VAUVAKUUME – NÄIN SITÄ HELPOTETAAN

Vauvakuume on paaaaha juttu. Etenkin silloin, kun kärsii kroonisesta vauvakuumeesta, mutta lapsiluku on täynnä. Meillä tosiaan on nyt kolme lasta, johon päädyimme kompromissina, kun minä halusin neljä lasta ja aviomieheni kaksi. Kolme kuulosti molemmille hyvältä, mutta en voi sille mitään, että silti sydämeni halajaa neljättä lasta. Tai ainakin niin hormonini minulle uskottelevat. Olen kärsinyt kroonisesta vauvakuumeesta vuodesta 2011 ja se ei varmaan ihan heti katoa. Aina, kun näen vauvan – vauvakuume. Kun luen jonkun raskausuutisia – vauvakuume. Näen kuvan vauvanvaatteista – vauvakuume. Katson lasten vanhoja vauvakuvia – vauvakuume.

Minun on ollut vaikeaa hyväksyä, että sitä neljättä lasta ei tule, mutta kaiken järjen kanssa olen sen kyllä jo hyväksynyt. Nämä hormonit vain ovat niin inhottava riesa, sillä tunteeni kaipaavat kovasti sitä vauvaa. Olenkin nyt yrittänyt systemaattisesti kitkeä tätä vauvakuumetta ja muistuttanut itseäni kaikesta, mikä on kivaa siinä, kun ei ole raskaana, eikä ole pikkuvauvaa hoidettavana. Tiedän, että moni muu kärsii samasta ongelmasta, joten halusin nyt jakaa tännekin kaikki nämä jutut, joista nautin, kun enää ei tule lisää lapsia.

Yöunet. Siis yöunet! Ihanaa, kun taapero nukkuu kokonaisia öitä, enkä todellakaan tule kaipaamaan sitä yöheräilyä. Pian hän alkaa sitten jo esimerkiksi viikonloppuisin pärjätä aamulla isosisarusten kanssa telkkarin edessä ja me voimme nukkua pitkään.

Sushi on niiiiin hyvää, ja olen onnellinen, että enää ikinä ei tarvitse olla ilman lohinigireitä. Sama pätee kaikkiin muihin ruokiin, joita raskaana ei saanut syödä!

Ginger Joe on yksi lempparijuomistani ja vaikka siitä on holiton versio, ei se ole sama asia. Ikävöin raskaana myös hirveästi skumppaa ja siideriä! Namnamnam.

Laihdutus on myös ihanaa nyt, kun en enää imetä. Imetys piti tulla tiukasti kiloista kiinni ja nyt saan vihdoin keskittyä saamaan oman vartaloni takaisin! Takaisin siis siinä mielessä, että saan taas olla oma hyvinvoiva itseni. Vaaka ei ole tärkeä, vaan oma olo.

Viimeksi viime yönä vatsallani hyvää asentoa hakiessa mietin, että olisi kyllä superärsyttävää nyt olla raskaana, kun ei voisi nukkua vatsallaan. Ja sama juttu imetyksen alkupuolella, kun tissit oli ihan kovat. Pystyin viime raskaudessa yllättävän pitkään nukkumaan osittain mahallaan, mutta rakastan nukkua ihan kunnolla vatsallaan.

Mahtavaa, kun ei enää ikinä tarvitse kärsiä hyperemeesistä!! Se on ehkä se kaikkein paras juttu. Jatkuvaa pahoinvointia ja oksentamista ei todellakaan tule ikävä. Se on kolme kertaa koettu ja siinä oli kolme kertaa liikaa.

Burana <3 Ja muut vahvemmat kipulääkkeet. Taannoin kamalasta hammaskivusta kärsiessäni olin kyllä tyytyväinen, että ei ole enää mitään rajoitteita kipulääkkeiden kanssa, kun en imetäkään enää.

Hammaslääkäristä puheenollen, nyt kun en enää imetä, eikä lapsia tule lisää, voin rauhassa käydä hammaslääkärissä! Kärsin nimittäin kamalasta hammaslääkäripelosta ja minua hoidetaan rauhoitettuna, mutta valitettavasti niitä lääkkeitä ei tietenkään voi käyttää imettäessä ja raskausaikana. Imetyksessä pitää pitää taukoa, joten tässä keväällä se kyllä jo onnistui, mutta talvella minä vielä täysimetin ja oli ihan hirveää mennä hammaslääkäriin ilman rauhoitusta, kun vauva ei suostunut ottamaan pulloa.

Matkustelu olisi myös iso plussa tässä, mutta se ei koronatilanteen takia ole ajankohtaista. Kolmen lapsen kanssa on kuitenkin paljon helpompi matkustaa kuin neljän ja muutenkaan en tykkää niin paljon lähteä pienen vauvan kanssa mihinkään. Pian kuopuskin on jo niin iso, että voidaan helposti matkustella perheenä, jos tämä koronatilanne vielä parin vuoden päästä on sellainen, että matkustaa voi jo hyvällä omatunnolla.

Farkut! En malta odottaa, että saan nämä raskauskilot pois ja mahdun taas lempifarkkuihini! Ja kaikki muutkin vaatteet tulevat ilahduttamaan mieltä, kun taas mahdun niihin. Kyllästyttää ihan sikana pukeutua aina näihin samoihin tylsiin vaatteisiin, kun en mahdu mihinkään. Treenitrikoot ovat myös ilonaihe, sillä niissä minä normaalisti kuljen kaikki päivät ja muistan vielä, kuinka raskausaikana ikävöin niitä.

Huvipuistokäyntejä odotan hirveästi! Tänä vuonna ei käyty, mutta ensi vuonna pitää ehdottomasti päästä huvipuistoon lasten kanssa. Ja siis minähän haluan itse myös aina kaikkiin kyyteihin ja on ollut tosi ärsyttävää raskausaikoina, kun ei ole päässyt. Mutta nyt minua ei enää estä mikään!

Tasaiset päikkäriajat ovat päivieni pelastus. Siis se hetki, kun kuopus vihdoin nukahtaa päikkäreille. Aaaahh. En kestä edes ajatella, että kuopuksen nukahtaessa mulla olisikin hoidettavana toinen pienempi vauva. Tänäänkin nukahdin itse sohvalle, kun taapero nukkui ja sain kivan piristysruiskeen. Vauvan kanssa ei onnistuisi.

Myös viime kuussa leikkauksessa ollessani mietin, että onneksi en enää imetä, sillä tällä kertaa sain kunnon lääkkeet! Ihan kivaa, kun enää ei tarvitse miettiä mitään tällaisia.

Oon nyt ihan innoissani siitä, että taapero alkaa olla siinä iässä, että voi olla pari päivää viikossa muutaman tunnin hoidossa ja minä saan rauhassa tehdä töitä. Musta on ollut ihanaa pikkuhiljaa palata kunnolla blogin pariin.

Siis niin mahtavaa, kun voi rauhassa kävellä ja liikkua kunnolla. Raskausajasta tuntuu olevan jo niin kauan, että monet muistot ovat hämärtyneet, mutta muistan kyllä ikuisesti, miten jostain viikosta 15 eteenpäin en liitoskivuilta päässyt enää liikkeelle.

Ihanaa on myös se, että voin käydä rauhassa hierojalla! Enää koskaan ei tarvitse tinkiä asennosta mahan takia, tai säätää vuotavien tissien takia pyyhettä ja suojia alle.

Nyt kun meillä on lapset jo tehty ja pian taaperokin alkaa olla enemmän lapsi kuin vauva, on täydellinen hetki alkaa suunnitella seuraavaa koiraa! Ollaan pitkään haluttu toinen koira seuraksi Voldemortille, mutta raskauden ja vauva-ajan takia ollaan lykätty tätä koko ajan, koska halutaan pystyä keskittymään siihen pentuun täysillä. Nyt voidaan pikkuhiljaa alkaa miettiä sopivaa ajankohtaa ja suunnitella tulevaa.

Lue lisää

Vauvakuume murtaa sydämen

Lapsettomuushoitojen ensimmäinen askel

Kommentit

5 kommenttia
Avatar

Ihan hyviä pointteja tässä. Omalla kohdallani tärkein kuitenkin sen, että lapsen saamiseen liittyy paljon epävarmuutta. Entä jos lapsi on sairas tai vammainen? Jos sen kanssa viettääkin ensimmäisen vuoden sairaalassa kokonaan ja koko elämä ja sisarusten myös on täysin sekaisin. Kun alkaa toivoa lasta, on periaatteessa oltava valmis ottamaan mitä tahansa sieltä saapuukaan. Iloitse siis kolmesta ihanasta terveestä lapsestasi! Raskaus ja uusi vauva tarkoittaisivat myös huolia, pelkoja, epävarmuutta. Jos ei toivo uutta raskautta ja vauvaa, ei näitä murheita tarvi myöskään kantaa ja minä itse olen löytänyt, että se on aika vapauttavaa jos miettii miksi ei halua lisää lapsia.

Avatar

Apua, entä jos tästä listasta löytää vain yhden huonon asian. Yöunet

Avatar

Todella hyviä pointteja ja itse myös koitan näistä samantyyppistä ajatuksista sitä ajatusta saada kasaan. Eli samoja pyörittelen:) meillä myös se 3 ja lapsiluku on täynnä, ikävä kyllä. Itse olen alkanut tosiaan noihin oman vartalon takaisin saanti talkoisiin. Vaihdoin ruokavaliota ja treenaan. Keskityn nyt niihin asioihin Vauvakuumetta sijaan<3 toki täysillä Perheeseeni, mutta keskitän Vauvakuumetta pois oman kehon muokkauksella ja hyvällä ololla jne.

https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/10/taytetyt-paprikat-vhh.html

Avatar

Mulla vauvakuume helpotti neljännen jälkeen. Heti alussa jo päätimme et vähintään 2 enintään 4 lasta. Olen onnellinen et nämäkin on tulleet kun näist vain yksi on luomu muut on hormoonihoidolla hankittuja. Mieheni kävi sterilaatiossa neljännen jälkeen, koska hän ei halunnut enää tulla isäksi yli 50 vuotiaana. Meillä on ikäeroa 15,5 vuotta. ja tähän neljänteen asti mulla oli koko ajan vauvakuume.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä