KAHDENTOISTA KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA

Nyt se aika on sitten koittanut ja tämä on viimeinen vauvapostaus! En voi käsittää, että vauvavuosi on ohi, mutta ainakin saan nyt vielä kerran käyttää hänestä sanaa vauva, sillä täytyyhän tämä kuukausittainen teemapostaus päättää samalla tutulla otsikolla.

Meidän 12 kuukautta vanha vauvamme on nyt siis yksivuotias taapero, vaikka vauvalta hän kyllä silti edelleen tuntuu. Ja esimerkiksi jenkeissähän lapsia kutsutaan vauvoiksi johonkin kaksivuotiaaksi asti, joten ehkä se ei haittaa, jos minäkin häntä vielä vahingossa tai tarkoituksella välillä kutsun vauvaksi.

Meillä oli tänään yksivuotisneuvola ja siellä oli kaikki hyvin. Eilen jo hehkutin kavereille, että vauvalla on nyt viimeisen 3-4 viikon aikana ollut selkeästi hyvä kasvuspurtti ja luisevuus on vaihtunut pieneen vauvamaiseen pyöreyteen. Tuntui, että painoa on vihdoin alkanut tulemaan ja olin päättäväisesti sitä mieltä, että nyt neuvolassa se yhdeksän kiloa menee vihdoin puhki. Juuri ennen neuvolaa syötin vauvalle mahan ihan täyteen, jotta se raja varmasti menisi rikki, mutta eipä ollut mitään hätiä, sillä hän painoi 9,2 kiloa! Oltiin tosi tyytyväisiä, sillä hänen paino oli pitkään jumittanut siinä kahdeksan kilon päällä, mutta nyt on vihdoin taas selkeästi alettu kasvaa. Pituuttakin oli jo 74,9 senttiä!

Esikoinen ja keskimmäinen painoivat 1 -vuotiaana 11-12 kiloa, joten tämä kuopus on vähän tällainen kirppu, mutta yhdeksän kiloa on kyllä hieno saavutus hänen hankalan sairastelun ja painonlaskun jälkeen. Pituudenkin puolesta jäätiin sisaruksista huomattavasti jälkeen, sillä esikoinen oli 1 -vuotiaana jo 79,2 senttiä pitkä, ja keskimmänen suunnilleen saman verran. Mutta vauva kasvaa nyt ihan nätisti siellä omalla miinuskäyrällään.

Kuopus tosiaan oppi 11 kuukautisena kävelemään, kun taas esikoinen ja keskimmäinen lähtivät molemmat kävelemään 10 kuukautisina, mutta kaikki muut taidot hän onkin hallinnut sisaruksiaan aiemmin. Hän kävelee jo hienoa vauhtia ja välillä muksahtaa pepulleen, mutta nousee aina takaisin. Joskus hän konttaa jonkun pienen matkan, mutta pääasiassa hän kyllä nyt jo kulkee kävellen kaikki matkat.

Vauva on myös tosi kova kiipeilemään kaikkialle, edelleen. Nyt kävelyn myötä tasapaino on entistäkin varmempi, eikä ole paikkaa, johon hän ei uskaltaisi lähteä yrittämään kiivetä. Koko ajan saa olla vähän sydän kurkussa, mutta onneksi näin kolmannen lapsen kohdalla sitä on jo aika rento, enkä sekoa kaikista vauvan seikkailuista.

Kiipeilyn ja kävelyn lisäksi vauvalla on kaikki vanhat tutut taidot, kuten taputtaminen, vilkuttaminen ja ne muutamat sanat. Uusia sanoja ei ole tullut, ja äiti on edelleen käytetyin. Hän kuitenkin ymmärtää jo enemmän, kun puhutaan päivittäisistä toiminnoista. Hän ymmärtää, kun kysyy nälkää, pyytää nousemaan ylös, kysyy haluaako hän tissiä ja muutamia muita vastaavia juttuja. Aina kun mainitsen sanan tissi, hän heittää tutin äkkiä pois suusta ja alkaa mukamas hätääntyneenä vinkua tissin perään. Hän on edelleen kova tissipoika! Ja tuttipoika. Tutti hänellä on melkein koko ajan suussa ja se on tosi hassua, kun aiemmat lapset eivät tuttia syöneet. Ensimmäistä kertaa on sitten ensi vuonna edessä tutista vieroitus. Vaikka nostellaan sitä tuttia aina välillä pois, niitä koko ajan tulee jostain lisää, kun hän niitä itse ilmeisesti jemmailee ympäri kotia. Hän vaan yhtäkkiä ilmestyy jostain nurkan takaa yksi tutti tuttinauhassa roikkuen, toinen tutti suussa, kolmas yhdessä kädessä ja neljäs toisessa kädessä. Ja siinä hän sitten tyytyväisenä kulkee niiden neljän tutin kanssa ja vuorottelee sitä suussa olevaa tuttia muiden kanssa ja maistelee, että mikäs näistä olisi paras.

Vauva syö tällä hetkellä tosi hyvin kaikkea, mutta puuro tuntuu aina olevan se parhaiten menevä ateria. Maitotuotteet ollaan otettu pikkuhiljaa mukaan 10kk iästä alkaen ja nyt vauva on alkanut syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa. Tämän muutoksen myötä hän onkin alkanut syödä paljon paremmin, kun hänelle on selkeästi tärkeää, että hän saa samaa ruokaa kuin muutkin. Syödään edelleen soseita, koska ne vaan ovat niin näppäriä, kun liikutaan paljon poissa kotoa ja muutenkin se pussi on myös kotona niin helppoa ja nopea välipala, mutta soseiden rinnalla on sitten enemmän ihan tavallista ruokaa pieneksi pilkottuna, sormiruokia ja esimerkiksi jogurtteja ja rahkoja välipalaksi. Hänen lempiruokansa on mansikat ja mustikat, niitä hän voisi vetää ihan litratolkulla, ja on vetänytkin. Ihanaa, kun maistuu, mutta hirveä sotku kyllä tulee etenkin mustikoista! Sitä on niin hauska katsoa, kun hän ahnehtii ensin nyrkit täyteen marjoja ja sitten yrittää väkisin työntää niitä kaikkia kerralla suuhun. Ja auta armias, kun jokin pääsee loppumaan.

Hän on edelleen todella temperamenttinen ja todellakin tietää, mitä haluaa. Hän kuitenkin rakastaa läheisyyttä, leikkii nätisti ja nukkuu yöt kunnolla, joten hän on erittäin helppo ja mahtava tyyppi. Pienet kiukunpuuskat eivät siis tässä haittaa. Uhmaikä toki vähän jännittää, mutta selvittiin siitä aiemminkin, ei kai tällä kolmannella sitten niin huomattavan paljon voimakkaampi tahto voi olla.

Meidän vauva on jo niin iso poika, että tuntuu ihan hassulta kirjoittaa vauva. Taapero tuntuukin jo paljon sopivammalta sanalta, etenkin nyt kun kävelyn myötä hän on alkanut näyttää niin isolta. Taaperopostauksia ei sitten enää tulekaan kuukausittain niin kuin näitä vauvapostauksia, mutta kyllä niitä taaperojuttuja varmasti tulee paljon, vähän vain eri tyylillä! Tämän postauksen myötä kuitenkin sanotaan nyt heipat vauvajutuille, ja toivotetaan tervetulleeksi taaperovuodet.

 

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Tai mitä jos antaa pienen olla pieni ja syödä tuttia? Meillä suomalaisilla on niin hemmetinmoinen kiire saada lapset kasvamaan isoiksi ja itsenäisiksi, nukkumaan itsekseen, muuttamaan itsekseen ja niin edelleen. Oikein ärsyynnyin tästä, voitaisiinko vaan antaa kaikkien kasvaa rauhassa ja omaan tahtiinsa ja nauttia siitä kun he ovat pieniä, niin ohikiitäviä hetkiä?

Omani eivät syöneet tuttia ollenkaan, mutta tissillä roikkuivat pitkään ja tosi itsenäisiksi ovat kasvaneet.

Avatar

Tutti pois suusta, niin eiköhän se puhekin sieltä tule oikein ryöpsähtäen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä