TULEVAA POLIITIKKOA KASVATTAMASSA

Meidän esikoisemme tuli viime viikolla koulusta kotiin leveä hymy kasvoilla ja oli selkeää, että nyt jotain on tapahtunut. Heti eteiseen päästessään hän halusi kertoa suuret uutisensa, eikä ennen ehtinyt edes käsipesulla käydä. Hänet oli nimittäin valittu oman luokkansa edustajaksi oppilaskuntaan!

Oman luokan edustaja

Jokaiselta luokalta äänestetään vuosittain yksi ”ministeri” edustamaan omaa luokkaa oppilaskunnan asioissa ja tämä edustaja sitten pääsee mukaan kehittämään koulun toimintaa ja osallistumaan kaikenlaisiin kokouksiin. Ministeri äänestetään luokan joukosta heistä, jotka ovat halukkaita tähän tehtävään ja meidän esikoinen sitten kuulemma sai oikein äänivyöryn. Melkein kaikki ehdokkaat luonnollisesti äänestivät itseään, mutta meidän hyväsydäminen esikoisemme ei ollut edes äänestänyt itseään, vaan ystävää, joka hänen mielestään olisi myös sopinut hyvin tähän tehtävään. Mutta silti hän sitten voitti!

Kysyin esikoiselta, miksei hän äänestänyt itseään, jos hän kerran halusi tähän tehtävään, mutta ei hänellä ollut kuulemma tullut mieleenkään, ettei hän äänestäisi jotakuta toista. Ollaan hurjan ylpeitä hänestä, parista eri syystä. Ollaan tosi onnellisia, että meidän varautunut tyttäremme on tullut kuorestaan ja uskaltanut lähteä tähän tehtävään. Ollaan myös onnellisia, että hänellä on ystäviä, jotka kaikki halusivat äänestää häntä. Ja ollaan onnellisia vielä siitä, että hän on kiinnostunut asiohin vaikuttamisesta ja haluaa jättää maailmaan oman jälkensä!

Muut aina etusijalla

Tämä kolmasluokkalainen aina muut etusijalle laittava neiti on ihanan kiinnostunut kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu. Puhutaan jatkuvasti kotona vegaaniruokavaliosta, rasismista, naisten ja tyttöjen asemasta, ja muista tärkeistä aiheista. Hän on niin kiltti, viisas ja lempeä sielu, ja hän tulee varmasti vuosi vuodelta enemmän vaikuttamaan maailmaan omalla tavallaan. Tällaiseen edustustehtävään äänestetyksi pääseminen on hänelle hieno mahdollisuus harjoitella käytännössä, miten asioihin voi vaikuttaa.

Meidän rauhallinen esikoisemme on niin tasainen luonne, että hän harvemmin innostuu ihan täysillä mistään, mutta tämä ministerin pesti ja cheerleading ovat tällä hetkellä sellaisia juttuja, jotka tuovat hänestä ihan uusia puolia esiin. Tietenkin tässä iässä myös lapset muuttuvat paljon, kun leikki-ikä alkaa jäädä taakse ja teini-ikä lähestyy vuosi vuodelta.

Muistan, että itsekin olisin aina halunnut päästä edustamaan luokkaa koulussa, mutta enhän minä ikinä päässyt, kun minulla ei ollut ystäviä ja osa kouluvuosista meni kiusattuna. Lukiossa koulukiusaaminen oli jäänyt taakse ja minusta tuli abitoimikunnan puheenjohtaja, mutta sekin taisi olla vähän vain siitä johtuen, että siinä oli niin paljon hommaa, eikä moni muu ollut kiinnostunut suuresta vastuusta. Kaipasin kuitenkin jo nuorempana paljon niitä mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan! Ehkä sen takia olenkin niin onnellinen siitä, että esikoisemme ei joudu tuntemaan samoja tunteita, joita itse kävin lapsena läpi.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä