SEITSEMÄN KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA

Nämä kuukaudet vain vilisevät silmissä ja oikein itkettää kirjoittaa tähän, että vauva on 7 kuukautta vanha! Yli puolet takana ja pian meillä on sitten taapero, eikä enää vauvaa. Ihanaa tietenkin, kun vauva kasvaa ja kehittyy, mutta kun tämä on meidän viimeinen vauva, tuntuu kaikki uusi samalla myös haikealta. Vähän surullinen fiilis, kun tietää, että koen nämä kaikki etapit viimeistä kertaa, mutta olen myös tietenkin hurjan onnellinen ja nautin jokaisesta uudesta taidosta.

Nyt seitsemänkuukautisena vauva syö jo paljon kiinteitä, mutta tissi maistuu myös. Välillä imetyskerrat on ollut tosi vähissä päivän mittaan, mutta välillä sitten taas vauva ei millään ottaisi kiinteitä, vaan haluaa vain tissiä. Yöt vaihtelevat yhtälailla. Meidän yöt on ollut tosi katkonaisia ja tavallisesti olen imettänyt yöllä vauvan noin kahdeksan kertaa, eli kauhean pitkiä unipätkiä en saa itsekään nukkua. Vauva ei kuitenkaan huuda ja valvota, vaan nukahtaa sitten aina tissille. Imetysten välissä joutuu muutaman kerran myös uudestaan rauhoittamaan hänet tutin kanssa. Mutta sitten on tullut kourallinen myös niitä tosi hyviä öitä, kun vauva syökin vain kaksi kertaa! Niinä aamuina on aina ihanan levännyt olo ja alan toivoa, että tämä on nyt uusi normaali, mutta toistaiseksi ollaan aina palattu huonompaan rytmiin. Mutta en valita, tämä on silti naurettavan helppoa verrattuna viime kertaan keskimmäisen kanssa! Nyt sentään saan kuitenkin nukkua, vaikka se sitten onkin katkonaista.

Vauva on kasvanut vieläkin vähän hintsusti, mutta kasvaa kuitenkin. Ei tässä mitään huolta ole ja hän tulee omassa tahdissaan, vaikkakin pituus on siellä alakäyrällä ja painokäyrä on vieläkin vähän laskusuuntainen. Saatiin neuvolasta ohjeeksi yrittää lisätä kiinteiden määriä entisestään ja alkaa antaa rypsiöljyä ruoan seassa. Nyt seitsemänkuukautisena vauva painoi 7640 grammaa, kun taas esikoisemme painoi tässä kohtaa noin 8500 grammaa ja keskimmäinen painoi 9800 grammaa, eli vauva tuntuu kyllä sirolta ja pieneltä! Toisin kuin näissä kuvissa, joissa hänellä on päällään merinovillabody, villasukkahousut, merinovillahousut, villahousut, villatakki ja villapaita, sekä asusteet.

Vauvalla on kyllä myös tosi nopea aineenvaihdunta ja hänessä oikein näkyy ja tuntuu huomattava ero aina sen mukaan, onko ollut takana hyviä ruokapäiviä, vai pari huonosti syötyä päivää. Välillä hän nimittäin ehtii oikein pyöristyä, ja sitten taas yhtäkkiä on ihan rimpula.

Nyt seitsemän kuukauden ikäisenä voi jo sanoa, että vauvan luonne erottuu ihan eri tavalla. Ei hän ole kovasti muuttunut, mutta luonteenpiirteet ovat alkaneet korostua. Vauva on selkeästi huumorintajuinen, ilkikurinen velmuilija, joka haluaa tehdä kaikkea ”kiellettyä” ja nauraa päälle. Hän on kotona minun ja sisarusten kanssa eniten oma itsensä, muiden kanssa hän on vähän vieraskorea, vaikka ei suoranaisesti vierasta. Topiaksen muutettua arkiviikoiksi Tampereelle vauva on taas enemmän leimautunut minuun kiinni, mikä on sinänsä vähän harmi, että hän oli jo tosi kivasti meidän molempien vauva, mutta nyt hän on taas äidinpoika ja itkee minun perääni. Vauva myös tietää, mitä haluaa ja miten sen saa. Hän inhoaa esimerkiksi, kun joku kävelee pois hänen luotaan, koska hän ei halua, että häntä jätetään hetkeksikään. Hän alkaa heti huutaa vihaisena, ja sitten kun tulen takaisin, hän nyyhkyttää ja niiskuuttaa loukkaantuneena, ja sitten alkaa nauraa tyytyväisenä. Kunhan hän saa, mitä haluaa, hän voi mennä kahdessa sekunnissa raivohuudosta onnelliseen hymyyn.

Vauva istuu tässä kohtaa tuettuna, ja samoin seisoo tukea vasten, mutta ei vielä pysy pystyssä yksinään. Näissä kuvissa siskoni oli vieressä ja nappasi koko ajan vauvasta kiinni, kun hän alkoi kaatua, heh. Vauva ei vielä kuitenkaan itse nouse pystyyn tukea vasten, ja on muutenkin vielä aika varvistelija. Vaakatasossa hän kuitenkin liikkuu sujuvasti. Ryömien hän pääsee jo kaikkialle, mutta on nyt keskittynyt hiomaan enemmän konttausasentoa. Hän konttaa pari askelta ja sitten hämmentyy ja vaihtaa ryömimiseen, mutta eiköhän hän pikkuhiljaa ala myös kontata enemmän. Hän myös kiipeää matalien asioiden päälle mönkiessään ja kurottelee korkealla olevia tavaroita. Hänestä on hurjan hauskaa mennä koko ajan testaamaan, olisiko pleikkarissa levy sisällä, ja hän myös yrittää aina kiskoa tietokoneeni johdon avulla alas. Täytyy koko ajan enemmän alkaa varoa, ja kaiken joutuu jo nostamaan aika korkealle, ettei hän vie sopimattomia tavaroita.

Vauva laittaa kaiken suuhunsa, paitsi vihannekset. Lelut ja hedelmät menevät suuhun hienosti, mutta kasvikset hän vain muussaa pöytään, jos sormiruokaillaan. Aika paljon kuitenkin olen nyt syöttänyt lusikalla, jotta saataisiin se paino nousemaan.

Päiväunien saralla ollaan vähän edistytty! Vauva nukkuu pääsääntöisesti nyt parvekkeella ja se minimipäikkäriaika on noussut kymmenestä minuutista puoleen tuntiin, mikä on aika vähän, mutta enemmän kuin kymmenen minsaa! Eilen vauva nukkui yli kaksi tuntia ja tuijotin vain ikkunan läpi koko ajan rattaita, että onko se nyt varmasti hengissä, kun tuntui niin hassulta. Lopulta jouduin herättämään hänet kesken, kun piti lähteä hakemaan eskarilaista. Tiedä sitten, kuinka kauan hän olisi nukkunut, jos hän olisi saanut rauhassa olla parvekkeella!

Seuraavaksi odotetaan innoissamme sitä konttaamisen kehittymistä, istumista ja istumaan itse nousemista. Ehkä niistä on sitten kuukauden päästä uutta kirjoitettavaa!

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Minä laitan vauvan (9kk) iltapuuron sekaan aina lorauksen öljyä (vaihtelen rypsiöljyä, kookoöljyä, oliiviöljyä, macadaminpähkinäöljyä ja kauraöljyä). Tekee varmasti hyvää niin kasvulle, aivojen kehitykselle, iholle kuin monelle muullekin.

Avatar

Miksi vauvalla on lähes aina tutti suussa?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä