MARRASKUUN PARHAAT

Paras sarja – Teen Mom OG. Löysin tän vanhan klassikon Ruudusta ja oon nyt aina muiden touhujen lomassa katsonut sitä taustalla. Muistan, kuinka joskus 2010-2011 katsoin tätä ohjelmaa ja Topiaskin sitten katseli sitä mun kanssa, ja oltiin aina ihan kauhuissaan etenkin niiden miesten käytöksestä. Oli jotenkin kamala, mut hirveen mielenkiintoinen ohjelma! Nyt on ollut hauska katsoa näitä pari vuotta vanhoja kausia ja verrata niihin 16 and pregnantin ensimmäisiin jaksoihin, kun muistan vielä hyvin näitä tyyppejä. Mutta sanonpahan vaan, että onneksi Farrah ei enää ole mukana! Lopetin aikoinaan tämän sarjan katsomisen, koska en kestänyt Farrahia. Vaikuttaa niin käsittämättömän kiittämättömältä, ylimieliseltä ja ilkeältä ihmiseltä, että tuli vain paha mieli etenkin hänen vanhempiensa puolesta.

Paras elokuva – Avengers End Game. Katselin tuossa loka-marraskuun aikana kaikki Marvelin universumin leffat järjestyksessä ja odotin vaan koko ajan, että pääsee taas katsomaan End Gamen. Musta se oli vaan niin hyvä leffa! Ja itken tässä aina ihan hulluna. Tässä on kaksi niin surullista kohtausta, tiedätte kyllä, että en vaan kestä. Mulla on aina tän leffan jälkeen naama ihan turvonnut, märkä ja punainen, koska en todellakaan söpösti vuodata paria kyyneltä, vaan itken ihan kunnolla.

Paras taaperojuttu – Taapero on vihdoin alkanut puhua vähän enemmän! Häntä ei ole puhuminen kiinnostanut tippaakaan ja hän on tässä selkeästi sisaruksia myöhässä. Nyt hän on kuitenkin vihdoin alkanut paremmin toistaa sanoja perässä ja osaa jo välillä sanoa ihan spontaanistikin. Oltiin taannoin ostoksilla Myllyssä ja joka liikkeessä kassaa kiittäessäni taapero totesi perään kiitti. Hän osaa (ainakin perässä) sanoa äiti, kiitti, oho, kakka, peppu, mamma, pappa ja Ava. Isi on täättä. Näiden lisäksi hänellä on paljon lisää sellaista omaa kieltään, josta ei kaikesta ota selvää. Hän osaa myös hienosti osoittaa keittiöön ja sanoa tätä, kun haluaa vettä.

Paras koirajuttu – Nyyh, Voldemort on hoidossa! Tämän hetken paras koirajuttu on se, että mun ei tarvitse nyt joka päivä yksin ulkoiluttaa koiraa. Mulla on aikamoinen kiire koko ajan, kun Topiaksella on jalka paketissa, joten oli valtava helpotus, kun ystäväni halusi ottaa Volden pariksi päiväksi hoitoon. Ollaan kyllä ikävöity häntä, mutta olen tosi helpottunut, että on yksi homma vähemmän, kolme kertaa päivässä.

Paras parisuhdejuttu – Ollaan Topiaksen kanssa saamassa marraskuun viimeinen viikonloppu meidän ensimmäinen vapaa viikonloppu vuosiin! Lapset ja koira menevät kaikki hoitoon mukkilaan ja meidän oli tarkoitus lähteä johonkin kivaan hotelliin, missä olisi jotain ihanaa aktiviteettia meille. Haluttiin sellainen kunnon loma! Nyt Topiaksen jalkatilanteen takia kuitenkin pitää miettiä uudestaan, että mihin meidän oikein kannattaisi mennä.

Paras joulujuttu – Nyt vaihdoin tästä jo syksyjutun joulujuttuun, sillä mun mielestä marraskuu on jo enemmän joulunodotusta kuin syksyä! Paras joulujuttu on ollut tässä kuussa joulukalenterin tekeminen kummitytölle, ja joululahjojen suunnittelu. Mulla on tarkka lista, johon olen melkein kaikille jo keksinyt hyvät lahjat, ja osan olen jo tilannutkin. Olen aikaisemmassa kuin koskaan! Meidän lapset tänä vuonna haluavat mieluummin itse valita lelut, joten sovittiin, että ei osteta heille ollenkaan leluja, vaan he saavat lahjakortit, joilla pääsee sitten hakemaan leluja itse joulun jälkeen. Ajattelin, että 100€ on tähän sopiva summa, sillä saa yhden ison ja yhden pienen lelun, tai muutaman pienemmän. Yritetään aina kannustaa lapsia toivomaan muutakin kuin leluja, mutta vielä ollaan tässä vaiheessa, että lelukuvastosta ympyröidään jokainen sivu. Tällä tapaa he kuitenkin pääsevät paremmin näkemään, että millaista se on budjetin kanssa miettiä niitä leluja. Jotta he kuitenkin saisivat aamulla avattavaa, he saavat meiltä lahjaksi vähän vaatetta ja muuta pientä.

Paras ruoka – Tämän kuun paras ruoka on ollut vietnamilaiset kesärullat. Alan jostain syystä aina syksyisin himoita näitä! Vaikka nämä olisivat juuri täydellinen kesäruoka. Nyt heti kun kirjoitin näistä, alkoi taas tehdä mieli. Kannattaa kurkata resepti täältä, nämä ovat ihan sairaan hyviä. Pakko tehdä pian uudestaan, kun onhan siitä jo melkein viikko, kun viimeksi söin!

Paras kirja – SIIS APUA! En ole tässä kuussa ehtinyt lukemaan yhtäkään kirjaa. Mikä on mulle ihan tosi harvinaista. En ole edes kuunnellut mitään. Olen ollut tosi kiireinen, mutta siitä huolimatta yritän aina tehdä itselleni aikaa lukemiselle. Täytyy nyt ehdottomasti korjata tilanne ja yrittää pian aloittaa joku uusi kirja.

Paras koululaisjuttu – Koululaiset ovat olleet terveitä!! Alkusyksystä oli flunssaputki, mutta sen jälkeen ainoastaan minä ja taapero olemme olleet kipeitä. Nyt kun menen sanomaan niin varmaan heti aamulla joku on sairaana, mutta toistaiseksi on ollut ihanaa, että ei ole tarvinnut säätää poissaolojen ja läksyjen kanssa minkään nuhanenän takia.

Paras perhejuttu – Tämän kuun paras perhejuttu on pyöräily. Saatiin nimittäin esikoisen kanssa uudet pyörät ja pitkästä aikaa ollaan nyt lasten kanssa käyty yhdessä pyöräilemässä. Olen siis ollut ilman pyörää jo tosi pitkään ja ehti tulla kova ikävä, nimittäin ennen pyöräiltiin tosi paljon yhdessä. Ollaan nautittu nyt niin paljon pyöräilystä!

Paras uutuus – Tämän kuun paras uutuus on ollut varmaan Naturlin vegepyörykät, joista tein Instagramissa kamppiksen. Yritetään aina löytää hyviä vegetuotteita meidän ruokalistalle, ja nämä jäivät ehdottomasti vakkariksi, viimeksi eilen ostin lisää. En olisi uskonut, että vegepyörykät voi maistua näin ”lihapullamaisilta”. Lapset eivät varmaan edes huomaisi eroa, jos en sano mitään!

Paras kokemus – Kuun paras kokemus oli varmaankin kuunvaihteen halloween-juhlat. Oli ihanaa nähdä, miten lapset nauttivat halloweenin juhlimisesta. Ei olla aikoihin oltu kunnon halloween-bileissä, eikä ikinä niin, että lapset olisivat tarpeeksi isoja ymmärtääkseen, mitä tapahtuu. Juhlissa oli mahtavat koristeet ja tarjoilut, ja hirveästi hauskaa ohjelmaa. Kaikilla oli hienot asut ja oli vaan tosi hauskaa!

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Mää kerroin jo 3-vuotiaalle lapselle, että joulupukki on satuhahmo, eikö sitä ole olemassa. Joten ei kaikki välttämättä ikinä usko pukkiin, joten sikäli ei ole ihmeellistä jos alakoululaisetkaan ei usko pukkiin 😊

Avatar

Eikö teillä lapset enää usko joulupukkiin? Voi että harmi. Meillä 8v tyttö uskoo täysin! Ihana seurata, kun tekee niin hartaasti joulupukille listaa, piirtää siihen ja tekee pukille vielä kortinkin. Laitetaan se sitten ulos piparien kera. Meillä on myös tonttuovi ja sitä hoitaa ahkerasti (siivoaa pihaa ja sen tavaroita, lakaisee sitä pienellä harjalla ja laittaa tontulle ruokaa puurokippoon). Poika on 11v ja ei olla ikinä puhuttu siitä, ettei pukkia olisi olemassa. Hän välillä puhuu siihen sävyyn, ettei enää usko pukkiin, mutta kirjoittaa kuitenkin pukille. Myös ystävien kanssa juttelevat, että mitä toivot pukilta jne. Eli hänen uskostaan en tiedä, mutta en kyllä sitä mene pilaamaankaan, kun en ole varma mitä mieltä hän itse on.

Itse uskoin pitkään joulupukkiin ja sitten vanhempana halusin uskoa, vaikka jo tiesin, ettei pukki ole oikea. Muistan sen ihanana aikana.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä