen koulussa suoritettiin jotain pätevyyttä, joka hänellä jo on, eikä hänen tarvinnut mennä kouluun, joten hän tuli vuorokaudeksi Turkuun yllätysvierailulle. Tuntuu ihan hassulta puhua vierailulta, mutta siltä se nyt tuntuu, kun Topias viettää enemmän aikaa poissa kotoa kuin kotona.

Me olemme lasten kanssa luoneet omat rutiinimme ja vaikka tekemistä on paljon ja kaikki joutuvat joustamaan, pärjätään kyllä ihan hyvin. Itseasiassa sotkua tulee vähemmän ja ruoka riittää paremmin ilman Topiasta, joten elämä on joissain aspekteissa helpompaa. Teen viikonloppuna ruokaostokset tai tilaan maanantaille Kauppakassin ja se riittää meille hyvin, eikä tarvitse poistua kotoa muualle kuin kuskaamaan lapsia. Tällä viikolla tosin on onneksi hiihtoloma, joten ollaan päästy ihanan helpolla. Ensi viikolla taas hankaloituu, kun pitää koko ajan kuljettaa kaikkia.

Soitellaan videopuheluita joka päivä, mutta kyllä lapset silti ikävöivät isiä. Ikävä on kuitenkin tällä viikolla helpottanut siinä mielessä, että lapset eivät enää ole surullisia isin poissaolosta, vaan osaamme kaikki keskittyä nauttimaan siitä, että ainakin me olemme yhdessä. Mulle iski valitettavasti viikonloppuna ihan kamala flunssa ja olen ollut eilen ja tänään kuumeessa, joten en ole kauheasti jaksanut tehdä mitään lomajuttuja lasten kanssa, mutta olen sitten yrittänyt keksiä meille helppoa tekemistä sisälle. Lapset ovat saaneet enemmän peliaikaa, ollaan katsottu Harry Potter -elokuvia, syöty jätskiä päivälliseksi ja siivottu yhdessä. Lapset auttavat paljon ja ollaan tällä viikolla pidetty Voldemort kotona, kun Ava jo osaa ulkoiluttaa koiraa.

Tuntuu kamalalta sanoa näin, mutta on tässä myös hyviä puolia, että Topias opiskelee Tampereella. On kiva nukkua sängyssä vain vauvan ja koiran kanssa. Tykkään myös siitä, kun saan tehdä kaiken oman pääni mukaan, eikä tarvitse selitellä toiselle. Meillä on myös kotona rennompi ilmapiiri, kun ei ole kahta aikuista. Olen tässä nyt huomannut yksin ollessani, että kahdestaan meillä tulee ehkä jotenkin ristikkäisiä mielipiteitä ja ohjeita ja kaikkea, mikä aiheuttaa enemmän eripuraa ja tekee kaikesta hitaampaa. Jostain syystä nyt lasten kanssa yksin ollessani heidän on selkeämpi ymmärtää kaikki säännöt ja ei tule riitoja tai kiukuttelua. Tähän pitääkin nyt jatkossa panostaa, että meidän pitää yhtenäistää enemmän meidän toimintatapoja Topiaksen kanssa. En ole tosiaan aiemmin edes tajunnut, että me luodaan välillä sellaista hämmentävää ilmapiiriä, kun ollaan tietyillä tavoilla tosi erilaisia vanhempia.

On myös kivaa, kun Topias ei jätä sukkia koko ajan kaikkialle, ja laita sokerikipon kantta väärinpäin. Tällaisia pieniä juttuja tulee paljon mieleen ja niihin keskittymällä on paljon positiivisempi fiilis tästä koko hommasta. Kyllä minä silti mielelläni niistä luovun, jotta päästään pian taas elämään normaalisti perheenä ihan läpi viikon. Ja kyllä niitä vaikeita juttuja on vähintään yhtä paljon, luultavasti enemmän.

Pahinta tässä on oikeastaan ollut se, että mulla on selkä ollut sökönä ja joudun itse nyt tietty kantamaan kaukalon koko ajan. En voi edes kuljettaa kaukaloa rattaissa, kuten ennen, koska en saa kaukaloa irti adaptereista, kun käteni ei ole vielä parantunut leikkauksesta kunnolla. Muuten pärjätään kyllä ihan hyvin, mitä nyt pitää useammin hakea jakkaraa, kun ei ole sitä 190 senttistä apumiestä paikalla. Nämä pari päivää ovat myös olleet nyt erityisen vaikeat, koska hitto että on inhottava sairastaa yksin kolmen lapsen ja koiran kanssa. Maanantaina oli pakko lähteä kuumeessa hakemaan Kauppakassia ja postipakettia, eikä voi ulkoistaa kellekään. Osaa taas arvostaa eri tavalla toisen osuutta arjen pyörittämisessä.

Maalis-huhtikuun vaihteessa Topias tulee Turkuun työharjoitteluun kolmeksi viikoksi. Siihen mennessä ollaan saatu jo lasten kanssa oma rutiini varmaan aika vahvasti pyörimään, joten saa nähdä, miten selvitään, kun isi tuleekin sotkemaan kaiken 😉 Onneksi ollaan jo sovittu uudet säännöt tiskeistä ja pyykeistä, ja lapset lupasivat opettaa ne isille.

Kommentit

5 kommenttia
Avatar

Ainakin loppupään leffat ovat mielestäni todella pelottavia jopa aikuiselle 😀

Avatar

Hyvin pärjäätte! Itselläni lapseton, etäsuhteessa ollut avioliitto päättyi, kun aina viikolla loin ne omat tavat ja rutiinit, joihin mies ei viikonloppuisin sitten enää niin vaan solahtanutkaan.
Ps. Harry Potter -leffat taitaa olla K12. Meillä kohta 10v ei ole saanut/uskaltanut katsoa kuin osan.

Avatar

Hyvä että olet löytänyt myös positiivisia puolia siitä että olette lasten kanssa keskenään, se auttaa jaksamaan työläiden hetkien yli 🙂 ja hyvä idea tehdä kasvattajina kompromisseja ja tietoisesti vetää yhteistä linjaa, siinäkin keskustelu on tärkeää.

Teillä menee varmasti arki hyvin ja sekin auttaa että lapset saa soitella isille ja lähettää esin valokuvina arjen kuulumisia 🙂 onneksi teillä Topias pääsee Turkuun työharjoitteluun, niin pääsette viettämään taas aikaa perheenä 😊

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä