RANNEKANAVAN AHTAUMA – LEIKKAUKSEN JÄLKEEN

Mulla tosiaan puhkesi synnytyksen jälkeen rannekanavan ahtauma molempiin käsiin ja viime viikolla leikattiin vasen käsi. Oikea käsi leikattiin jo joulukuussa, sillä se oli paljon pahempi. Oireita mulla on ollut kipu, puutuminen, tunnottomuus ja heikentynyt voima ja liikkuvuus, mikään ei siis oikein meinaa pysyä näpeissä.

Viimeksi leikkaus oli aika kurja, kun täysimetyksen takia en saanut mitään lääkkeitä ja mua pelotti hirveästi. Etenkin se puudutus! Joka tosiaan oli aika kamala. Ja leikkauksen aikana ei tietenkään tuntunut mitään kipua, mutta tunsin koko ajan, mitä siellä tehtiin. Tällä kertaa kun osastolla odottelin lääkäriä saapuvaksi, totesin heti, että haluan kaikki mahdolliset lääkkeet, koska pelottaa hirveästi. Ja se oli tietenkin heti ok. Leikkaussaliin mentäessä mulle laitettiin tippa ja sinne heti menemään rauhoittavaa. Mulla vaikuttaa kaikki aina tosi huonosti ja hitaasti, kun mulla on jotenkin korkea sietokyky kaikkiin rauhoittaviin, joten piti vielä antaa toinen annos, ja jotain toistakin lääkettä sitten vielä laitettiin, mutta lopulta aloin vähän rentoutua ja päästiin puuduttamaan.

Hoitajan mukaan laitettiin menemään hälläväliä-lääkettä, ja siltä se kyllä tuntui! Ei ollut siinä mitenkään sekava olo, mutta rentouduin selkeästi, enkä enää jännittänyt. Puudutus oli vähän inhottava, mutta meni nopeasti ja helposti. Ja tällä kertaa en tuntenut sitä leikkausta ollenkaan, kun viimeksi koko ajan tunsin kädessä ne liikkeet ja toimenpiteet, vaikka kipua ei ollutkaan. Rauhoittavat siis todella auttoivat. Muistikuvanikin ovat sellaiset sumuiset, että jälkikäteen tajusin kyllä olleeni mukavassa lääkepöllyssä, vaikka sitä ei siinä niin tuntenut.

Operaation jälkeen pääsin sitten jo päivällä kotiin ja alkoi tuttu toipuminen. Tämä on mennyt aika samalla kaavalla kuin viimeksi, ja nyt olen siinä pisteessä, että vähän pystyn käyttäään tietokonetta, mutta kirjoittaminen on aika raskasta ja hidasta, kun sormet eivät vielä taivu kunnolla liikkeelle, joten tämä 10 minuuttia, joka minulla tähän postaukseen on mennyt, alkaa nyt olla maksimi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin homma etenee hyvin ja olen tyytyväinen, että menin leikkaukseen! Eiköhän tästä hyvä tule. Leikkauksesta on nyt tasan viikko ja neljä viikkoa pitäisi olla ”saikulla” ja antaa käden levätä, mutta taaperon kanssa on tietenkin pakko alkaa keksiä keinoja suoritua arjesta. Toistaiseksi hän on ollut hoidossa, mutta tikkien poiston ja haavan parantumisen jälkeen minun on vähän helpompi toimia hänen kanssaan ja toivottavasti pian päästään jatkamaan normaalia arkea, vaikka hankalaa se tuleekin jonkun aikaa olemaan.

Lue lisää aiheesta

Joulukuun leikkauksen jälkeen

Keskihermon vapautusleikkaus

Oireita ennen leikkausta

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä