YHDEKSÄN KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA

Ensimmäistä kertaa on kuukausipostaus näin ”myöhässä”, sillä vauvahan on jo lähempänä sitä 10 kuukauden rajapyykkiä kuin yhdeksän, mutta teen sitten seuraavankin kuukausipostauksen vähän myöhemmin ja tasoitan tahtia. Kyse ei ole ollut siitä, ettei olisi mitään kirjoitettavaa, vaan pikemminkin vauva on kehittynyt ja kasvanut niin paljon, että ei ehdi kauheasti tehdä muuta kuin juosta hänen perässään.

Yhdeksän kuukauden ikäisenä vauva muistuttaa jo monella tapaa enemmän taaperoa kuin vauvaa! Hän alkaakin olla siinä ihanassa vaaperoiässä. Vauvan tärkein tapa liikkua on konttaaminen, joka tapahtuukin hurjalla vauhdilla. Taaperokärryn kanssa hän myös kävelee niin pitkälle kuin pääsee, mutta hermotuu aina johonkin törmätessään, kun ei osaa kääntää kärryä. Hän myös työntää ihan koko ajan kaikki tuolit ja lelukorit sun muut kävellen kämpän toiselle puolelle. Ja heti, kun laitat esim tuolit takaisin pöydän äärelle, hän lähtee työntämään ne uudestaan pois. Ilman tukea hän ei vielä ole kävellyt. Molemmat sisarukset kävelivät 10 kk iässä, joten tässä on vielä kuukausi aikaa ehtiä samaan tahtiin.

Vauva ei enää kaatuile ja loukkaa niin paljon kuin esimerkiksi vielä kuukausi sitten. Tasapaino on kehittynyt tosi hienosti! Hän seisoskelee paljon niin, että pitää vain yhden käden parilla sormella ihan vähän tukea, eli periaattessa ei siinä ole tukea melkein ollenkaan, mutta jos hän tajuaa olevansa ilman tukea, hän vain laskeutuu äkkiä alas maahan. Mutta eipä tässä ole mitään kiirettäkään.

Vauva kiipeilee hirveästi kaikkialle ja nyt hän on alkanut havitella suurempia korkeuksia. Tänään juuri hän tajusi voivansa kiivetä ensin meidän Bobles-norsun päälle, ja norsun päältä kiivetä sohvalle. Hänellä ei kyllä ole mitään itsesuojeluvaistoa muissa puuhissa, mutta auta armias, jos yrität saada hänet seisomaan ilman tukea. Kiipeilyn lisäksi hän alkaa olla jo niin pitkä, että hän kurottelee kovasti kaikkialle ja ylettyy nyt jo ottamaan pöydän reunalta astioita. Ollaan siis jouduttu aika monessa jutussa sopeutumaan uuteen arkeen. Koko ajan pitää olla kaikki ovet kiinni, koirankupit pois vauvan ulottuvilta, tiskikone kiinni ja vaikka mitä. Ja koko ajan hän silti ehtii johokin tekemään pahojaan!

Vauva painaa nyt kotivaa’an mukaan noin 8,7 kiloa, pituudesta ei ole hajuakaan. Vaatekokona meillä on 68-74cm. Ollaan viimeksi oltu puolivuotisneuvolassa, vai olikohan meillä vielä 7kk neuvola painokontrollin takia, en ole nyt ihan varma. Joka tapauksessa pituutta tuntuu kyllä nyt tulleen, mutta painossa ei ole suurta kasvua tapahtunut. Hän kuitenkin on hyvinvoiva, märkiä vaippoja tulee runsaasti ja kaikki on oikein hyvin. Hän siis kasvaa omassa tahdissaan, eikä huolehdita! Vaihdettiin kuitenkin kasvun takia jo kuukausia sitten kaikki ateriat soseisiin, kun sormiruokaillen ei mene tarpeeksi ruokaa alas. Lisäksi lisätään kaikkiin ruokasoseisiin öljyä, kun teemme ne itse. Hedelmäsoseet sitten taas tulevat pussista.

Vauva tykkää oikeastaan kaikesta ruoasta, vielä ei ole tullut vastaan mitään, mikä ei kelpaisi. Välillä on vain niitä kausia, kun ei mikään ole mennyt alas, ja se on tuntunut johtuvan hampaista. Pari viikkoa syötin kaikki kiinteät lääkeruiskulla, mikä oli erittäin hidasta ja ärsyttävää. Maitonsa vauva saa vain ja ainoastaan suoraan tissistä. Hän ei ole pikkuvauva-ajan jälkeen suostunut syömään pulloa, eikä maito mene myöskään hörppyyttämällä, ruiskulla tai millään muulla keinolla. Mutta nyt sitten vauva alkaakin olla jo niin iso, että jos hän kesällä menee ensimmäistä kertaa kunnolla hoitoon, hän kyllä pärjää ilman tissiä hyvän aikaa. Koska vauva syö kiinteitä suhteellisen pieniä määriä, eikä suostu juomaan pumpattua maitoa, ajateltiin aloittaa sitten heti 10kk iässä varovainen totuttelu maitotuotteisiin. Sekin sitten helpottaa, jos hän voisi mennä vaikka yökylään ja ottaisi iltapalaksi puuron ja maitolasin, eikä tarvitsisi lähteä erikseen antamaan iltatissiä. Mutta ei hän ihan vielä ole mihinkään menossa!

Topias on sitä mieltä, että vauva saisi jo mennä hoitoon, mutta en ole valmis olemaan erossa. Hän oli pari kertaa muutaman tunnin hoidossa silloin parin kuukauden ikäisenä, mutta ei nyt sitten ole aikoihin ollut missään. Topias kovasti odottaa vauvan ekaa yökylää ja kyllä minäkin tavallaan, mutta olen jotenkin niin kiinni tässä vauvassa. Tuntuu tosi pelottavalta olla erossa hänestä! Topias meni viikonloppuna lasten kanssa äitinsä luokse ja minä olin monta tuntia yksin kotona ja sekin tuntui ihan hassulta. En tiedä, saisinko yhtään nukuttua, kun vain ajattelen, miten vauva pärjää. Öisin hän ei syö, joten sen puolesta hänen olisi suhteellisen helppoa mennä hoitoon. Iltatissinkin voisin antaa vaikka jo seitsemältä ja jättää hänet samalla hoitoon, ja aamulla hän pärjäisi sitten puuron kanssa ja voitaisiin hakea hänet vaikka kymmeneltä, ja siinä ehtisi jo kivasti viettää yhdessä iltaa ja nukkua rauhassa. Mutta sitten taas tuntuu turhalta laittaa toinen hoitoon tuollaiseksi ajaksi, kun hän vain nukkuisi kotonakin tuosta ajasta kuitenkin suurimman osan. Mutta Topiaksen mieliksi yritän nyt tsempata tässä ja irrottaa vauvasta!

Vauva on ihan hirveän hauska ja temperamenttinen tyyppi. Hän tietää, mitä haluaa ja antaa sen näkyä. Hän koko ajan keksii ihmetemppuja ja rakastaa kaikkea hassuttelua. Hän rakastaa roikkua pää alaspäin, leikkiä ratsastusta ja rakentaa legoja sisarusten kanssa. Meidän isommat leikkivät hänen kanssaan koko ajan ja rakastavat häntä niin paljon. Ja vauvasta oikein näkee, että hän nyt jo ihailee heitä hirveästi! Hän k0ko ajan seuraa isoja kaikkialle ja haluaa olla mukana leikeissä. He leikkivät piilostakin yhdessä.

Vauva osaa sanoa äiti, mutta käyttää sitä valikoiden. Hän yleensä huutaa äääitiiii tai äääitäää, kun haluaa syliin tai leikkimään kanssani. Nyt viimeisen viikon ajan hän on myös tuntunut huutavan mammammammaa, kun halua maitoa. Hän toistaa monia sanoja perässä, mutta ei tunnu vielä ymmärtävän niiden tarkoitusta. Hän on sanonut perässä esimerkiksi pallo ja kakka, mutta ei yhdistä niitä vielä mihinkään. Hänellä ei ole mitään suurta mielenkiintoa puhumista kohtaan, joten en usko, että hänellä alkaa vielä lähiaikoina tulla lisää sanoja.

Vauva ymmärtää, mitä ei tarkoittaa, mutta ei osaa sanoa sitä. Sen sijaan aina, kun sanon ei, hän alkaa heiluttaa päätä puolelta toiselle. Välillä kielto tepsii, mutta välillä hän vain nauraa päälle. Hänen hienoin taitonsa on nyt taputus! Hän osaa niin ihanasti taputtaa ja alkaa aina taputtaa, jos joku sanoo taputa, hyvä tai hienosti. Niin söpö! Ollaan Topiaksen kanssa ehdottomasti sitä mieltä, että hän on lapsinero, kun hän tekee joka päivä niin hienosti kaikkia mahtavia juttuja.

Vauvalla on kaksi hammasta, mutta lisää tuntuu olevan tulossa. Hän on todella hidas hampaantekijä ja on nyt taas kuukauden verran kipuillut ja kuolannut hulluna, joten luulen, että jonkun ajan päästä alkaa näkyä seuraava hammas. Hän on kuitenkin tässäkin sisaruksiaan edellä, sillä hänhän syntyi hammas suussa. Esikoinen sitten taas sai ensimmäisen hampaansa vasta yksivuotiaana, ja keskimmäinen joskus näiden kahden välissä. Osuvasti!

Tämä mahtava pikkutyyppi kasvaa ihan uskomatonta vauhtia ja en voi uskoa, että ensimmäiseen syntymäpäivään on enää vähän yli kaksi kuukautta. Ihan hullua!

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Hei! Mistä keksit antaa kiinteää ruokaa lääkeruiskulla ja oliko se toimiva kikka , vaikkakin ärsyttävä ja hidas kuten kirjoitit?

Meillä on huonostisyövä vauva. Ei ole tullut mielenkään tuo homma, eikä neuvolastakaan vinkattu. Ehkä aikaisemmin olisi auttanut… 😀 Toisaalta pelkän särkylääkkeenkin antaminen ruiskulla on ollut vaikeaa..

Avatar

Tyttö 1,5v ei ole Ollut yö hoidossa. Eikä pystyisi /tarvisikaan. Turha sun on pakolla jos et pysty olemaan erossa on vielä niin pienikin. Hyvää kesää

Avatar

Kiitos, että kirjoitit tästä tärkeästä aiheesta. Sanoitit monia ajatuksiani, kun tässä synnytys alkaa lähestymään. Olen kaikesta kanssasi hyvin samoilla linjoilla.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä