AHDISTAVIMMAT KOULUMUISTOT

Oltiin viime viikolla ensimmäistä kertaa kevään aikana vanhempieni luona kylässä. Olin hankkinut uuden kovalevyn, jotta pääsen ottamaan talteen isäni levyiltä hurjan määrän kaikkia vanhoja valokuviani, ja niitä oli älyttömän hauska käydä läpi. Ensisijaisesti olin hakemassa esikoisen vauva-ajan kuvia, kun minulla ei silloin vielä ollut omaa tietokonetta, bloginkin perustin puhelimella ja lähetin postaukset puhelimesta sähköpostilla Bloggeriin. Vauvakuvat löydettyäni otin sitten vielä talteen myös kaikki supervanhat kuvat kouluajoiltani! Ja niitä on muuten paljon.

Oli hauskaa katsella vanhoja kuvia ja muistella hyviä aikoja ystävien kanssa, mutta mieleen tuli myös huonoja muistoja. Tästä inspiroiduinkin sitten ihan laittamaan nämä fiilikset listan muotoon, joten tässä tulee minun ahdistavimmat koulumuistoni!

Suihkupakko liikuntatuntien jälkeen oli kamalaa. Siis ymmärrän kyllä sen, mutta meidän liikuntatunnit olivat usein sellaisia, ettei siinä edes tullut hiki, mutta joka tapauksessa oli aina pakko käydä suihkussa. Eikä siinä mitään, jos olisi rauhassa päässyt, mutta nämä liikuntatunnin jälkeiset yhteiset suihkuhetket olivat ihan kamalia, kun opettaja tuli sinne suihkuun viereen vahtimaan, että jokainen varmasti kävi suihkussa, eikä yrittänyt vain piilotella pyyhkeen alla. Muuttuva vartalo tuntui nololta ja opettajan ”kaikilla meillä on samanlainen vartalo, alastomuus on luonnollista” -huutelu ei helpottanut. Ymmärrän siis tosiaan kyllä suihkussa käymisen, mutta se nyt vaan oli todella ahdistavaa ja kamalaa.

Ruokailun vahtiminen on jotain, mitä en mitenkään ymmärrä. Kaikkea ruokaa oli pakko syödä, vaikka et yhtään tykkäisi. Opettajat vahtivat pöytiä ja yksi opettaja oli aina sen ruokailuvälinekärryn kohdalla vahtimassa, ettei kukaan heitä ruokaa pois. Siinä sitten yritettiin pöydässä odotella, että opettaja poistuisi edes kymmeneksi sekunniksi ja äkkiä syöksyttiin heittämään pois oksettavia kalahampurilaisia. Tässä hommassa ei opettajien puolelta käytetty mitään järkeä. Vaikka oksensit ruokaa nenän kautta ulos samalla, kun väkisin itkien yritit saada sitä ällöttävää mössöä alas, sääliä ei herunut ja pakko oli vain syödä. Mun mielestä se ei ole koulun tehtävä pakottaa lapsia syömään.

Ulkoilupakko oli myös ahdistavaa. Olisi pitänyt sallia vaikka luokassa lukeminen heille, jotka eivät halunneet lähteä ulos, ettei tarvitse mennä sinne toisten kiusattavaksi tai jäädä yksin ulos muiden jutuista. Siellä sitten epätoivoisena etsittiin vessaa, jossa piileksiä välkän ajan, mutta yleensä opettajat kävivät niitäkin ovia koputtelemassa.

Joukkueiden valinta oli ihan hirveää kiusausta, siinä ei ole mitään järkeä! Opettajien pitäisi aina määrätä joukkueet, tuosta ei tule kuin paha mieli ja se vain edistää kiusaamiskulttuuria. Sama juttu ryhmätöissä, parasta olisi, että aina olisi ennaltamäärätyt ryhmät.

Opiskelu pakollisessa tahdissa oli suurin yleinen ahdistava tekijä. Oli niin turhauttavaa ja into opiskeluun meni, kun jouduit ensimmäiset vuodet opiskelemaan asioita, jotka olit jo vuosia osannut. Vanhempiani kehotettiin laittamaan minut vuotta aiemmin kouluun, mutta he päättivät, että sosiaalinen hyöty on suurempi, kun menee ikätovereiden kanssa samaa aikaa. Ja ymmärrän sen kyllä hyvin, mutta jälkikäteen ajatellen en tiedä, oliko päätös kuitenkaan oikea. Minä opin todella pienenä lukemaan ja laskemaan, jo kolmevuotiaana laskin kerto- ja jakolaskuja, 9 -vuotiaana luin Kotiopettajattaren romaanin ja neljänteen luokkaan mennessä olin menettänyt toivoni sen suhteen, että ikinä viihtyisin koulussa. Ensimmäinen opettaja, joka ymmärsi minua, oli yläasteen englannin opettaja. Hän antoi minun tehdä vanhoja englannin ylppärikokeita, kun muut tekivät niitä tavallisia tehtäviä, hänestä tuli heittämällä lempiopettajani. Myös äidinkielenopettajamme otti kyllä yläasteella tasoni paremmin huomioon ja sain tehdä ylimääräisiä kirjoitustehtäviä. Vanhemmilleni hän totesi, että lukiosta tulee vaikeaa, kun en ole ikinä joutunut lukemaan mitään ja pääsen kaikesta helposti läpi ja niinhän se meni. Lukiossa pärjäsin enää vain niissä aineissa, joista nautin, ja kaikesta muusta alkoi tulla vitosia.

Kiusaavat opettajat. Ilmaisutaito, historia, yhteiskuntaoppi. Esimerkkejä aineista, joissa olen joutunut opettajan silmätikuksi, varmaan sen takia, koska edellisen kohdan takia minun oli vaikea keskittyä siihen normaaliin opetustahtiin. Ilmaisutaidon opettaja esimerkiksi jätti minut  ainoana oppilaana kokonaan pois näytelmästä ilman mitään syytä, ihan vain kun ei pitänyt minusta. Äitini kyllä tuli huutamaan tästä koululle, mutta tilanne ei ikinä parantunut, enkä enää ikinä valinnut mitään tämän opettajan kursseja. Tämä oli ainoa opettaja, joka otti minut silmätikuksi täysin ilman syytä, tästä eteenpäin en enää tullut toimeen tiettyjen opettajien kanssa, koska en suostunut hyväksymään epäreilua kohtelua. Eräs historian opettaja kerran totesi minulle, että minulla ei ole toivoakaan päästä kurssista läpi, kun en halunnut käyttää hänen opintotekniikkaansa, joka ei sopinut minulle. Ihan vain vittuillakseni keskityin kerrankin väkisin kokeeseen ja sain kympin, mutta kun olin jo ”näyttänyt” hänelle, palasin sitten heti takaisin vanhaan välinpitämättömyyteen. Tyhmää! Minkäs sille enää teet. Sitten oli eräs yhteiskuntaopin opettaja, jonka kanssa suhde oli kaikkein kamalin. Hän huusi minulle luokan edessä, valehteli määräpäivien noudattamisesta ja sanoi, ettei minusta tule ikinä mitään. Huusin takaisin ja lähdin ovet paukkuen valittamaan rehtorille. Ja kyseinen rehtori sitten taas suuttui minulle, kun laitoin hänelle vastaan penkkareihin liittyvien järjestelyiden vastuuasioissa ja kostoksi yritti estää valmistumiseni. Tämä on pitkä tarina, mutta päättyi siihen, että hän jäi äidilleni kiinni suorasta valheesta ja äiti otti yhteyttä koululautakuntaan, jolloin koko asia yhtäkkiä lakaistiin maton alle ja pääsin valmistumaan. En ole näissä todellakaan ollut vain viaton uhri, koska oppilaidenhan pitäisi ilmeisesti vain kiltisti antaa opettajien kohdella meitä miten vain, ja mitä sitten taas puutuin epäkohtiin ja pidin puoliani, joka suututti eräitä. Mulla on tapana joutua herkästi tällaisiin tilanteisiin, kuten varmaan olette täälläkin huomanneet. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että koska olin vain LAPSI, olisi opettajien kuulunut osata käyttäytyä, vaikka lapsi koettelee rajoja. En kuitenkaan ollut ikinä mikään ongelmaoppilas, vaan ihan stipendin arvoinen tyyppi, josta kaikki muut opettajat pitivät. Ne, jotka itse olivat reiluja ja fiksuja.

Kävely tupakkapaikan ohi kouluun oli aina tosi ahdistavaa! En onneksi joutunut siitä usein kulkemaan, mutta välillä tulin sieltä suunnasta, kun sain kyydin matkan varrelle. Siinä tupakkapaikalla sitten kaikki kiusaajat kokoontui ja oli kamalaa ohittaa ne. Kaikki tupakoitsijat eivät todellakaan olleet kiusaajia, mutta lähes kaikki kiusaajat tuntuivat olevan tupakoitsijoita.

Koulussa syöminen, kun ei ole ketään, kenen vieressä istua. Ahdistavaa! Se tunne, kun haet ruoan ja mietit kuumeisesti, mihin ihmeeseen istut ja yrität äkkiä hotkia sen ruoan alas. Usein jätin sitten syömättä kokonaan, kun yläasteella sitä ruokailua ei enää valvottu.

Liikuntatestit. Liikuntatunneilla pitäisi vain löytää liikunnan ilo eikä antaa arvosanaa suoriutumisesta. Cooperit ja kaikki lihaskuntotestit kuumottivat jo etukäteen ja veivät kaiken ilon liikunnasta. Oli paljon parempi keskittyä etsimään sellainen tapa liikkua, että sitä haluaa jatkaa. Arvosana pitäisi antaa sen mukaan, että onko yrittänyt parhaansa. Minä esimerkiksi sain koko kouluikäni kuulla kettuilua siitä, etten saanut tehtyä vatsalihasliikkeitä, ja vasta aikuisena sain kuulla, että selkärankani on niin notko, että se perinteinen vatsalihasliike tuskin ikinä minulta voisi onnistua.

Uiminen! Tosi ahdistavaa tietyssä iässä mennä uimaan, kun kaikki arvostelevat toistensa vartaloita. Uintikerrat herättivät paljon kiusaamista; tisseistä, ihokarvoista, uima-asuista. Uiminen pitäisi jättää vapaa-ajalle, antaa vaikka kaikille niitä kertakortteja tai lahjakortti uimakouluun tarvittaessa. Koulussa uimisen pitäisi olla vaikka vapaavalintaista, aina joutui sanomaan, että on menkat, kun ei halunnut altistaa itseään sille arvostelulle ja naureskelulle.

Kuulostaako mikään kohta tutulta?

Kommentit

13 kommenttia
Avatar

No kyllä, ihan tuttuja juttuja. Ja kaikesta olen samaa mieltä.

Tätä juttua en todellakaan ymmärrä: miksi ihmeessä vaaditaan lapsia tekemään Cooperin testi, vaikka juoksua ei koskaan koulussa millään lailla opeteta tai testiin ei kannusteta valmistautumaan esim juoksemalla vapaa-ajalla!? Mitään kokeitakaan ei laiteta tekemään ilman, että niihin on annettu välineet valmistautua. Tämä on yksi vallankäytön väline, samoin tuo ällöttävä suihkukyttääminen. Tuntuu, että monilla opettajilla ja erityisesti liikunnanopettajilla ei ole minkäänlaisia taitoja ottaa kehittyvät lapset ja nuoret huomioon. Ala-asteelta lukioon asti olen tavannut vain yhden mukavan ja ymmärtäväisen liikunnanopettajan, hänetkin vasta lukiossa.

Minäkään en ikinä pystynyt tekemään ainoatakaan vatsalihasliikettä! Enkä pysty vieläkään nyt aikuisena, vaikka onkin ihan hyvät vatsalihakset. Tästä postauksesta luin nyt ekaa kertaa, että notko selkä voi vaikuttaa noin, ja selkänihän on ihan todella notko…

Avatar

Tuttua! Ekana tuli itelle mieleen kun ala-asteella yhdistettiin kahden luokan tytöt ja perustettiin kuoro. Opettajien toimesta. Meidän keski-ikäinen miesopettaja meidän luokalta valitsi kaikki tytöt paitsi minut ja erään toisen. Jäin ihmettelemään että mitä just tapahtu. Sitten opettaja tulee meidän luokse ja sitten toteaa että ”saattehan tekin kyllä tulla jos haluatte”. Toinen tyttö liittyi kuoroon ja minä periaatteesta sitten en. Parempi niin ni pääsin tyttöjen kuoroharkkojen aikana aina pelaamaan poikien kanssa lautapelejä! Samasta opettajasta riittäis kyllä kommenttikenttäs täyteen 😅

Avatar

Tuo on kyllä niin tuttua, että koulussa ei oteta huomioon paremmin pärjääviä. Minä opin lukemaan 4-5-vuotiaana, ja muistan miten turhauttavaa oli koko ekaluokka opetella lukemista sen yhden hitaamman oppijan tahdissa. Minä luin ala-aste ikäisenä koko kaupungin kirjaston lastenkirjaosaston läpi ja koulun jälkeen mummolassa luin mm. Seitsemää veljestä ym. joskus n. 10-vuotiaana. Yläasteen matikan tunnit meni ristinollaa pelaillessa, kun olin tehnyt kaikki tehtävät jo aikaa sitten. Lukiossa menestyin kyllä kohtuullisesti, samoin yliopistossa, mutta olisin voinut menestyä vielä paljon paremminkin. Yläasteella varsinkin oli vaikeaa olla koulussa menestyvä, filosofiasta kiinnostunut nuori, kun satuin luokalle jossa muita kiinnosti lähinnä vastakkainen sukupuoli, mopot ja viikonlopun ryyppybileet.

Mitään pakkosuihkuja tai pakkosyömistä en joutunut kokemaan ja liikuntatunneillakin sai yleensä välttää ne ikävät lajit ja tehdä jotain mieluisampaa. Ikävimmät muistot siis liittyy lähinnä niihin koulukavereihin, vaikka en missään vaiheessa ollut varsinaisesti kiusattu ja minulla oli aina kavereita.

Avatar

Ymmärrän, että turhautti. Mutta mietipä kummasta on enemmän haittaa, että lapsi ei saa tarvittava tukea perusasioiden oppimiseen kuin siitä, että helpommat kortit saaneella tulee vähän tylsää. Ideaalitilanteessa toki ei tarvitsisi valita.

Avatar

Hei!

Opettajana on todella huolestuttavaa lukea, että osa opettajista ei ole sisäistänyt maisteritutkinnon edellyttämiä asioita. Olethan tehnyt kantelun esimerkiksi rehtorille?

Avatar

Ikävää kuulla, että sinulla on noin monia ikäviä kokemuksia. Nykyään onneksi lahjakkaat oppilaat pyritään huomioimaan ja eriyttämistä tehdään myös ylöspäin eikä syömäänkään enää pakoteta toivottavasti missään koulussa, ei ainakaan niissä, joiden toimintatavat tiedän.
Tuo kohta ”Äitini kyllä tuli huutamaan tästä koululle, mutta tilanne ei ikinä parantunut, enkä enää ikinä valinnut mitään tämän opettajan kursseja” hieman särähti korvaani. Kuulostaa tosi väärältä, että sinut on jätetty näytelmästä ulkopuolelle. Ehkäpä asia olisi kuitenkin hoitunut, jos sitä olisi pyritty selvittämään asiallisesti.

Avatar

Itselle myös oppiminen oli helppoa ja jostain syystä päädyin opettajien silmätikuksi. Olin jo nuorena aika rintava, joten kuvaamataidon opettaja koki velvollisuudekseen muistuttaa minua joka tunnilla olla maalaamatta rintojani – koko luokan edessä tietenkin. Lisäksi englannin opettaja kutsui luokan edessä lehmäksi ja huoraksi (vanhempi nainen, joka samalla tavalla ilmeisesti piikitteli kaikkia vähääkään rintavampia).
Matikan ope koki velvollisuudekseen tulla välitunnilla kertomaan, ettei minusta tule ikinä mitään.

Jännä, mitä paskaa sitä lapsena mukisematta nieli. Toivon vain, että omat muksut saavat aikanaan vähän inhimillisempää kohtelua.

Avatar

Itselläni on hyvät muistot kouluajoista vaikka oppiminen oli todella vaikeaa, kielissä uusin sanakokeita aina, joitain useita kertoja ennen kuin läpäisin.

Mutta, olin työharjoittelussa entisessäni ala-asteen iltapäiväkerhossa ja järkytyin koska siellä ainakin tämä iltapäiväkerhon ohjaaja piti huolen että kaikki maistavat ja syövät kaiken. Jos vaikka ei pitänyt tomaatista niin se piti silti syödä kokonaan. Kerran hän tivasi yhdeltä oppilaalta missä kohtaa tarjotinta se tomaatti oli ollut kun tämä ohjaaja ei itse nähnyt sitä kun hän otti ja söi tomaatin ja silti se piti todistaa. Yksi lapsi sanoi että häntä rupeaa kutkuttamaan kurkusta oliko omena vai tomaatti, mutta allergiatodistusta ei ollut niin piti syödä. Ja valitti että lapsista on tullut niin nirsoja kun päiväkodissa ei enää pakoteta maistamaan. Järkytyin todella kovasti. Itse olin lapsena todella nirso ja vieläkin tietyille ruuille, enkä ikinä olisi pystynyt syömään pakotettuna ja tästä myös mainitsin kyseiselle ohjaajalle mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa. Äitini työkaverin lapsi oli kyseisessä iltapäivätoiminnassa seuraavana vuotena ja he olivat puhuneet että miten iltapäiväkerhossa tulee sanomista välipalan jälkeen kun hän ei osaa käyttäytyä eikä viihdy siellä. En ihmettele yhtään kun meno oli tuollaista. Toivottavasti kouluruokailun aikana siellä ei ole sama meno. Nyt päiväkodissa työskennellessä kannustan lapsia maistamaan, kaikki tarjottavat otetaan tarjottimelle mutta mitään ei ole pakko maistaa.

Avatar

Meillä liikunnanopettaja laittoi tytöt istumaan uimahallissa ilman housuja paperin päälle jos uskalsi väittää opettajalle olevan menkat…

Avatar

Tosi tuttuja juttuja ja monta muuta juttua tähän voisi vielä lisätäkin. Itsellä myös nöyryyttävä historian- ja yhteiskuntaopin opettaja. En pitänyt ko. aineista ja opettajan opetusmetodit eivät vain toimineet minuun. No tunneilla sai kaikenlaisia juttuja kuulla, mutta kun päästiin ylioppilaaksi, niin tämä opettaja kuulutti minut saatesanoin Nimi ”jäävi talousasioissa” Sukunimi. Olin siis sanonut joskus taloustiedon tunnilla, kun asia ei minua niin kiinnostanut, että olen näissä jäävi. Ehkä hän yritti olla hauska, mutta näin jälkikäteen mietittynä, oliko se sittenkään niin hauskaa? Ja opettajat kyllä kohtelevat LAPSIA niin epäoikeudenmukaisesti tai ainakin minun kouluvuosinani kohdeltiin. Välillä miettii olivatko hekin ihan lapsen tasolla, miten aikuiset voivat käyttäytyä niin!? Ainiin, vielä yksi juttu. Yläasteella oli muutaman tytön kiusaajajengi, minua kiusattiin ja joitain kiusattiin vielä pahemmin. Kiusaamiseen ei vaan puututtu, sillä yksi kiusaajista oli rehtorin tytär. Saivat rellestää miten haluavat. Järkyttävää kun kiusaamiseen ei oikein edelleenkään taideta puuttua, oli rehtorin lapsia tai ei!

Avatar

Yläkoulun musiikkitunnit seiskalla. Mä rakastin musiikkia, mutta en osannut mitään yhtä instrumenttia hyvin vaan monia vähän vuosikausia jatkuneen ”bändikoulun” ansiosta enkä mä mikään superhuono laulajakaan ollut, mutta en mikää Beyonce. Teoriassa hakkasin kaikki mun luokkalaiset kuus-nolla. Jostain syystä kuitenki opettaja otti mut silmätikuks. Olinko liian innokas vai mitä en tiiä, mutta ekan parin viikon jälkeen se ei antanu mun vastata kysymyksiin, vaikka olin ainut joka viittas, ja valitsi mut aina soittamaan jotain helppoa rytmisoitinta kun halusin laulaa, vaikka kukaan muu ei halunnut, ja hän lauloi sitten itse.

Sain teoriakokeesta 10 ja aattelin et helppo nakki. Sitten opettaja ilmoitti, että jos haluaa, saa osallistua VAPAAEHTOISEEN laulukokeeseen, jolla voi nostaa numeroa, mutta jos ei ihan mene nappiin, niin sitä ei numerossa oteta huomioon. Olin vaa et okei tästä on jo tulossa kymppi, näytän sille et se ois joskus kannattanu antaa mun laulaa.

Valkkasin Tao Taon koska siinä on korkeita nuotteja, joihin bändikoulussa pääsin ihan hyvin. Lauloin viimesenä ja pari luokkalaista odotteli mua ruokatunnille. Alan laulaa ja just ku alkaa kertis, se maikka lopettaa soittamisen. Menin hämilleni ja kertsi meni miten meni. Laulu loppuu ja hän sanoo: ”Halusin nähä pysytkö nuotissa ilman sävellystä.” Ei se vaan muille niin tehny ja mun luokkalaiset ihmetteli ihan ääneen ruokiksella, että mikä sillä naisella on mua vastaan.

Saatiin välitodistukset ja mun numero oli 9. Menin kysymään miksi ja vastaus oli: ”no sr laulukoe tietenkin, penkin allehan se meni.” Nyt meinäs päästä itku ja olin nii tuohtunu, että mun kaveri meni mun puolesta kertomaan meidän luokanvalvojalle, että mun numeroa oli laskettu vapaaehtoisen kokeen perusteella ja että mua oltiin kohdeltu epäreilusti koko kurssin ajan. Meidän luokanvalvoja oli aivan ihana ja tiesi, että mun oli muutenki jo hankala olla oma itteni, koska olin luokkani ainut ”hikipinko”. Se että mua kiuaa opettajatkin ei helpottas asiaa. Hänellä oli senioriteetti aika paljon musiikinopettajaa enemmän ja anto kyllä kuulua. Sain lopulta 10:n, mutta en ottanut musiikkia enää valinnaisena.

Muistan myös lukiossa kuviksen tunnilla, kun olin huisin ylpeä mun taideteoksesta. En oo mikää huippuhyvä piirtäjä mutta visioita mulla on sitäki enemmän ja mielestäni olin onnistunut oikein hyvin. Maikka kävi kaikki taideteokset läpi kaikkien edessä ja olin huisin ylpeä, kun omani oli varsin erilainen kun muiden. Opettaja totes kovaan ääneen et juu, ja tän tekijä on ollut vain laiska. Joku kysyi ääneen että miten kenenkään taiteellinen visio voi olla laiska ja maikka sanoi: no ei tämän vision luomiseen kovin kauaa oo käytetty. Olin et häh, yhtä pitkään minä sitä piirsin kun kaikki muutkin.

En valinnut enää kuvista sen jälkeen mikä harmitti, koska vaikka en ollu kovin hyvä niin nautin siitä.

Avatar

Ymmärrän, että nuo kokemukset ovat olleet ahdistavia. Varsinkin tuo huutojako- homma on toivottavasti joka paikassa taaksejäänyttä elämää. Ja muutenkin on kyllä todella väärin pakottaa syömään tai vahtia suihkussakäyntiä (vaikka tämäkään ei opettajan näkökulmasta ole niin yksinkertainen juttu). Mutta mulla tuli tästä kirjoituksesta vähän ikävät fiilikset. Opettajilla ei ole mikään helppo työ, he eivät ole yli-ihmisiä ja tekevät virheitä. Toisaalta taas vaikka olisi kuinka hyvä opettaja, kaikkien oppilaiden kokemus jokaisesta asiasta ei voi olla mitenkään positiivinen vaan siihen vaikuttaa monet muutkin asiat. Nuoruus on monesti jokatapauksessa herkkää ja ahdistavaakin aikaa. Esimerkiksi noilla ulkovälkillä on kyllä paikkansa ja syynsä. Kukaan ei mene ulos yläkoulussa jos ei ole pakko. Luokkaan ei voi kaikkia jättää lukemaan (koska valvonta). Jos kukaan ei mene ulos, se vaikuttaa esimerkiksi keskittymiseen tunnilla.

Avatar

En voi käsittää sitä että suihkuun tullaan vahtimaan peseytymistä. Aivan sairasta minun mielestäni. Meillä oli suihkussa käyminen vapaaehtoista enkä muista että kukaan olisi liikuntatunnin jälkeen hieltä haissut. Osa pesi vain esimerkiksi kainalot.

Mutta meillä taas menkat ei ollu riittävä syy jäädä pois uinnista.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä