1992-2020 ELI ELÄMÄ JA BLOGI PÄHKINÄNKUORESSA

Tämä blogi on ollut pystyssä jo vuodesta 2011, eli aika hitsin kauan. Paljon on muuttunut vuosien varrella, mutta osa lukijoista on seurannut meidän matkaa jo ihan alusta asti! Sieltä It’s All About Ava:n päivistä. Välillä tuleekin kirjoitettua niin kuin kaikki tietäisivät, mistä puhun, vaikka varmasti suurin osa on uudempia lukijoita. Juuri tästä syystä varmaan sainkin instassa toiveen tehdä tällainen esittelypostaus! Heille, jotka eivät ole seuranneet sieltä alusta asti, tämä on näppärä tapa löytää yhdestä postauksesta meidän koko tarina tiivistettynä. Ja vanhoille lukijoille kivaa kertausta! Tämä on juuri yksi vaikeimpia juttuja pitkäikäisen omasta elämästä kertovan blogin kanssa, kun välillä joutuu aika paljon miettimään, että kannattaako tästä ja tästä jutusta nyt kirjoittaa, kun olen kirjoittanut aiemminkin, mutta toisaalta kaikki eivät ole lukeneet sitä. Tällaisia esittelyitäkin olen tehnyt ennenkin, mutta tässä nyt sitten tuorein, eli kaikki vuoteen 2020 asti!

Ydinperhe ja kaksi koiraa

Jos aloitetaan ihan alusta niin nimeni on siis Emilia ja olen 28 -vuotias, eli syntynyt vuonna 1992. Olen syntynyt Naantalissa, mutta muuttanut Lietoon pienenä ja kasvanut siellä lähes koko elämäni. Minulla on perinteinen ydinperhe; äiti, isä ja kolme pikkusiskoa, eli minä olen esikoinen. Asuimme omakotitalossa, jossa vanhempani edelleen asuvat. Meillä on ollut koiria, mutta nyt ne ovat kaikki kuolleet.

Olen käynyt koulut Liedossa ja harrastanut paljon kaikkea. Jalkapallo, tanssi ja ratsastus olivat ne tärkeimmät, ja niitä harrastin siihen asti, että minusta tuli äiti. Olin aika kiltti lapsi, joka ei yleensä joutunut ongelmiin, satunnaisia virheitä lukuunottamatta. Aikani kului suurimmaksi osaksi harrastuksissa, eikä ulkona kavereiden kanssa. Peruskoulun jälkeen menin lukioon. Sain peruskoulussa aina aika hyviä arvosanoja, mutta en ole ikinä lukenut kokeisiin tai panostanut mitenkään kouluun. Olin fiksu, mutta minulla oli vaikeuksia keskittyä ja löytää motivaatiota, joten menin vain aina sieltä, missä aita oli matalin. Keskityinkin mieluummin lukuisiin harrastuksiini!

FUN FACT: Isäni lapsuustaloon pääsee tutustumaan Naantalissa, sillä sen tiloissa sijaitsee nykyään ravintola Hasta la Pasta. Isäni sänky oli siinä tiskin kohdalla.

Postauksia vuodelta 2012: Hoitolaukun sisältöVauvanruokavinkkejäSynnytystarina 

Teinirakkaudesta raskaaksi

Lukiossa sitten 17 -vuotiaana tapasin 20 -vuotiaan Topiaksen. Meidän parhaat ystävämme seurustelivat keskenään ja olivat pitkään yrittäneet parittaa meitä, mutta eivät onnistuneet saamaan minua kiinnostumaan. Sitten toinen parhaista ystävistäni täytti 17 ja minulle ei kerrottu, että Topiaskin tulee hänen synttäreilleen, ja he saivat meidät vihdoin tapaamaan. Mutta en edelleenkään kiinnostunut Topiaksesta yhtään! Tämä kaveripari kuitenkin sinnikkäästi jatkoi yrittämistä ja joulukuussa meidät ”huijattiin” tuplatreffeille heidän kanssaan ja pienemmässä porukassa Topias sitten olikin ihan kiva tyyppi. Päätettiin sitten viettää uusivuosi yhdessä (intti-Topias romanttisesti väitti olevansa ripulissa, jotta sai jäädä uudeksivuodeksi lomille) ja vastoin odotuksia ilta päättyikin yhdessä ja suudeltiin ensimmäistä kertaa vuoden vaihtuessa. Siitä asti me sitten oltiinkin ihan erottamattomia, no, niin paljon kuin armeijalta onnistuttiin. Topias oli onneksi melkein kaikki viikonloput vapailla, eikä koskaan joutunut mihinkään leireille.

Meidän seurustelu meni kivasti. Minä olin asunut jo 17 -vuotiaasta omillani siskoni kanssa, mutta siskoni joutui muuttamaan takaisin kotiin, kun tämä itsenäisyyden harjoittelu ei ollut hänen osaltaan mennyt ihan mallikkaasti sillä aikaa, kun minä oli 2010 pari kuukautta Saksassa au pairina. Armeijan ja tämän au pair -jakson jälkeen meillä oli Topiaksen kanssa aika kova ikävä toisiamme, ja kun kämppäkin jäi vain minulle, pyysinkin sitten 2010 syksyllä Topiasta muuttamaan luokseni alle 9 kuukauden seurustelun jälkeen. Ja meidän elämä meni kyllä tosi kivasti, vaikka sitä aikaa on vaikea edes muistaa, kun siitä tuntuu olevan ikuisuuksia.

2011 alkuvuodesta olin lukulomalla ja en mitä mitään lukea jaksanut, vaan lähinnä tehtiin samaa, mitä kaikki parit nyt tekevät karanteenissa, kun ei ole muutakaan tekemistä. Ja maaliskuun alussa läpällä tehtyyn raskaustestiin ilmestyikin yllättäen kaksi viivaa. Makasin täristen lattialla itkemässä, että elämäni on ohi, mutta halusin kuitenkin pitää vauvan. Oli tosi rankkaa tulla raskaaksi kesken lukion 18 -vuotiaana, mutta noh, tässä kohtaa varmaan jo arvaa, että kaikki kääntyi parhain päin.

Rakas raskas raskaus

Raskauteni oli TODELLA raskas. Sairastin hyperemeesiä, eli oksensin 24/7 koko raskausajan ja makasin kuukausia TYKS:issä tiputuksessa. Laihduin vain koko ajan ja turvotuksista huolimatta painoin synnärillä 10 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Kamalan raskauden jälkeen oli helpotus saada lokakuussa 2011 syliin ihana tyttövauva, ja päästä aloittamaan meidän matka perheenä.

FUN FACT: Topias oli ensimmäinen ihan oikea poikaystäväni, vaikka lapsena paljon olikin näitä ”alax olee” -poikkiksia

Postauksia vuodelta 2013: Itsetehty DajmVauvablogi ja yksityisyysSynnytystarina 2Vaikeaa vauva-aikaa 

Vuonna 2012 meidän yksiö alkoi jäädä pieneksi ja ostimme ensimmäisen oman asuntomme. Löydettiin täydellinen koti Liedosta ja päästiin vapuksi muuttamaan ikiomaan kaksioon, joka kuitenkin pian jäi myös pieneksi, sillä samalla yrittimme koko ajan toista lasta. Vaikka ensimmäinen raskaus olikin täysi vahinko ja e-pillereiden pettämisen seuraus, olimme uudesta perheestämme niin onnellisia, että ajattelimme, että olisi mahtavaa saada sitten toinen lapsi pienellä ikäerolla. Yrittämisessä meillä kesti vähän päälle vuosi, ja vuoden kohdalla sainkin hormonikuurin tukemaan omaa kiertoa, ja tulin sitten heti ensimmäisestä kierrosta raskaaksi. 2013 tammikuussa raskaustesti näytti toisen kerran plussaa.

Toinen lapsi tulossa

Toinen raskausaika oli onneksi helpompi kuin ensimmäinen, sillä hyperemeesi jatkui vain puoliväliin asti. Munuaiset tosin vaivasivat raskauden aikana, samoin kuin ensimmäisessä raskaudessa, jolloin jouduinkin leikkauspöydälle loppuraskaudessa. Toisen raskauden aikana osallistuin myös Erilaiset Äidit -ohjelmaan, joka oli tosi hauska kokemus, mutta luovat leikkausratkaisut antoivat minusta todella kummallisen kuvan. Tällöin alkoikin suosittu ”vapauttakaa Topias” -liike, mutta edelleen se raukka on tämän julman ämmän kanssa.

Elokuussa 2013 meille syntyi täydellinen poikavauva ja elämä oli ihanaa! Kunnes hetken päästi selvisi, että synnärillä alkanut huuto ei tulekaan loppumaan, vaan edessä oli 10 kuukauden koliikki. Keskimmäinen taisi olla 1,5 -vuotias, kun hän ensimmäisen kerran nukkuin koko yön, kun taas esikoinen oli aina maailman helpoin vauva ja nukkui täydellisesti. Tämä vauva-aika oli tosi rankkaa, mutta siitäkin selvittiin. Tila alkoi taas loppua, kun perhekoko kasvoi, joten joulukuussa 2013 ostimme isomman asunnon. Enää emme löytäneet tarpeeksi isoa asuntoa Liedosta, joten muutimme Turkuun.

FUN FACT: Asumme edelleen tässä samassa asunnossa, jonka piti olla vain kahden vuoden väliaikaisratkaisu, mutta rakastuin tähän alueeseen ja kotiin niin paljon, että en ole vieläkään valmis lähtemään. 

Postauksia vuodelta 2014: Pimppi vai etupyllyTäydellinen mutakakkuLontooElämäni PTSD:n kanssa 

Postauksia vuodelta 2015: AppelsiiniraakasuklaaLahja päiväkodin hoitajilleOman kehonkoostumuksen määrittäminen kotona

Opiskelua ja uusi koira

Vuonna 2011 olin raskausaikana aloittanut blogin, ja vuoteen 2013 mennessä se oli minulle jo työ. Ensin blogin nimi oli ”Expecting the unexpected”, mutta vauvan synnyttyä vaihdoin nimeksi ”It’s all about Ava”. Vuonna 2012 sitten taas nimeksi vaihtui ”MUTSIS ON”. 2014 alkuvuodesta esikoinen menikin sillä pienimmällä sopparilla päiväkotiin, jotta sain tehtyä töitä vauvanhoidon ohessa. 2015 elokuussa keskimmäinen seurasi perässä. Vuonna 2016 sitten taas aloitin opiskelun Turun ammattikorkeakoulussa. Minusta piti tulla mainonnan suunnittelun projektipäällikkö, medianomi, mutta opinnot jäivät kesken, kun tulin raskaaksi. Blogia olen jatkanut koko ajan samalla kaikkien elämänvaiheiden läpi.

Vuonna 2017 me myös otimme koiran, jonka nimeksi tuli Voldemort. Voldemort on coton de tulear ja hän on maailman kiltein tyttö. Ei oltaisi ikinä arvattu, että meistä tulee näin koirahulluja, mutta en olisi IKINÄIKINÄIKINÄ arvannut, että Topias sekoaa koirasta ihan täysin. Voldemort on tärkeä osa meidän perhettä ja halutaan hänelle myös kaveri, heti kun vain tulee sopiva kohta elämässä.

Kihlat, häät ja vauvahaave

Vuonna 2015 aloimme yrittää kolmatta lasta. Mentiin alkuun sellaisella tulee, jos on tullakseen -meiningillä ja yritettiin jatkaa elämää mahdollisimman normaalisti. 2017 tammikuussa Topias VIHDOIN kosi ja alettiin suunnitella häitä. Tässä kohtaa oli jo alkanut stressata aika paljon se, etten ovuloi, eikä vauvaa kuulu, mutta häiden järjestämisestä sai hyvän harhautuksen, kun ne veivät niin paljon aikaa ja vaivaa. Aloitin myös hääblogin, joka nykyään löytyy välilehtenä tästä blogista. Voitin myös historiallisesti vuonna 2018 Love Me Do -hääblogikilpailun molemmat kategoriat; Vuoden hääblogi ja Vuoden uusi hääblogi.

Häiden järjestäminen oli ihanaa! Rakastan kaikkea suunnittelua ja hääsuunnittelu oli sitä kaikkein parasta. Elin ja hengitin häitä ja vauvahaave jäi taka-alalle ja sovittiin Topiaksen kanssa, että jos tässä häitä suunnitellessa tai viimeistään kesällä ei onnistuta, hakeudutaan sitten hoitoihin. Meidän häitä juhlittiin 2.6.2018 Kankaisten kartanossa ja koko päivä oli aivan uskomaton. Edelleen itken onnesta videoita ja kuvia katsellessani.

Oltiin häämatkalla kahdestaan Kreikassa ja häämatkalta palatessamme menkkojen taas alkaessa päätimme, että nyt hakeudutaan hoitoihin.

FUN FACT: Häät söivät meidän kaikki säästöt ja vähän jäi velkaakin, mutta se meidän elämän uskomattomin päivä oli todellakin sen arvoista.

Postauksia vuodelta 2016: Ensimmäinen kouluviikkoBlogimutsiopiskelijan työpäiväAlusvaateopas 

Postauksia vuodelta 2017: KihloissaHuonon tuurin kuningatarElämäni noloin päivä – Uusi koiranpentu 

Hääpostauksia: Häiden vieraslistaHäiden budjettiUnelmieni hääpukuTahdon, todellakin 

Lapsettomuushoidoilla raskaaksi

2018 kesällä meistä sitten tuli Felicitas Mehiläisen asiakkaita ja lääkäri vahvisti epäilykseni siitä, että en ovuloi omillani. Saatiin nopeasti sopivat pillerit ja piikit ja päästiin todella yrittämään. Neljän ja puolen vuoden yrityksen jälkeen 1.12.2018 minä sitten vihdoin tulin raskaaksi! Ja olimme niiiiiin onnellisia. Ajoin kesken työpäivän Topiaksen töihin näyttämään raskaustestiä ja hihkuttiin yhdessä onnesta.

Kolmas raskaus oli ihana. Todella raskas, mutta ihana, koska vanhempana ja viisaampana sitä osasi ihan eri tavalla arvostaa ja pystyi nauttimaan melkein joka hetkestä. Hyperemeesi helpotti jo viikolla 18 ja sain oikeasti nauttia olostani! Minulla oli ihan hirveät liitoskivut viikolta 15, enkä pystynyt liikkumaan tai kauheasti tekemään mitään, mutta nautin raskaudesta silti ihan hirveästi, koska en joutunut enää kärsimään hyperemeesistä. Tunsin olevani oikea hedelmällisyyden jumalatar ja ihmettelin vain päivittäin tätä uskomatonta ihmettä, johon vartaloni kykenee.

Oikeasti ihana synnytys

Heinäkuussa 2019 meidän kolmas lapsemme, pieni poika, sitten syntyi. Ja heti alusta asti tuntui, että joku puuttuva kolo oli täytetty! Aiemmat synnytykseni ovat olleet aika kamalia, mutta tämä kolmas oli oikeasti ihana, voimaannuttava ja korjaava kokemus! Synnytys sujui ihan täydellisesti. Ensimmäisessä synnytyksessäni esikoisemme syntyi elottomana ja keskoskaapissa lämmittelyn jälkeen pääsin näkemään hänet ensimmäistä kertaa vasta tunteja synnytyksen jälkeen. Keskimmäinen syntyi hyvissä voimin, mutta kellastui ja joutui jäämään pidemmäksi aikaa valohoitoon. Ja kolmas sitten taas oli kaikessa hyvässä kunnossa, mutta kummastutti kätilöitä ja lääkäreitä, kun hänellä oli syntyessään hammas suussa. Päästiinkin hammaslääkäriin jo viikon ikäisenä.

Elämä kolmen lapsen kanssa on ollut aivan ihanaa! On ollut mahtavaa päästä kokemaan vauvavuosi niin, että isommat ovat jo näin itsenäisiä ja osaavat auttaa vauvan kanssa. On myös kivaa, kun voi olla välillä myös vauvan kanssa kahdestaan ja keskittyä pelkästään häneen, kun isommat ovat koulussa ja eskarissa.

Vuosi 2019 päättyi meidän osaltamme sillä tapaa ikävästi, että Topiaksen pitkäaikainen työpaikka suljettiin ja toiminta siirrettiin toiseen kaupunkiin liian pitkän matkan päähän, että Topias olisi voinut siirtyä sinne. Jäi siis kysymysmerkiksi, että miltä meidän elämä tästä eteenpäin näyttää.

FUN FACT: Kaikki lapsemme ovat syntyessään olleet 49 senttiä pitkiä, kaikki ovat syntyneet viikolla 37 ja kaikki ovat syntyneet keskiviikkona. Myös minä olen syntynyt keskiviikkona!

Postauksia vuodelta 2018: Miten vauvoja tehdäänLapsettomuussanastoaLapsettomuushoitojen aloitusMinäkö seksuaalisen häirinnän uhri

Postauksia vuodelta 2019: Raskauspäiväkirja osa 1Raskauspäiväkirja osa 2SynnytystarinaVauva infektio-osastolla 

Uuden alkua

Vuosi 2020 alkoi jännästi, sillä tammikuussa yritettiin valmistautua tulevaan, kun Topiaksella alkoi helmikuussa koulu Tampereella, jonne hän sitten muutti väliaikaisesti. Topias on siis vallan nyt asunut viikot Tampereella ja tullut viikonlopuiksi kotiin. Tällä hetkellä hän on Turussa työharjoittelussa, eikä koulu koronan takia voi jatkua normaalisti, joten näyttää siltä, että hän saakin jäädä etäopiskelemaan kotiin. Ainakin toivottavasti koulu toteutetaan näin, eikä sitä vain lykätä…

Meidän 2020 taitaa jatkua nyt suurelta osin tämän karanteenimentaliteetin parissa niin kuin kaikkien muidenkin, mutta nytpäs te olettekin jo ajan tasalla.

Paljon on mahtunut näihin vajaaseen 9 blogivuoteen ja ensi vuonna juhlitaankin täyskymppiä. Jännää!

FUN FACT: Tammikuussa olisin ollut helpottunut kuullessani, että Topias ei voikaan palata kouluun Tampereelle, mutta totuin niin hyvin yksinoloon, että nyt vähän jopa harmitti!

Postauksia vuodelta 2020: Ikävä seksiäVihdoin onnistunut täysimetysYh-arkea kolmen lapsen kanssa 

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Ymmärsin blogisi lukijana et olit luovuttamassa munasolujakin jossain vaiheessa? 🤔

Avatar

Miksi et nykyään enää vastaa kommentteihin?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä