5 SYVÄÄ JA 5 PINNALLISTA – TÄNÄÄN HUOLESTUTTAA

Lapset, jotka jäävät kokonaan ilman ruokaa nyt, kun heidän päivän ainoa lämmin ateriansa ei onnistu. Onneksi joissain kouluissa järjestetään ruokailua, mutta siihenkin pitää huoltajan ilmoittaa pieni oppilas, eikä kaikkien ole mahdollista nyt kulkea kouluille syömään.

Lapset, jotka ovat vielä pieniä, mutta silti vastuussa omasta etäopiskelusta, kun vanhemmat ei jaksa huolehtia ja auttaa. Millaisetkohan ovat tällä hetkellä lastensuojelun resurssit?

Pelottaa, että tämä ei lopu koskaan. Rokote on luultavasti vuosien päässä ja vaikka viruksen leviämistä voidaan rajoittaa, ei sitä voida täysin pysäyttää. Tämä tulee pysyvästi vaikuttamaan ihmisten elämäntapaan. Pystyvätkö kaikki muutokseen? Niin moni ei vieläkään viitsi edes pysyä kotona, jotta muut pysyisivät turvassa.

Kun pandemian ensimmäinen aalto laantuu, miten meidän kaikkien käy? Mikä on taloustilanne, onko kellään enää töitä? Lähipiirissä hirveän monia koskettaa lomautukset ja pienyrittäjän ongelmat. Topiaskin on nyt työtön ja pelottaa, että riittääkö opintojen kesällä loppuessa hänelle töitä.

Kaikki puhuvat somessa koko ajan siitä, että nyt rajoitukset loppuvat, niin pidetään isot bileet ja kokoonnutaan porukalla johonkin. Eivätkö ihmiset ymmärrä, että rajoitusten loppuminen ei tarkoita sitä, että virus on voitettu? Jos kaikki vetävät tämän nyt reisille ja alkavat elää täysin huolettomasti rajoitusten päättyessä, ollaan kohta taas samassa jamassa. Rajoitukset päättyvät, jotta voidaan elää normaalimpaa elämää muita kuitenkaan vaarantamatta, eli suositus on silti jatkaa varotoimenpiteitä. En sano, ettei vieläkään saa poistua kotoa, mutta vaikka virus on sitten tulevaisuudessa toivottavasti saatu hallintaan, on sitä silti liikkeellä ja jos emme yhtään nyt opi tästä kokemuksesta, ovat tulevaisuudennäkymämme pelkkää karanteenia ja ulkonaliikkumiskieltoa.

Ärsyttää, että meidän vauvavuosi menee tässä. Vauva on juuri siinä iässä, että häntä kiinnostaa kaikki seura ja tekeminen, mutta emme ole aikoihin nähneet yhtäkään vauvaa, kun jo ennen pandemiaa olimme koko ajan kipeinä.

Pelottaa, ettemme pääse juhlimaan vauvan ensimmäistä syntymäpäivää. Tämä on viimeinen lapsemme ja jokainen etappi on minulle tosi tärkeä, ja haluaisin ottaa tästä vauvavuodesta kaiken irti, mutta nyt se ei tietenkään onnistu.

Pelottaa, että lasten into harrastamiseen laantuu, kun ainakin nyt jo huomaa, että harjoittelu kotona ei enää kiinnosta. Päästäänkö edes tänä vuonna enää harrastuksiin? Mahtaako kaikkien kunto romahtaa tänä aikana?

Meidän pitäisi syyskuun lopussa lähteä Kreikkaan, mutta se näyttää nyt epätodennäköiseltä. Harmittaa ihan itkuun asti, kun kaikki ovat odottaneet matkaa niin paljon.

Koska uskaltaisi alkaa käydä salilla ja kauneushoitoloissa? Olen käynyt tänä vuonna ainoastaan hieronnassa, kun olen yrittänyt pitää kontaktit minimissä, ja hieronta oli pakollinen, kun mulla meni niska niin jumiin, etten saanut päänsäryltä päiviin nukuttua. Ärsyttää kuitenkin, kun haluaisi käydä sokeroinnissa ja ripsitaivutuksessa ja vaikka missä, mutta ei uskalla. Salillekin pitäisi liittyä, jos haluan ikinä laihtua.

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Sen verran voi mieltä rauhoittaa, että vastuu etäopetuksesta on opettajalla, eikä suinkaan oppilaalla. Toki uudessa tilanteessa kaikki tarvitsevat tukea mutta sitä tarvitaan lähiopetuksessakin.

Avatar

No:
Salille liittyminen ei laihduta, joten tästä huolesta voit päästää irti. Laihduttamisen valinnat tehdään ruokakaupassa ja jääkaapilla.
Kenenkään kunto, ei lapsen eikä aikuisen, ei romahda siksi, ettei ohjattuja harrastuksia voida nyt pitää. Koko perhe voi pyöräillä, kävellä tai muuten liikkua ulkona ja luonnossa. Pari tuntia päivässä pitää kyllä huolen siitä, ettei kunto pääse romahtamaan.
Myös netti on juuri nyt täyttä mitä mukavampia tanssi- ym. tunteja, joita voi tehdä ihan vain kotona.

Vauvan sosiaalisesta elämästä ei siitäkään tarvitse huolta kantaa. Kehityspsykologisesti pienelle ihmiselle riittää niin normi- kuin poikkeusoloissakin se oma perhe. Muskareita, vauvatansseja, vauvauinteja ja leikkitreffejä voi kaivata äidin pää, mutta vauva ei niitä oikeasti tarvitse.

Monen lapsen (Ja aikuisen) syntymäpäivät ovat nyt jääneet juhlimatta. Yksivuotias ei onneksi osaa juhliaan vielä odottaa, eikä pahoita mieltään siitä, jos ne siirtyvät puolellakin vuodella eteenpäin. Enemmän pahoillani olen itse hänen puolestaan, joka tänä aikana täyttää kahdeksan tai kahdeksantoista…

Avatar

^^ Ja noin ikävä suhtautuminen ei ainakaan kehitä joustavuutta tai myötätuntoa 😔
Bloggaajalla on vapaus jakaa juuri ne ajatukset, jotka sillä hetkellä on ajankohtaisia ja aitoja. Ei niitä tarvitse asettaa johonkin ultimaattiseen maailmanparannus- kontekstiin, eritellä kaikkia vastakohtia, rinnakkaisia ja täydentäviä näkökulmia.
Itse olen terveydenhuollossa töissä, enkä todellakaan oleta ihmisten nyt ryhtyvän keskimääräistä jalommiksi ja moraaliltaan yleviksi. Onhan tämä nyt niin ”worst case ever” ja yhtä helvettiä ihan joka elämän ja yhteiskunnan sektorilla. Se ei poista ihmisen oikeutta kokea omilla tavoillaan, ja saada tila kokemuksilleen.
Toivotaan, että tässä maassa valitut toimet väestön hyväksi estävät edes osan peruuttamattomista seurauksista- ja inhimillisyys mahtuu sekä poikkeusoloihin että muihinkin tilanteisiin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä