KASVATIN VAHINGOSSA NIRSOJA LAPSIA

Istuin tänään sohvalla imettämässä vauvaa, kun esikoinen totesi keittiöstä, että hän ei voi syödä tätä ruokaa, kun isi laittoi nakit muusin päälle. Vain viimeisin pitkässä ketjussa meidän lasten nirsoilua, ja se on kyllä ihan oma vika.

Minä ja Topias olemme molemmat olleet aina tosi nirsoja. Nyt vanhempina ollaan aktiivisesti opeteltu syömään kaikkea uutta ja erilaista, mutta lapsena, nuorena ja vielä siinä aikuisuuden ensivuosina oltiin ihan järkyttävän huonoja syöjiä. Minä en suostunut ennen vuotta 2012 syömään mitään muuta kypsennettyä kasvista kuin perunaa, enkä tykännyt mistään muusta kuin peruskotiruoasta. Topias oli melkein samanlainen, mutta lisäksi hän ei syönyt sieniä, jotka ovat mulle suurta herkkua. Jotenkin huomaamatta me oltiinkin sitten ajauduttu sellaiseen rytmiin, että meidän arkiruoka oli aina tosi yksinkertaista ja välillä jopa ravintoköyhää. Vaihtelua ei paljoa tullut ja sama kaava toistui ulkona syödessä. Otettiin aina ravintoloissa samoja annoksia ja kun tuli lasten aika syödä jotain muutakin kuin sosetta, ihan huomaamatta he ajautuivat samoihin tapoihin, vaikka kyllä tarjottiin aina kaikkea erilaista, ja tarjotaan edelleen.

Meidän lapset ovat juuri ne tyypit, jotka ottavat aina sen kanakorin tai makkaraperunat. Ja kyllä, yritetään kyllä muutakin, mutta ne jäävät vain syömättä. Olen ihan ihmeissäni, kun sain viime kesänä esikoisen tykästymään sushiin ja se nyt sentään uppoaa, mutta siitäkin menee vain ja ainoastaan lohinigirit. Pitsaan he haluavat vain kinkkua tai jauhelihaa, en muista kumpi halusi kumpaa. Ketsuppia laitetaan kaikkeen ja lautaselle jää aina paljon ruokaa. Välillä syöminen on ihan hirveää taistelua ja istutaan ruokapöydän ääressä ikuisuuksia itkemässä koko porukka.

Meidän lapset eivät todellakaan ole mitään kulinaristeja, eikä heidän kanssaan kannata lähteä mihinkään ravintolaan, jonka listalta ei löydy lapsille ranskiksia ja nakkeja. Ja tämä harmittaa ihan sikana!

Ollaan mahdollisimman paljon yritetty koko ajan kokeilla uutta ja etsiä ruokalajeja, joista lapset tykkäisivät, ja vähän ollaankin edistytty, mutta ei tämä kovin hyvältä näytä. Ollaan löydetty muutamia kasviksia, jotka kelpaavat, ja pyritään sitten valmistamaan aina niitä sen sijaan, että pakotettaisiin syödä jotain epämieluista, koska haluan, että he nauttisivat terveellisestä ruoasta, eivätkä ala kammota sitä pakkosyötön seurauksena. Porkkanaa, parsaa, kukkakaalia ja parsakaalia saadaankin nyt rajatuissa määrin menemään ja niitä laitetaan melkein joka ruokaan. Kyllä meillä on harrastettu myös sitä kasvisten piilottamista ruokaan, mutta en ole niinkään huolissani lasten terveydestä, vaan ainoastaan ruokailutottumuksista. Haluaisin siis, että he HALUAISIVAT syödä monipuolisemmin.

Kasvikset eivät siis ole ainoa ongelma. Molemmilla on omat juttunsa, joista on vaikea olla aina kärryillä. Toinen ei syö mitään, missä on mansikkaa, paitsi ihan vain tuoretta pelkkää mansikkaa. Missään ei saa olla mitään tekstuuria; Kastikkeiden. jogurttien, rahkojen, jälkiruokian ja ihan kaiken pitää olla täydellisen sileää. Toivotuin ruoka meillä on pelkkä pasta ilman yhtään mitään. Toinen syö ainoastaan ruskeaa jauhelihakastiketta, eikä mitään punaista. Toinen ei syö mitään mustaa. Kaikesta kysytään ensin, mitä tämä ja tuo on. Mitään uutta ei kokeilla kuin huiputtamalla. Toinen laittaa kaikkeen ketsuppia ja toiselle ei saa laittaa sitä mihinkään.

Aina kun syödään esim kiinalaista, thaikkua, intialaista, vietnamilaista tai mitä vaan, lapsille tilataan joku mahdollisimman yksinkertainen ruoka, jossa on kanaa tai muuta lihaa, kasviksia ja riisiä miedolla kastikkeella. Mutta kun ei heille voi antaa mitään kastiketta. Eikä ruoat saa lautasella koskea toisiinsa. Joten he syövät pelkkää riisiä, ja sen pienen annoksen muuta, minkä me pakotamme syömään.

Multa on vähän keinot loppu, että miten tästä vielä voitaisiin kehittyä, mutta otan lohtua siitä, että ainakin sentään pientä kehitystä on tapahtunut, joten ehkä tämä tästä vielä joskus paranee. Vauvan kohdalla kuitenkin yritämme nyt oppia virheistämme ja jo tässä ihan vauvasta alkaen tarjoamme mahdollisimman paljon kaikkea erilaista. Isojen kanssa oltiin liian lepsuja ja tarjottiin kaikkea tuttua ja turvallista, kun ne menivät niin helposti, mutta nyt aiotaan kokeilla paljon uutta ja pyrkiä siihen, että ehkä tämä kolmas lapsi ei lähde mukaan tuohon isojen touhuun, vaan suostuu syömään sitä, mitä on tarjolla.

Kommentit

34 kommenttia
Avatar

Suositus Samasta padasta -kirjalle täältäkin. Reseptit toimii myös aikuiseen makuun, ja niissä on todella selkeästi merkitty mitkä ainesosat eivät sovi vauvalle jne. Ja tosi monenlaista löytyy pizzasta poke bowleihin ja lihapatoihin ja makaronilaatikosta jälkiruokiin, välipaloihin ja juomiin.

Meillä 1-vuotias on selvästi tyytyväinen kun saa samanlaista ruokaa kuin me vanhemmatkin. Tosin häntä ei sitten saa millään tavalla auttaa ruokailussa, muuten tulee raivarit. 😅

Avatar

Miten lapset syövät päiväkodissa/koulussa? Meillä samansuuntaista ongelmaa joten sympatiat täältä.

Avatar

Minä kyllästyi hyvin äkkiä siihen, kun huomasin pikku hiljaa laittavani vain niitä ruokia, joista tiesin lasten pitävän. Ruokalista kaventui kapenemistaan pinaattilettuihin ja spagettiin. Aina lapset myös tuntuivat keksivän jotain uutta, mistä valittaa…
Niinpä vain päätin laittaa ruuaksi sitä, mitä itseni teki mieli. Kun mikään ei lapsille tuntunut kelpaavan kuitenkaan, miksi olisin itse kärsinyt syöden mautonta pastaa?
Olin onneksi liikkeellä ajoissa. Routa ajoi porsaan kotiin ja lapset ruokapöytään.

Ehkä tärkeintä on se, ettei aikuinen itse malliksi sörki ruokaa ja kysele epäluuloisena, mitä siinä on.
Isoilta lapsilta voi vaatia myös sen, että ruokapöydässä ruuasta puhutaan kunnioittavasti.
Fiksu ravitsemusterapeutti aikanaan ohjeisti, ettei lapsen tarvitse syödä, ei edes maistaa, mutta kaikkea pitää sietää lautasellaan. Jokaiselle siis laitetaan lautaselle kaikkea, mitä ateriaan kuuluu. Kukaan ei saa valittaa. Näistä on hyvä lähteä liikkeelle.
Myös se, ettei syömättömästä ateriasta palkita välipaloilla on tärkeää. Koululainen kyllä ymmärtää syy-seuraus -suhteen, jossa syömättömästä ateriasta seuraa nälkä.

Avatar

Mä oon joskus ääneen todennu, että ainut ruoka mikä meidän perheessä maistuu kaikille on kylmä nakki😆 Mä oon yrittänyt mennä positiivisen kautta, että tärkeintä että maistaa vaikka ei tykkäiskään, näin saatu lapsia maistelemaan uusia juttuja ja monesti ovat sit tykänneetkin.

Avatar

Et varsinaisesti kysynyt neuvoja, mutta voisi olla toimivaa testata sitä, että koko perhe syö samaa ruokaa (siis vauvalle tietysti hänelle iän puolesta sopivaa), kun ei ole vaihtoehtoja ei voi pitkällä tähtäimellä kauheasti nirsoilla. Meillä tämä on toiminut tosi hyvin, vaikkakin lapset on vähän nuorempia kuin teidän. Uusiin makuihin tottuminenhan vie aika monta maistelukertaa, joten sitkeyttä tarvitaan, varsinkin isompien lasten kanssa. Meillä lähtökohtaisesti aikuiset päättävät mitä syödään, joskus lapset saa toivoa ruokia ja aika usein myös valita kahdesta tai max. kolmesta aikuisten päättämästä vaihtoehdosta. Ja oma esimerkki on tietysti tosi tärkeää, lapset katsoo mitä me aikuiset tehdään ja tekee perässä. Jos itse syö monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti, on lastenkin helpompi oppia siihen.

Avatar

Puolisoni lapset eivät suhteemme alkuaikoina syöneet juuri muuta kuin makaronia ja perunaa. Itse kaikkiruokaisena otin alkuun heti kannan, että kaikkea maistetaan edes vähän. Silloin lapsillamme oli vielä karkkipäivä, joten varsinkin karkkipäivinä tein jotain sellaista ruokaa missä ei ollut vaihtoehtona syödä pelkkiä edellämainittuja, vaan jotain muuta, esim keitoissa oli kasviksia ja lihaa, ja silloin käskin syömään lautasen tyhjäksi jos karkkia halusi, oli se sitten vaikka vain iso lusikallinen mutta siinä piti olla seassa kaikkea eikä noukittu vain keitosta niitä perunoita tms. Nopeasti oppivat syömään monipuolisemmin, vaikka ei isoja annoksia olisikaan, mutta pääasia että kaikkea hieman. Nykyään menee jo aika hyvin kaikkea, ja ottavat oma-aloitteisesti mitä tarjolla on, vaikkei lempparia olisikaan😊

Avatar

Pakottamisella on monesti yhteys syömishäiriöihin. Parempi tapa olisi muuttaa koko perheen ruokalistoja moninaisemmiksi ja jos lapsi ei syö, niin hän ei syö. Muuta kuin perheen yhteistä ruokaa ei ole tarjolla. Lapsi ei kuole nälkään ja seuraavalla aterialla varmasti löytyy jotakin mieluista. Tämä on tosi turhauttavaa mutta tätä moni asiantuntija suosittelee. Paljon tsemppiä ruokahaasteisiin!

Avatar

Mulla ei oo antaa kauheasti vinkkejä. On varmasti kyllästyttävää ja ravitsemus näkökulmasta harmi. Haluan kuitenkin sanoa, että koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua uusiin makuihin ja laajentaa ruokailutottumuksia. Osallistuvatko lapset ruoanvalmistukseen, voisiko itse valmistettu ruoka, jota lapset ovat olleet tekemässä innostaa maistamaan? Tai jos lapset saisivat valita itse vaikka mielenkiintoisen näköisiä hedelmiä/kasviksia kaupasta, houkuttelisiko maistamaan?

Itsellä on ystävä, joka söi hyvin yksinkertaista ja perus makuja lapsuuden januoruuden osittain kotituokatottumuksien vuoksi. Vielä nuoruudessa tilasi hampurilaisen pelkällä pihvillä. Salaatissa oli vain kurkkua ja salaattia jne. Mutta nykyään aikuisena on laajentanut ruoka reviiriään valtavasti ja pystyy tarvittaessa syömään melkein ruokaa kuin ruokaa.

Oma sisarukseni oli hyvin suppea ruokavalioinen lapsena. Vain pääosin lihat ja pasta/peruna/riisi maistui. Kasviksistq tyyliin kurkku ja raaka porkkana. Kasvikset eivät saaneet olla ruoan seassa, wokit tai kastikkeet joissa seassa kasviksia eivät tulleet kuulonkaan. Keitoistqkin yleensä jätettiin lautasen reunalle kasvikset. Jos perheen muut söi jotain ”erikoisempaa” ja haisevaa (kuten tonnikala, katkaravut, sinihomejuusto) hyvä että pystyi istumaan samassa pöydässä toisessa päässä. Reissut elettiin nugeteilla/kanafileillä ja margaritapizzalla… Mutta nykyään nuorena aikuisena armeijan, tyttöystävän ja muutenkin varmasti aikuistuttumisen ja omille muuton myötä pystyy ja tykkää syödä monia asioita joita ei olisi nuoresta hänestä osannut kuvitella.

Avatar

Meillä nirsoiluun on auttanut kun ottaa lapsen mukaan ruoan laittoon. Näin hän näkee esim. Kasvikset alkuperäisessä muodossaan ja saavat toisinaan itse pilkkoa niitä ja maistella jo raakana. Ruokaa syödessä käymme lautaselta läpi mitkä ovat tuttuja ja mitkä uusia makuja. Kyselen ruokailun jälkeen annoksen lempparikasvista ja ruokailun aikana uusia makuja maistamme kaikki ”yhdessä”. Rohkeasti maistamisesta saa toisinaan pientä palkintoa kuten keksin tai rusinoita ruokailun päätteeksi.

Tsemppiä! Pitkäjänteistä treenailua, minua lohduttaa ajatus siitä että itsekin opin syömään kasviksia vasta aikuisena ja nykyään olen kasvissyöjä 😊

Avatar

Niin, sitä saa mitä tilaa.

Itselläni on erittäin nirsot lapset omaan makuuni. He ei syö sieniä, maksaa tai valmisruokia (ei edes huijattuna mene läpi). Tämäkin on oma vika, olen aina laittanut monipuolista ja kansainvälistä ruokaa.

Silti toinen ei syö klimppejä, liha ei saa olla nihkeää ja kahta asiaa ei sotkea, ellei ne kuulu olla sotkettuina. Ketsuppia vain ranskalaisiin. Jogurtin päälle vain maksikoita.

Sitten se toinen, ei syö mitään mautonta. Kaikessa pitäö olla paljon valkosipulia, chiliä tai vähintään sinihomejuustoa.

Rohkeasti vaan keittiöön, saatat jopa ihastua ruuanlaittoon. Lapset mukaan. Jokainen valitsee yhden uuden reseptin viikossa ja teette YHDESSÄ sen. Lapset syövät paremmin jos laittavat ruokansa itse. Saatte samalla kivaa yhteistä tekemistä.

Kasviksien piiloittaminen on kaksiteräinen miekka. Yhdessä päässä lapsi tottuu ettei kasviksia ole, mutta toisessa päässä saa kaikki tarpeelliset ravinteet ja tottuu makuun. Kun makuun on tottunut, on helpompi tottua pelkiltään olevan makuun.

Lapselta kestää noin kolmekymmentä maistamiskertaa, kunnes voi sanoa onko hyvää vai pahaa omaan makuun. Käytä tätä sääntöä.

Avatar

Onko se nirsoilua, jos ei tykkää esim sienistä tai maksasta? Kaikilla on jotain makuja, joista ei tykkää, eikä se tee nirsoa.

Avatar

On hienoa, että itse olet havahtunut ja teet jo asioita toisin. Tie on varmasti pitkä, mutta lopussa kiitos seisoo. Ehkä itse kokeilisin juuri tuota, että tätä ruokaa on nyt ja muuta ei tarjoilla eikä ylimääräisiä välipaloja. Isompi lapsi ei kuole nälkään ja ymmärtää kyllä syyt ja seuraukset aika nopeasti. Nälkäkiukkua joutuu varmasti alkuun sietämään.
Nirsojen lasten kohdalla olen tosin joskus miettinyt valikoivaa nirsoutta. Jos ruoka on uutta, ainesosaluettelo kysellään pilkun tarkasti ja sitten kieltäydytään edes maistamasta. Herkkujen kohdalla ei kysellä mitään, vaan ne uudet ennen kokemattomatkin uppoaa kaksin käsin.. lasten synttäreillä tämä oli joskus silmiinpistävää.
Mutta tsemppiä sinulle ja muille ruokataistelijoille!

Avatar

Pakottaa ei kannata. Teet sitä ruokaa, mitä teet ja vain sitä on tarjolla. Välipaloja ei tule, jos ruokaa ei syö. Lapsi ei siihen kuole (tilanne olis eri, jos olisi haastava erityislapsi, mitä teillä ei blogin perusteella ole). Laitat ruokaa lautaselle, pakko ei ole maistaa, mutta haistellaan ja mietitään, mitä se on. Ei kannata tehdä numeroa ja painostaa syömään, syötte vaan aikuiset ja keskustelette pöydässä, jos lapset alkaa hokemaan en syö, voit sanoa, olen kuullut eikä ole pakko, mutta sen aikaa istutaan pöydässä kun äiti ja isi syö. Ei tarvitse hokea, vanhemmat kuuli jo. Ja sitten ohjaat aiheen johonkin mieluisaan.
Voit myös ostaa kotiin jogurtteja, joissa on jotain paakkuja, ja vaan niitä. Muutaman päivän valittavat, mutta jos ei ole muuta, on pakko ruveta maistelemaan. Yleensä lapset rupeaa maistamaan, kun pöydässä on pakko istua sillä aikaa kun äiti ja isi syö. Jos lapsi ei ole allerginen, ei kannata jatkaa sitä, että tehdään varmoja ruokia. Nälkä on paras mauste 😀 kyllä lapset syö, kun on nälkä. Välillä teet heidän lempiruokaa, välillä taas et. Ei lapset siitä kärsi. Välillä voi myös mennä ravintolaan, jossa ei sitä lempiruokaa ole, sille ei vaan sitten mahda mitään. Pahin tilanne on se, että täysin pompitaan lasten mukaan, silloin he eivät opikaan uusin ruokiin.

Avatar

Tutustupa instagramissa käyttäjään @kids.eat.in.color 🙂 Hänellä on käsittääkseni erikseen materiaaleja nirsoihin lapsiin keskittyen, mutta ihan jo jokapäiväisissä postauksissa tosi avartavia ja nokkelia juttuja tähän liittyen.

Avatar

Seuraan Instagramissa tiliä feedinglittles. Siellä on paljon vinkkejä vauvoille ja taaperoille, mutta myös isommille lapsille. Isoin vinkki on antaa lapsille vapaus syödä. Jos lapsi alkaa nirsoilla, voi sanoa, että ”ei ole pakko syödä”. Tilillä jaettiin itse asiassa tutkimus, jonka mukaan maistamaan pakottaminen vain lisää nirsoiluja. Toivottavasti ruoka maistuisi! 🙂

Avatar

Yksi idea on ottaa lasten kanssa yhdessä kehityskohteeksi ruokailu ja sitten vaikka antaa lapsen valita yksi ruoka-aine tai – laji kerrallaan, mitä haluaa seuraavaksi opetella syömään. Jääkaapin oveen tarrataulu johon saa tarran aina kun on maistanut kerran sitä ruokaa ja tavoitteena 20 maistamiskertaa. Joka kerralla myös tutkitaan ja keskustellaan oikein kunnolla eli miltä ruoka tuoksuu, näyttää, maistuu, tuntuu suussa jne. Paljon kannattaa puhua myös siitä, että kaiken ei tarvitse olla hyvää, mutta tavoitteena on että pystyy syömään ilman ongelmia. Toki kaikkien ruokalajien/aineiden kanssa siihen ei päästä mutta yllättävän monen kanssa kuitenkin. Kun yhtä uutta on opeteltu 20 kertaa niin valitaan uusi. Toki yhtä Aijaa opettelussa voi olla 3-4 uutta asiaa, mutta ei mielellään samalla Ruokailu kerralla vaan niin, että jotakin tulee säännöllisesti esim aamupalalla ja toista päivällisellä tms. Tällä tavalla ”haastamalla ja pelillistämällä” olen saanut monta nirsoa ykkösluokkalaista kahdessa vuodessa tosi monipuolisiksi ruoan syöjiksi ihan kouluolosuhteissakin.

Avatar

Meillä on myös harrastettu nirsoilua ja vieläkin yrittävät tasaisin väliajoin, mutta olen ottanut alusta asti sen kannan että kaikki syö samaa ruokaa ja lautaselle laitetaan kaikille samat pöperöt. Syövät siitä mitä syövät. Koitan olla pakottamatta, mutta sen tietävät jo, että välipaloja tai jälkkäriä on turha pyytää jos ruokapöydässä on vedetty show päälle. Oon huomannu, että nää menee vaiheittain. Pitkään oli hyvä vaihe päällä eikä kumpikaan yleensä valittanu mutta just viime viikolla nuorimmainen valitti melkein joka päivä jostain 🙄 siitä sitten keskusteltiin, kerroin ihan rehellisesti et miltä tuntuu kun kokkaa perheelle ruokaa ja joka kerta joku vikisee et on kauheeta. Sanoin ettei sen ruuan tarvii aina olla lempiruokaa tai edes tosi hyvää, joskus se voi olla vaan terveellistä ravintoa eikä mikään kulinaristinen elämys. Loppui se valitus taas toistaiseksi, seuraavaa kertaa odotellessa! Mun lapset on 8 ja 10 vuotiaat.

Avatar

Nirsoilu ruokapöydässä voi kertoa myös aistiyliherkkyydestä. Lapsi voi maistaa uudet ja erikoiset maut ja tuntea ruuan koostumuksen ja rakenteen niin paljon voimakkaammin, että on hankalampaa totutella uusiin ruokiin.
Itselläni ainakin oli lapsena todella tarkkaa juuri tuo, että ruoat ei saa koskea toisiinsa ja rakenteen tulee olla sileää ym.

Avatar

Mulle tulee vähän tää sama mieleen. Olette voineet periä supermaistajageenin, ruoat maistuu voimakkaammin teidän suussa kuin muiden. Kummitytön veli oli lapsena tuollainen, nyt se on aikuinen ja menestyvä kokki. (Tämähän ei auta mutta ehkä lohduttaa?)

Avatar

Meillä kaksi lasta 8v ja 11v. Kumpikin syötetty aivan samalla kaavalla vauvasta asti. Silti vanhempi on nirso, syö vain perusruokia, ei mitään kypsennettyjä kasviksia ja vain tiettyjä hedelmiä. Nuorempi taas syö ihan kaikkea, kiinalaisesta puffet-pöydästäkin ihan kaikkea, tulisesta ruuasta lähtien. Ja tämä nuorempi myös maistelee ihan kaikkea reippaasti.

Eli näinkin voi olla, että toinen vaan on jostain syystä nirso ja samalla ruokintatavalla kasvatettu pikkusisarus ja taas nirson vastakohta. Itse olen ollut lapsena nirso ja muistan kyllä, ettei siihen mikään olisi auttanut ja hyvä, ettei pakotettu. Nyt aikuisena syön ihan kaikkea 🙂

Avatar

Täälläkin tuli aistiyliherkkyys mieleen! Myös adhd ym lapsilla on havaittavissa tuota ettei ruoan eriosat saa koskettaa toisiaan. Tutulta kuulostaa nirsoilu ja täällä siitäkin huolimatta, että niitä erilaisia makuja ja tekstuureja on alusta asti syötetty. Yritetty on vaikka ja mitä, ajan kanssa on opittu syömään ”koska kaverilla maistoin ja oli hyvää” 🤷‍♀️ Niin ja jotkut ruoat kelpaa vain tietyn ihmisen tekeminä..

Avatar

Meillä säännöt menevät lyhyesti näin: 1) Ruoka-ajat pitää 2) Sitä syödään, mitä on tarjolla 3) Ruoasta harjoitellaan puhumaan kunnioittavasti (en edellytä joka kertaista onnistumista tässä, vähän iän mukaan)

Eli ei tarvitse maistaa, ruoalla ei kiristetä(jos on jälkkäriä niin sen saa, jos istuu pöydässä siihen asti) eikä tosiaan tarvitse syödä lautasta loppuun asti.

Tämä kaikki sen jälkeen, kun olen kasvattanut lapsia, jotka ei tosiaan pysty syömään tiettyjä rakenteita ja makuja. Ja ollaan suunniteltu yhdessä Ruokalistaa, valittu vieraita kasviksia kaupasta (melko vaikeaa tosin, koska laitan paljon ruokaa ja yhdessä välissä hoidin ison kaupan heviosastoa työkseni) ja kokattu ihan 1,5-vuotiaasta asti. Kaikki ei vaan uppoa. Ja ei lapseni eivät täytä herkuilla mahaansa, ne on ihan yhtä nirsoja niiden suhteen. Esikoinen oppi kypsässä 8-vuoden iässä syömään jotain karkkeja, limuja ei juo ja mehuistakin menee vain omenatuoremehu ja vadelma trip, jos kuut on oikeassa linjassa. 😀

Itse muistan lapsuudesta sen kidutuksen, jossa pakotettiin istumaan ruokapöydässä ja joka pala nousi kivuliaasti ylös…

Avatar

Me ollaan saatu nirsolle lapselle menemään epämieluisiakin kasviksia siten, että saa ensin pienen annoksen jotain mieluista. Sen jälkeen täytyy syödä se osuus, joka ei ole mieluinen, jotta saisi lisää sitä mieluista. Aina ensin ruoka, sitten vasta leipä. Jos ruoka on tosi epämieluista, sitä täytyy maistaa 3-5 lusikallista. Jos ruoka on epämieluista edelleen, kun sitä on useasti maistellut, se jää pois tarjottavista ruuista. Haluamme totuttaa, emme pakottaa jatkuvasti syömään jotain todella epämieluista.

Avatar

Moikka. Itse olen aistiyliherkkä aikuinen. Monet lihat ja kasvikset tuntuvat pahalta suussa ja saavat usein kakomaan. Ruoka ei saa missään nimessä olla mietoa. Mausteita käytän helkkaristi että ruoan ominaismaku peittyy. Mausteiden avulla pystyn syömään monipuolisemmin. Kastikkeen pitää olla juuri eikä melkein, muuten en saa nielaistua. Olen erittäin hankala ruokaseuralainen 😀 teen itse paljon ruokaa jotta saan juuri itselleni tekstuurisesti maituvaa ruokaa. Monet ravintolat on hitti tai iso huti. Monesti on raflassa oksennettu paperin sisään, kun liha on liian pehmeää, löytyi jänne, on limaista vaikka maku olisi ok. Tai toisinpäin, hyvä tekstuuri mutta liian mieto maku. Reseptien mausteohjeet 3-5 kertaistan.

Avatar

Täälläkin nirso lapsi ja ollaan kyllä yritetty kaikenlaista maistattaa. Lapsi sanoi mulle kerran, että miksi mun pitää syödä pahaa ruokaa, kun ette tekään syö ruokaa, mistä ette tykkää. Hän syö esim. pastaa tomaattimurskan tehdyllä jauhelihakastikkeella, tää kastike käy myös pizzan päälle. Mutta pizzaa syö ilman juustoa. Paistettua kanaa syö pastalla. Porkkana, kurkku ja tomaatti menee ja hedelmät. Ja ranskalaiset herkkua. Ravintolaan jos mennään pitää olla ranskalaisia. Pitkään tästä stressasin ja syyllistin itseäni. Nyt olen jo antanut olla. Kiva kuulla ettei olla ainoita…..🙈

Avatar

Mulla taas on itsestäni ja lapsistani se kokemus että kun heidän antaa rauhassa olla nirsoja ja valikoivia ruokansa suhteen ja jättää sitä ruokaa ilman ruokailuun liittyvää kiristämistä ja valtataistelua niin aikanaan he kyllä laajentavat ruokailutottumuksiaan ihan avoimesti. Kärsivällinen pitää vaan olla. Nykyään meidän teini-ikäiset syö mm sushia, ostereita, simpukoita, hummeria, intialaista, thaimaalaista.. ja todellakin olivat ja ovat osittain vieläkin nirsoja 😀

Avatar

Miten toteutat vegaaniviikon lasten kanssa? Eikö Ava itse toivonut sitä?

Avatar

Suosittelen lukemaan kirjan Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? – Karen Le Billon. Omaelämäkerrallinen ja sisältää hyviä vinkkejä nirsoilusta pois opetteluun! 🙂

Avatar

Meillä kanssa nirso lapsi 🙂 Tykkää jostain ”erikoisuuksista” kuten oliiveista tms, mistä lapset eivät yleensä tykkää, mutta muuten ei tykkää oikeen mistään. Ei osaa nimetä edes lempiruokaa. Ja jos joskus pyytää jotain ruokaa, iloisena sitä teen hänelle, niin ehkä parin kerran jälkeen se ei enää kelpaa. On jo kyllästynyt.

Meillä tää on ratkastu niin, että me tehdään sitä ruokaa, mitä tehdään. Lapsi syö sen, minkä syö. Vähän syö ja on hoikka, mutta niin olin itsekin. En jaksa olla huolissaan, mutta valitettavasti häntä joutuu ”syöttämään”, että syö edes sen vähän, mitä lautasella on. Mutta ei tietenkään niin, että oksennus tulisi. Ja on jotain tiettyjä juttuja, mistä ei tykkää yhtään ja se hänelle sallittakoon. Vihanneksista ei tykkää keitettynä, mutta raakana tykkää, joten annan raakana esim porkkanaa.

Musta tuntuu, että kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän nirsoja. Lasten makuaisti on erilainen kuin aikuisen, joten sinänsä ihan normaalia. On monta ruokaa, mistä en lapsena tykännyt, esim juustot, mutta nyt aikuisena suurta herkkua.

Avatar

Nyt on vielä loistavasti aikaa puuttua asiaan! Ja todellakin kannattaa! Teet juuri niitä ruokia kun itse haluat, ja lapset syö tai ei syö. Pöydässä ei saa valittaa, kaikkea on pakko maistaa muttei syödä sen enempää. Jos lapsille ei maistu, eivät saa tilalle muuta ruokaa, vaan odottavat seuraavaa ateriaa.

Avatar

Todella mielenkiintoinen aihe ja aivan ihania, syyllistämättömiä kommentteja muilta sekä hyviä vinkkejä. Kiitokset kaikille! (Nykyaikana erikoinen kokemus somessa.)

Avatar

Itse olen ollut lapsena juuri se nakit ja ranskalaiset -lapsi, edes ketsuppia en sietänyt. Pakotettiin aina maistamaan kaikenlaista, edelleenkään en monista ruoista pidä. Usein ongelma on niiden koostumus tai tuoksu. Tiedän usein jo ruoan tuoksusta, pystynkö syömään sitä. Ja vaikka miten yrittäisin syödä, tietyt hajut tai ruoan koostumus saavat yökkäyksen aikaan vaikka miten yrittäisin taistella vastaan. Esimerkiksi katkaravut maistuvat tosi hyvälle, en vain pysty syömään niitä sen koostumuksen takia. Olen erityisherkkä muutenkin, liittynee siihen nämä ruokarajoituksetkin. En kannata pakottamista, kannattaa tarjota mahdollisuutta maistaa.

Avatar

Oiskohan teidän mahdollista päästä kaupungin ravitsemusterapeutille? Sieltä voisi saada tilanteeseen niksejä.

Avatar

Otettiin Samasta padasta -keittokirja käyttöön lähes heti kun vauva alkoi syödä kiinteitä. Nyt reilu 1-vuotias syö käytännössä mitä vaan eteen tuodaan. Kirjassa on ihan mahtavia ja tosi maukkaita reseptejä joista saa helposti modattua sopivia sormiruoka-annoksia myös vauvoille. Suosittelen todella lämpimästi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä