BIKINIBEIBESTÄ MANAATIKSI – TÄLTÄ SE TUNTUU

Ihan alkuun haluan sanoa, että musta on tosi ikävää, miten nykyään ei saa puhua mitenkään negatiivisesti omasta painosta, vaan heti hyökätään sitten kimppuun, että pitäisi olla kehopositiivinen. Mä todellakin olen aina pyrkinyt kehopositiivisuuteen, mutta mun mielestä on eri asia olla kehopositiivinen ja ylläpitää epätervettä elintapaa. Ei siinä ole mitään positiivista, jos painon takia koko keho kärsii ja olet oikeasti sairas. Ja kun mun kohdalla asia on näin, en näe mitään järkeä siinä, että yrittäisin kaunistella tätä tilannetta ja esittää, että on hyvä olla tässä kunnossa. Ei todellakaan ole! Jos taas olisin muuten terve, ei tässä vartalossa olisi mitään vikaa. Haluan vielä korostaa, että en ikinä arvostele kenenkään muiden vartaloita, enkä ylipäätään katso muita ihmisiä sillä mielellä, että minua yhtään kiinnostaisi, minkä kokoisia ja muotoisia he ovat. Ainoa tapaus, jossa voisin miettiä ihmisen painoa on, jos joku ystäväni avautuisi minulle samanlaisesta tilanteesta kuin missä nyt itse olen, eli olisi painonsa takia huonovointinen ja haluaisi tukea. Minusta kaikki vartalot ovat kauniita, eikä ole kenenkään asia puuttua toisten vartaloihin millään tapaa, eikä minusta ole hyväksyttävää missään tilanteessa kommentoida kenenkään muun kehoa mitenkään muuten kuin aidosti kehuen.

Tämän pois tieltä saatuani toivon, että nyt saan purkaa pahaa oloani oman kehoni suhteen, enkä saa niitä ”olet täydellinen juuri tuollaisena” -viestejä. Arvostan kyllä sitä ajatusta taustalla ja ymmärrän, että nämä ihmiset haluavat vain auttaa! Sen takia kerronkin nyt heti tässä alussa, että tässä tilanteessa tästä tavasta ei ole apua, kun minun olisi niin tärkeää oman terveyteni takia saada painoa pudotettua. Kuitenkin jos joku oikeasti terveessä painossa oleva kokisi itsetunto-ongelmia, on tietenkin aivan ihanaa, että toiset jaksavat ja haluavat kannustaa! Minun tapauksessani vai ongelmat ovat oikeasti fyysisiä.

Siinä missä tämä mielestäni kohtalaisen järkevä ensimmäinen kappale kuvaa ajatuksiani, postauksen otsikko sitten taas vähän kärkevästi tiivistää tunteitani. Sillä vaikka minä kuinka yritän laihduttaa terveyteni takia, en voi väittää, etten kärsisi tilanteesta myös henkisesti. Minä olen ollut aiemmin kesäisin melko tyytyväinen omaan vartalooni, sillä uskon vakaasti, että jokainen vartalo on bikinivartalo. Olen aina kulkenut bikineissä ja antanut löysän ihon, ylimääräisten kilojen ja raskausarpien näkyä. Nyt kuitenkaan en enää osaa elää omien neuvojeni mukaan ja olla vain ylpeästi oma itseni, koska oloni on fyysisesti niin tukala, että se tukaluus moninkertaistuu myös henkisesti.

Minulla on tässä kevään aikana kunto parantunut lenkkeilyn myötä, mutta kilot eivät karise. Minun on edelleen vaikeaa kumartua edes laittamaan kenkiä, puhumattakaan sitten muista jutuista. Vaatteet puristavat, reidet hankaavat yhteen niin, että verta vain valuu ja selkäni ei kestä tätä painoa. Minua vaivaa verensokeri, välilevytyrä, rannekanavaoireyhtymä ja moni muu pienempi vaiva, jotka kaikki helpottaisivat, jos saisin painoa pudotettua. Ylipainon lisäksi kärsin kovasta turvotuksesta ja se rasittaa etenkin välilevyä ja käsien keskihermoja. Yksi käsi jo leikattiin ja toinen leikkaus on syksyllä, kun en vain onnistu vähentämään painoa tai turvotusta.

Ja se syy, ettei paino putoa, on edelleen se imetys. Olen kokeillut jo monia tapoja laihduttaa ja itseäni ihan hulluna kituuttamalla saan painoa maksimissaan 5 kiloa liikkumaan, mutta se on kaikki nesteitä. Sitten, kun kaksi päivää syön tavallisen terveellisesti ja vähän rentoudun, ne viisi kiloa tulevat heti takaisin. Todellista painoa en siis millään ole saanut putoamaan, vaikka mitä tekisin. En kuitenkaan ole valmis lopettamaan imetystä, koska tämä vauva on meidän viimeinen lapsemme ja tämä on ainoa mahdollisuuteni onnistua imettämään pitkään. Rakastan imetystä ja vaikka kuinka kärsin tästä ylipainosta, imetys on minulle tärkeää.

Nyt minulla on taas uusi kokeilu päällä. Lopetettiin jo aiemmin yösyötöt, mutta nyt ollaan lopetettu myös aamusyötöt ja pyrin vähentämään päivän aikana tulevia imetyskertoja. Toivon, että jos imetyskerrat vähenesivät esim viiteen kertaan päivässä, kroppani voisi alkaa vähän irrottaa tästä rasvasta. Etenkin nyt, kun vauvan kasvaessa rinnan merkitys ravintona vähenee koko ajan. Tähän kun yhdistää päivittäiset lenkit ja järkevän ruokavalion, en enää tiedä, mitä enemmän voisin tehdä. Se keino, miten onnistun saamaan aina väliaikaisesti tuon viisi kiloa nesteitä pois, on runsaan juomisen lisäksi syödä muutama pieni välipala päivän aikana, ja yksi isompi terveellinen ateria kerran päivässä. Tällä tavalla olen kyllä nälkäinen koko ajan, mutta se on ollut ainoa toimiva tapa saada kroppa välillä liikkeelle ilman, että maidontulo kärsii.

Mulle oli tosi iso juttu uskaltautua uimapukuun edes tuolla meidän mukkilassa, sillä kaikki tämä fyysinen paha olo saa kirjaimellisesti minut tuntemaan oloni manaatiksi. Vedessä olin ehkä sulavampi kuin kuivalla maalla, mutta tuntuu, että kroppaa yksinkertaisesti vain on liikaa. Vielä tätä kirjoittaessanikin minun on vaikea uskoa, että olen nyt oikeasti julkaisemassa näitä vain muistoksi tarkoitettuja kuvia, sillä tunnen edelleen, että näissä kuvissa on joku muu. Tuntuu, että minä olen oikeasti yhä se urheilullinen ja itsevarma Emilia, mutta olen nyt vain jumissa tällaisessa sairaassa ja rapistuvassa kehossa, enkä millään herää tästä painajaisesta.

Haluan vain niin paljon kokea taas, millaista se on, kun pystyy kumartumaan, eikä vatsamakkarat purista niin, ettei happi kulje. Haluan kantaa lastani ilman, että tunnen välilevyn pian taas poksahtavan. En halua kärsiä vuosikausia tyrästä ja odotella erilaisia leikkauksia oloani auttamaan, vaan haluan korjata tilanteen NYT. Haluan olla taas terve ja hyvinvoiva.

 

Kommentit

29 kommenttia
Avatar

Itselle on jäänyt vähän sellainen kuva, että tämä asia on sinulle vaikea ja selvästi vaivaa sinua, mutta kuitenkin vaikuttaa siltä, ettet ole valmis panostamaan asiaan täysillä. Se paino ei putoa miettimällä ja tiedostamalla asiaa. En väitä asiasta vastaan, että paino ei putoa enempää imetyksen aikana, mutta samaan aikaan voisit kuitenkin tehdä enemmän asioita liikunnan ja ruokailun suhteen. Kun itselleni on jäänyt aika vahvasti sellainen kuva, että surkuttelet asiaa ja tuudittaudut siihen, että kyllä se putoaa, kun lopetat imetyksen. Entä jos se ei olekaan ratkaisu tähän? Mikä on sitten selitys?

Sanon tämän, koska tuot asiaa itse esille. Asiaa vaivaa ja häiritsee todennäköisesti kaikista eniten juuri sinua itseäsi. Joten sitä ajatellen kuvittelisi, että olet valmis tekemään asian eteen enemmän ja oikeasti panostamaan siihen.

Avatar

Hei! Kommentoin nyt ekaa kertaa blogiasi. Minulla kaksi lasta joita imetin molempia 7kk. Ja vaikka mitä söin, miten söin, miten vaan liikkuin niin paino putosi vasta kun lopetin imetyksen. Kuuluin juurikin niihin joilla ei paino putoa kun imettää. Ihana että haluat imettää, uskon että kyllä sinullakin helpottaa kun joskus sitten päätätte lopettaa imetyksen. Tunsin juuri samoja tunteita silloin. Nyt kun katson kuvia niiltä ajoilta, en todellakaan tunnista itseäni niistä. Imetin koska tiesin että se on oikein ja hyväksi lapsilleni. 😊

Avatar

Kun lopetin imetyksen, kilot putosivat aivan silmissä. Minulla olikin niin päin, etten tunnistanut itseäni imetyksen jälkeisistä kuvista, koska olin niin pitkään ollut tosi lihava (kilot kertyivät pääasiassa ennen raskautta stressaavan elämäntilanteen takia). Toki samaan aikaan imetyksen lopettamisen kanssa, aloitin juoksemisen, joten se varmasti edesauttoi kilojen pudottamisessa. Toivoa on! Jatkat vain samaa rataa ja imetät niin kauan kuin haluat. Sitten sinulla on valmiiksi hyvät elämäntavat (ruoka + lenkkeily) alla ja kilot lähtevät karisemaan, kun imetys päättyy.

Pakko muuten kysyä, miten monta kertaa kuopuksenne nyt on rinnalla? Sanot, että toivoisit pääseväsi viiteen kertaan. Sitä enemmän taitaa olla aika paljon tuon ikäiselle, eli ihan hyvällä omalla tunnolla voit kokeilla vähentää. (näin mututuntumalla, itellä vasta 1 lapsi, enkä ole asiantuntija)

Avatar

Itsellä jäi kyllä uimapuku kaappiin…… Imetyksen juuri lopettanut,jospa paino rupeaisi liikkumaan. Pitäisi myös saada lapsi nukkumaan kokonaisia öitä…… Univaje itsellä suurin tekijä. +10kiloa pudotttavaa. Voin huonosti, liikunnan iloa ei näköpiirissä, mistä motivaatio :/

Avatar

Moikka!
Täältä tsemppiä painonpudotukseen ja hienoa että olet motivoitunut – nimenomaan vielä terveysnäkökulmasta!
Minulla oli tismalleen sama ongelma, painoin imetysaikana jopa reilusti enemmän kuin loppuraskaudessa. Yritin itse myös vähentää imetystä siinä toivossa, että kroppa alkaisi polttaa paremmin rasvaa. Huomasin kuitenkin omalla kohdalla, että jopa se yksi imetyskerta vuorokaudessa vaikutti niin paljon aineenvaihduntaan, etten laihtunut millään. Vasta kun olin ollut jo muutaman viikon imettämättä, alkoi turvotus ja kilot karista, toki vaati sekin syömisten katsomista ja treeniä. Jälkeenpäin mietinkin, että olisin ihan hyvin voinut imettää niin paljon kuin huvittaa koko imetyksen ajan, ja lopettaa sitten kun siltä tuntui. Tämän ei missään nimessä ole tarkoitus olla lannistava kommentti, toivottavasti ei jää sellainen tunne! Toivotaan että sinun kohdalla imetyksen vähentämisellä on vaikutusta.
Lohduttavaa on, että sille on todella hyvä syy, ettei paino tuossa kohtaa putoa.
Kovasti siis myötätuntoisia ajatuksia täältä, on raskasta elää kropassa, joka ei tunnu omalta. Imetys on ihana asia, mutta myös äidin terveys ja itsetunto ovat tärkeitä!

Avatar

Kiitos kun kirjoitat tästä. Minulla on täsmälleen sama tilanne. Luin että se on prolaktiini hormoni joka estää rasvan vähenemisen ja jopa lihottaa. Tästä on useita tutkimuksia, jossa se joillain äideillä on aivan pilvissä. Minä uskon siihen että imetyksen lopettaminen aikanaan auttaa. On vain niin lohduttavaa etten ole yksin tälläinen. Meilläkin viimeinen vauva ja imetys on onnistunut superhyvin. Aikansa kutakin, ollaan hetki manaatteja ja sitten alkaa meidän aikamme ❤️

Avatar

Hei! Kuulostaa kovin tutulta. Mulla lapset nyt 6 ja 4 vuotiaat ja nyt vasta tuntuu että oon löytänyt oikean tavan saada kilot pois. Mulla tuli reilu 20kg kiloa raskauksista. Tiiän niin tuon tunteen ku olo on ku vanhalla mummulla ku kroppa ei oo kunnossa. Älä ota liikaa paineita, eikä liian kovia tavoitteita. Mä oon asettanut painontiputus tavotteet vuoden päähän ja kerranki tuntuu että voin ne saavuttaa. Kyllä se siitä varmasti lähtee tippuun kun löydät oikean tavan sulle. Tsemppiä!

Avatar

Mä niin hyvin ymmärrän sua. Mun lapsi on jo 1v8kk, mutta imetän edelleen. Siihen asti kun vauva oli alle vuoden ei paino juurikaan laskenut. Vaan itse asiassa nousi jopa siitä mitä olin synnytyksen jälkeen. Olo oli ihan karmea. Just kuvailemiasi oloja. Mulla huomattiin labrassa matalat ferritiinit ja aloin syödä rautaa. Muutaman kk syömisen jälkeen alkoi painokin tippumaan ja tuntui, että hengityskin kulkee taas. Aloitin siitä voimaantuneena ketogeenisen ruokavalion ja nyt paino on vihdoin tippunut yli 15kg. Ja sen myötä nuo oireet on kohta enää kamala muisto vaan. Mulla imetys jatkuu edelleen hyvin, vaikka kesän jälkeen aionkin sen lopettaa. Naisen vartalo hormooneineen on melkoinen kapistus 🙈 Toivotan sulle valtavasti Tsemppiä ja voimia. Vielä se bikinibeibe sieltä löytyy ja olo henkisestikin paranee!!

Avatar

Teksti on kuin itse olisin kirjoittanut. Minulla on 3 lasta, nuorin jo reilu 2v. Itsekkin ajattelin imetyksen olevan syynä siihen että paino ei tipu grammaakaan vaikka kuin tein kaiken oikein, imetyksen lopetin lapsen ollessa 1.2v mutta tilanme on edelleen valitettavasti sama. Mukana oli pt ja kaikki mahdolliset verikokeetkin otettu jne mutta paino ei vain putoa. Paino on siis tismalleen sama kuin kolmammen lapsen syntymän jälkeen. Eli 20kg enemmän kuin ennen lapsia. Kyllähän se vituttaa ja turhauttaa suunnattomasti kun kaikkensa tekee ja missään se ei näy.. En tunnista itseäni.

Avatar

Onko sulta mitattu kilpirauhasarvot? Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa rannekanavaoireyhtymää ja nostaa verensokeria, aiheuttaa turvotusta, lihottaa ja on vaikea laihduttaa, ym..

Avatar

Tsekkaa ensin mitä kehopositiivisuus tarkoittaa. Sillä ei ole mitään tekemistä tuon kanssa, mistä puhuit postauksen alussa.

Avatar

Ymmärrän sun fiilikset täysin! Se tunne, kun ei viihdy omassa kehossaan on ihan kauhea. Mulla on jatkuvasti sama olo. Paino nousi yli kymmenen kiloa lääkityksen myötä ja lopetin lääkityksen, mutta kilot tietysti jäi. Mainitsit sun tekstissä, että vedessä sulla oli sulavampi olo. Voisko joku uintihomma olla sulle hyvä muoto kuntoilla ja mahdollisesti keventää oloa? Mä itse koen henkilökohtaisesti kaikki jumpat ihan kauheina, koska kilot on yksinkertaisesti niin helvetisti (pardon my french) tiellä ja olo tukala. Tsemppiä hirveästi ja ihanaa kesää 🙂

Avatar

Täällä sama tilanne! Tyttö nyt 1v3kk ja raskauskilot tiukassa 🙁 imetän monesti päivässä ja yölläkin. Tyttö todella huono syömään, joten senkään vuoksi imetys ei ole vähentynyt. Olen tullut samaan tulokseen että juuri imetys pitää kiloni tiukassa, vaikka miten syön terveellisesti ja liikun reippaasti ei sillä ole vaikutusta vaakaan. En tunnista enään peilikuvaani 🙁 imetyksestä en kuitenkaan ole valmis luopumaan, meille niin tärkeitä yhteisiä hetkiä, lapsi ei ole kertaakaan ollut kipeä ja onhan äidinmaito tutkitustikin hyödyksi vauva vuoden jälkeenkin:) joten sormet ristissä, kun lapsentahtisesti imetys joskus tulevaisuudessa loppuu niin kilotkin päästäisivät irti.

Avatar

Tämä ois voinut olla itse kirjoittamani.
Olen viimeisen 1v aikana lihonut 10kg. Määrä nyt ei oo mahdoton, mutta mulla kilot tulee yksinomaan vyötärölle ja alavatsaan ja olo on välillä niin tukala että on hankala hengittää. Oma peilikuva on kuin mun pää olisi liimattu vieraaseen vartaloon, henkisesti kärsin välillä niin että tuntuu kuin joka ainoa ihminen kadulla katsoisi miten iso olen.
Todellisuudessa jos pudotan tuon 10kg olen normaalipainoinen mutta pään sisällä tuntuu kuin painaisin vähintään 100kg.

Mulla ei ole positiivinen tai hyvä olla! Mä hengästyn kun kävelen postilaatikolle tai raput ylös, ei tämä ole hyväksi millään tavalla.

Olen nyt vihdoin päättänyt että lokakuuhun mennessä olen sen 10kg kevyempi, en kituuta mutta haluan takaisin sen oman kropan, en tätä vierasta möhöä jonka housut kiristää ja vatsa tuntuu räjähtävän.

Mun mielestä tämäkin on tärkeä muistaa painokeskustelussa, jotain ei yhtään haittaa ne ylimääräiset kilot mutta väitän että suurinta osaa ne haittaa.

Avatar

Esikoisen kohdalla raskauskiloja tuli +20kg eikä myöskään kilon kiloa tippunut imetyksen aikana, vaikka miten yritti. Ärsytti, kun ihmiset lässytti, että KYLLÄ imetys vie kilot ja vihjaili, että asia on vaan omasta itsestä kiinni. Esikoinen nukkui myös huonosti eikä huonot yöunet edistäneet asiaa. Mutta sitten kun lopetettiin imetystaival niin rupesi paino tippumaan pikkuhiljaa.

Toisen lapsen kohdalla meni sitten taas päinvastoin, imetys vei kaikki kilot ja olin lähtöpainossa 4kk synnytyksestä, mutta kun lopetin imetyksen, tuli kuukaudessa +6kg takaisin 🤭 eikä ollut tämäkään omista elintavoista kiinni. Näitä kiloja olen yrittänyt jo puolen vuotta pudottaa, mutta tiukassa on. Keho ahdistus on melkoinen ja varsinkin näin kesällä kun tarvisi kuoriutua talvikerroksista. Mutta ehkä tämö töstä vielä joku päivä 😊

Tsemppiä!

Avatar

Hei! Tuttuja tunteita. Kolmannen lapsen jälkeen kroppani ei ole palautunut millään tai siis kilot ei ole lähtenyt. Edelleen on 5kg ainakin jäljellä (ei paljon mutta lyhyessä varressa se tuntuu 😉). Vauva täyttää siis 2v heinäkuussa.

Olen lenkkeillyt ja tehnyt töitä oikeasti. Hitaasti mutta varmasti ajatus on toiminut vaihtelevasti. Juoksin itseltäni myös lonkan paskaksi (liian iso juoksemaan 🤔) ja kilot ei lähtenyt, vaikkakin tulihan siitä parempi olo muuten.

Olen huomannut semmoisen, että panostan nyt kropan vahvistamiseen enkä kg määrään. Kroppa onkin kiinteytynyt ja jotkut vanhat housut mahtuu jalkaan.

Minun kroppaan on tehonnut 30min hiit treenit. Suosittelen kokeilemaan. Aikaa ei mene paljon ja on tehokasta. Treenit aloitin kun korona aika alkoi. Suosittelen My bnb liven treenejä. En ole laihtunut kuin 2kg kun aloitin nämä (no vuodessa muulla liikunnalla laihduin 0kg), mutta oloni on voimakkaampi ja vahvempi. Juuri eilen sanoin miehelleni, että miten siistiä kun jaksan oikeasti kantaa painavia asioita paremmin.

Puntarille en edes mene nyt, koska tuntuu hyvältä ja vaatteet kertoo, että jotain kropassa on tapahtunut.

Minulle tuli siis +20kg raskauskiloja. Sairaalaan jäi sen vauva verran 🤦🏼‍♀️ Alkuun aloin tilannetta purkaa myös siten, että vaikka olin iso niin päätin, että voin olla esim notkea ja vahva.

Tsemppiä sulle! Hormonit vaikuttaa varmasti paljon ainakin itselläni ja jotkut liikuntalajit joillekin kerää nestettä kehoon lisää.

Avatar

Komppaan ylempää! Imettäminen vähentää elimistön estrogeenitasoja ja estrogeeni on tärkeää aineenvaihdunnalle ja verensokerin tasaisena pysymiselle. Siksi varmasti laihdutuskin junnaa! Millaiset rauta-arvot sulla on? Raudan puute vaikuttaa myös aineenvaihduntaan.

Avatar

Ymmärrän niin täysin miltä sinusta tuntuu. Mulla on 2 lasta ja ekan jälkeen kun aloin vihdoin muistuttaa taas omaa itseäni ulkoisesti, aloin odottaa toista. Nyt sitten odotan kolmatta suoraan edellisen imetyksen päätyttyä, niin tällä kertaa kaikki kilot vielä jäljellä. Tää on kyllä todella turhauttavaa.

Avatar

Kirjoitit tismalleen samat asiat, mitä olen viime vuosina tuntenut. Kun voisi edes tuntea olonsa fyysisesti hyväksi tai siedettäväksi, niin voisi yrittää pitää omasta vartalostaan. Itse olen jatkuva jojoilija ja nyt viime vuosi stressi on pitänyt tiukasti kiloista (ja sortumisista) kiinni. Ahdistaa ajatuskin lahkeettomasta alaosasta, kun normaalipainoisenakin sisäreidet ovat hanganneet kipeästi yhteen, niin mites nyt kun bmi on 34. En tunnista kuvista itseäni, enkä edes halua tulla kuvattavaksi.

Tsemppiä. Pitkäkin imetys on oikeasti aika lyhyt aika lopulta, vaikkei se toki siltä tunnu kaikkien vaivojen kanssa.

Avatar

Ymmärrän tunteen, ja komppaan ihan täysillä etenkin tämän postauksen alkua! Inhoan sitä, että omasta kehosta ei enää saa sanoa mitään pahaa! Kaikkien pitäisi oletusarvoisesti rakastaa kehoaan, ja jos ei rakasta, niin ei ainakaan saa ääneen sitä sanoa. Mitä kehopositiivisuutta se muka on, että vain tietynlaiset kommentit hyväksytään?

Itse en ole koskaan ollut erityisen hoikassa kunnossa, mutta kun _sen tietyn_ painolukeman ylittää, huomaa, ettei ikään kuin mahdu omaan kehoonsa. Juuri tuollaiset kumartelut, kengännauhojen solmimiset sun muut ovat ihan kohtuuttoman hankalia ja portaitakin nousisi mieluummin askel vähän kevyempänä.

Hyvää kesää koko perheelle!

Avatar

En nyt halua masentaa, mutta mulla ei auttanut edes imetyksen lopettaminen. Odotin ja toivoin kovasti sen auttavan, kun kaikki muu oli olevinaan kunnossa, mutta ei. Edes normaali kotiruoka ja päivittäinen liikunta eivät mulla pidä painoa poissa, enkä tiedä mitä enää tekisin. Ravitsemusterapeutti ja personaltrainerkin on jo testattu, eikä paino ole muutamaa kiloa enempää lähtenyt tippumaan.

Avatar

Tsemppiä!

Olisikohan mahdollista pyytää apua joltakin rautaiselta ammattilaiseltq? Ei kokemus asiantuntija ja mitä näitä nyt on, vaan ihan oikeasti ammattilaiselta, joka osaisi auttaa sinua terveyden jokaisella osa-alueella.

Avatar

Moikka! Kannattaa tarkistuttaa kilpirauhasarvot jos paino ei putoa millään. Kokemuksesta voin kertoa että paino vaan nousee ennenkuin saa lääkityksen kohdalleen.

Avatar

Mulla on neljä lasta. Kahden ensimmäisen aikaan olen ajatellut, että paino putoaa kun imetys on loppunut. Kolmannen jälkeen ei pudonnutkaan, päinvastoin. Nyt neljäs on vauva ja olen viimeisen 3,5kk aikana pudottanut painoa 10kg. Ja kyllä se putoaa, kun on oikeat ohjeet. (jos muuten on kaikki kunnossa, kilpparit yms.) Aloin Tomi Kokon valmennuksen ohjeilla vhh ruokavaliolle tai ehkä enemmänkin tein elämäntapa muutoksen. Hiilareita on riittävästi, että imetys jatkuu, mutta riittävän vähän, että paino putoaa. Pudotettavaa on kahden raskauden kilot, mutta suunta on oikea. Ja voi tätä energian määrää. Peilikuva alkaa pikku hiljaa muistuttamaan entistä minää.

Avatar

Kiitos todella paljon tästä tekstistä. Sain kaipaamani vertaistukea 🙂 just nämä asiat mielessä. Kolmas lapsi nyt vuoden ja ei oo helppoa ku tuntuu et oma keho ei voi hyvin. Ja että ei tiedä mitä tuon imetyksen kans tekis ku uskon et se vaikuttais jo et niveletkin vois paremmin. Mut aiempia imettänyt 2-2,5v ni ihan outoa ajatella tässä kohtaa että imetyksessä olis jotakin negatiivista!

Avatar

En osaa imetyksen vaikutuksesta sanoa mitään, mutta joskus sitten imetyksenjälkeistä projektiasi varten vinkkinä, että mulla viimeisten kilojen tiputtamiseen auttoi aktiivisuusrannekkeen ostaminen. Tämä voi olla ihan turha viesti, mutta kerron silti oman tarinan, jos siitä vaikka oiskin hyötyä 🙂 Tiesin kyllä itsekin tasan tarkkaan miten laihdutus toimii, käynyt salilla ja maksanut PT:stä sievoisia summia ja tälläkin kertaa olin yhdessä pt:n kanssa laskeskellut peruskulutustani, mutta vasta aktiivisuusrannekkeen datan jälkeen huomasin, kuinka väärässä ne energiatarvelaskurit oli omalla kohdalla olleet. Oli aikamoista huomata, että kulutan normi työpäivän aikana oikeasti vain 1600 kcal (jos sitäkään) työmatkat, koiran ulkoilutukset ja muut arkiaskareet mukaan lukien. Summa on naurettavan pieni, vaikka oma bmi on vajaa 22, eli en ole mikään superpienikokoinen ja lihaksiakin löytyy. Jos tuosta summasta halusi saada – 500 kcal per päivä, niin ruokaa oli aivan jää-tä-vän vähän ja en todellakaan ollut tajunnut, kuinka vähän mun olisi pitänyt syödä, että paino tippuu. Ennen rannekkeen ostoa vajaakaloreita oli tullut +-100 per pvä, joten ei ihme, ettei paino ollut merkittävästi pudonnut. Joten kannattaa siis selvittää esim. inbody-mittauksella oman kropan todellinen peruskulutus ja sitten aktiivisuusrannekkeella seurata sitä päivittäistä kulutusta, jotta kalorivaje pysyy oikean suuruisena. Edelleen ärsyttää, että samalla lenkillä minä kulutan 500 kcal ja mies 1200 kcal ja sitten meidän molempien tekisi mieli syödä sama vajaa 500 kcal hamppari illalla, joten on ollut kyllä opettelemista sen oman kulutuksen ja ruuan kalorimäärien yhteensovittamisessa. Ymmärrän täysin mitä haet tekstillä takaa ja ei muuta kuin kovasti tsemppiä projektiin, toivottavasti tästä oli hyötyä ja jos ei, niin tietääpähän sitten, ettei ongelma on kalorivajeessa! 🙂

Avatar

Hei!

Suosittelen kokeilemaan ketoosiruokavaliota vaikka imetät.

Ensimmäinen viikko on kamalaa mielitekojen ja nälän kanssa mutta sitten piuh vaan ja nälkä loppuu kun seinään.

Ei tarvitse punnita ruokia ja varmasti on maistuvaa ruoka kun käyttää mielikuvitusta 😊

Ei se maidontuotanto tyrehdy sinun painonpudotukseesi eikä sinne maidon sekaan erity mitään myrkkyjä – nyt vain reippaasti itseä niskasta kiinni ja kokeilemaan 💪 Älä aloita ensi maanantaina vaan jo huomenna !

Toivon tosissani että onnistut pääsemään sellaisiin mittoihin että olet itse itseesi tyytyväinen

Avatar

Voi, että samaistuin täysin sun oloon. Toki itelläni painaa enemmän se ulkoinen puoli. En tiedä mitään hirveempää kun tyytymätön olo omassa kehossa, se on niin kokonaisvaltaista.

Avatar

Onko sulta suljettu kilpirauhasen vajaatoiminta pois? Se voi usein puhjeta raskauden aikana tai sen jälkeen ja aiheuttaa sitä että paino ei putoa
Tsemppiä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä