ÄRSYTTÄVÄT PIIRTEET

Ärsyttävät piirteet voivat olla vaikka mitä, mutta halusin listata teille nyt piirteitä, jotka minä itsessäni koen todella ärsyttäväksi. Tällaisia juttuja on hauska pohtia, sillä vaikka jotkut asiat vain ovat mitä ovat, joitain asioita voi muuttaa. Kun pohtii aktiivisesti, mistä pitää ja ei pidä itsessään, voi paremmin keskittyä kehittämään niitä positiivisia puolia entisestään ja muuttamaan huonoja tapoja.

arsyttavat-piirteet-huono-kasvomuisti

Ärsyttävät piirteet itsessäni

1. Mulla on tosi harhailevat ajatukset. Mulle käy ihan joka päivä niin, että alan kertoa jotain juttua, harhaudun selittämään jotain siihen kuuluvaa, unohdan, mikä se alkuperäinen pointti oli, unohdan, mistä edes puhuin, ja päätän tarinani todella hämmentävästi ilman mitään järkeä. Tää on tällainen piirre, mikä ehkä naurattaa välillä, mutta tää on tosi noloa töissä! Kiva olla jossain tapaamisessa ja alat vastata johonkin tärkeään kysymykseen, mutta unohdat koko kysymyksen, etkä enää edes ymmärrä, että miksi ihmeessä puhun tästä aiheesta X jo viidettä minuuttia, kun tapaamisen teema on Y. Kirjoittaessa tätä käy myös, mutta ei onneksi yhtä paljon.

2. Nauran tosi usein, kun olen hermostunut tai surullinen, ja esimerkiksi, kun lapsia rokotetaan, tai kun kuopukselle laitettiin nenämahaletkua ja se oli ihan kamalaa, minä vain nauran. Mua ei siis todellakaan naurata, vaan se tilanne missä nauran on kaikkea muuta kuin hauska. Mulla vaan jotenkin tulee simmonen reaktio, että negatiiviset asiat ensin naurattaa. Kosmetologilla kulmia nyppiessä kikatan aina hulluna, samoin sokeroinnissa. Tää on tosi noloa, eniten just näissä lapsiin liittyvissä jutuissa, kun ihmiset oikeasti luulevat, että mua naurattaa, kun lapsia sattuu. Muuten tää nyt on lähinnä hassua.

Kummalliset tunnereaktiot luovat kiusallisia tilanteita

3. Naurusta poiketen mulla on myös muita inhottavia tunnereaktioita. Nimittäin aina vihaisena itken holtittomasti! Oon aina vihannut tätä ärsyttävää piirrettä, sillä on tosi kurjaa, kun esimerkiksi nuorena koulussa joku opettaja suututti minut ihan äärettömän pahasti ja halusin keskustella siitä asiasta ja näyttää olevani oikeassa, mutta en voinut sille mitään, että alan itkeä. Aina kun olin vanhemmilleni vihainen, aloin itkeä. Yritän aina työntää täysillä kynsiä kämmeniin niin, että oikein verta tulee, ihan vain estääkseni ne kyyneleet, mutta mun vihaiset palopuheet aina menevät pilalle, kun kiukkuisen vaikutelman tuhoaa poskilla valuvat kyyneleet.

Oon kuullut, että moni muu kärsii samasta, ja tää on kyllä ihan pyllystä! Kurjaa ajatella, miten joskus tulevaisuudessa jossain työpaikalla alan itkeä, kun olen pomolle vihainen. Antaa tosi ammattimaisen kuvan. Niin, ja tää on pahempaa siis kaikkien auktoriteettihahmojen kanssa! Muiden kanssa on helpompi olla itkemättä, mutta auktoriteettihahmo avaa hanat.

arsyttavat-piirteet-huono-kasvomuisti

Asiat on pakko tehdä juuri minun tavallani

4.  Mun ärsyttävät piirteet ovat myös pakko-oireisia piirteitä monessa asiassa. Telkkarin voluumin pitää olla jaollinen kahdella tai viidellä, ilmastointi pitää olla just tietyssä asteessa ja muuta vastaavaa. Mutta mun pakko-oireisuus menee välillä myös tosi noloksi! Saatan katsella vierestä, kun joku kaveri tekee jotain omasta mielestäni ”väärin”, koska itse en pysty tekemään asioita kuin vain sillä yhdellä tavalla, ja ilman että edes heti tajuan, nousenkin ylös, työnnän sen kaverin sivuun ja alan tehdä sitä hommaa omalla tavallani. Ja sitten jälkikäteen nolottaa, kun tajuan, mitä tuli tehtyä.

Saatan Topiaksellekin suuttua ihan vain sen takia, että hän ajaa jotain toista reittiä paikkaan X, kun itse olin alunperin ajatellut, että ajetaan sitä mun omaa reittiä. Vaikka sillä reitillä ei ole mitään väliä, mutta iskee vaan joku outo ahdistus, kun asiat ei mene sillä mun tavalla. Tää on onneksi sellainen asia, mihin voi vaikuttaa ja teen koko ajan töitä sen eteen, että annan esimerkiksi myös lasten tehdä asiat omalla tavallaan, eikä vain mun tavalla. Mutta telkkaria en suostu katsomaan varmaan ikinä volyymilla 7 tai 13. En, en, en.

Puhelukammo ja muistikuvia taaperoajasta

5. Inhoan puhua puhelimessa muiden kuin läheisten kanssa. Siis mulla on oikein kunnon puhelukammo! Kaikki viralliset jutut, työasiat, ihan kaikki mahdollinen, mulla tulee oikein kylmät väreet, jos joku soittaa mulle. Aina kun puhelin alkaa täristä, jännityn ja rentoudun vasta nähdessäni, että siinä ruudulla on jonkun läheisen nimi. Mutta jos siinä on joku numero niin apua! Jos Fonecta tai Google ei siinä samantien löydä vastausta, en uskalla vastata, koska en halua puhua puhelinmyyjille, kun en halua olla ilkeä, mutta en osaa myöskään sanoa ei. Luotan siihen, että jos puhelu on jokin tärkeä, he soittavat uudestaan, lähettävät viestin tai jättävät vastaajaan viestin, jotta voin soittaa takaisin. Mutta sekin jännittää! Mieluiten hoitaisin kaiken sähköpostitse. Senkin takia, että mulla on tosi huono muisti ja esimerkiksi työjuttuja kun menee sopimaan puhelimessa, unohdan puolet sovitusta heti puhelun jälkeen.

Muistan 2 -vuotissyntymäpäiväjuhlani, mutta en viime viikon palaveria

6. Mulla on tosi outo muisti. Saatan muistaa täydellisesti jokaisen sanan, jonka Topias on jossain keskustelussa sanonut, jos tarvitsen sitä tietoa voittaakseni väittelyn, mutta sitten en muista, mitä eilen olen sopinut tänään tekeväni. Muistan myös esimerkiksi 2 -vuotissynttärini ja muistan, kuinka paha mieli minulla oli, kun 3 -vuotiaana äiti pakotti minut pukemaan serkkuni ristiäisiin mekon, josta en yhtään pitänyt, mutta sitten taas en muista mitään uutta ja tärkeää. Muistan lapsuudestani hirveästi asioita, joista äiti väittää, että en mitenkään voi itse muistaa tuota, kun olen ollut niin pieni, mutta mulla vain on oikeasti tosi varhaisia muistoja. Mutta en muista esimerkiksi mitään, mitä koulussa on opetettu. En osaa enää yhtään ruotsia, vaikka kirjoitin siitä lukematta ämmän. En muista luokkakavereitani. En muista mitään, mitä oikeasti kannattaisi muistaa. Joudun myös aina opettelemaan monta kertaa kaiken uuden, kun mulla kestää tosi kauan, että mikään jää mun päähän.

Noloin ja kamalin juttu oli, kun onnittelin pitkästä aikaa nähdessä ystävääni raskaudesta, enkä muistanut, että hän oli juuri viime viikolla kertonut minulle saaneensa keskenmenon. Ärsyttävät piirteet tuntuvat tässä jo vähättelyltä, sillä tuolla kertaa olisin halunnut vain vajota maahan ja antaa koko omaisuuteni paremmasta muistista.

arsyttavat-piirteet-huono-kasvomuisti

Tunnistan kasvot niin huonosti, että pelkäsin hakevani päiväkodista väärän lapsen

7. Mulla on myös pahamaineisen huono kasvo- ja nimimuisti, ja se on todellakin ärsyttävä piirre! Mulla on paljon ihmisiä, joita olen tavannut monta kertaa monen vuoden aikana, mutta mulla ei ole aavistustakaan siitä, ketä he oikeasti ovat, kun jossain kohtaa oli liian noloa enää kysyä. Mulla on siis oikeasti niin huono kasvomuisti, että päiväkodin alkaessa pelkäsin joka päivä, että haen väärän lapsen. Aloinkin pukea lapset selkeästi tunnistettaviin vaatteisiin, kun oli niin noloa joutua aina etsimään tosi kauan, että mikä näistä on mun lapsi. En tunnistaisi meidän koiraakaan varmasti, jos se joskus katoaisi. Oltiin pari vuotta sitten etsimässä mun isovanhempien kadonnutta koiraa koko yö ja aamulla tuli puhelu, että joku oli saanut sen ehkä kiinni. Sinne pihaan ajaessa en kuitenkaan tunnistanut tätä koiraa, jota olin koko yön etsinyt ja kuvaa tuijotellut, vaan piti kurkata siskoani ja vaivihkaa tsekkailla, että onko tää se meidän koira.

Mulle onkin tosi hankalaa, kun te lukijat usein tulette moikkaamaan, kun siinä tulee aina se muutama sekunti, kun pohdin hulluna, että pitäisikö mun tuntea tämä ihminen vai ei. Joskus olenkin teille vastannut ihan kuin jollekin tutulle, että ai moi, kiva nähdä, ja sitten onkin selvinnyt, että tapaamme ensimmäistä kertaa. Että anteeksi vaan kaikille! 😀 Mutta älkää lakatko lähestymästä, teidän kanssa on ihana aina jutella!

Väärin lausuttu sana vuonna 2008 voi vaivata edelleen

8. Jään aina pyörittelemään päässäni tosi pitkään kaikkia ihan pieniä juttuja ja rakennan kärpäsestä härkäsen. Saatan maata sängyssä yhdeltä yöllä tuijottamassa kattoa, enkä saa unta, kun mietin, kuinka kerran vuonna 2009 sanoin hermostuneena jotain tyhmää ihmiselle, jota en ole edes nähnyt sen jälkeen. Mulla on pitkä lista tällaisia asioita, jotka edelleen vaivaavat mua! Ja tiedän, että se on tyhmää, eikä se toinen osapuoli varmaan edes muista mitään, mutta mulle jää vaan aina kaikki pienetkin mokat tosi vahvasti päähän. Oon ottanut pienetkin epäonnistumiset jo lapsesta tosi rankasti ja tää on varmaan jäänne siitä. Haluan oppia ottamaan rennommin, antamaan itselleni anteeksi ja nauramaan vanhoille jutuille!

Lue myös:

Näitä et tiennyt minusta

Totuus minusta – Topias vastaa

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä