ALKURASKAUDEN PÄIVÄKIRJA

28.10.2020 wow okei. Tein juuri positiivisen raskaustestin. Mutta mulla alkoi menkat vasta 2,5 viikkoa sitten, joten ei tän pitäisi olla mahdollista. Aloin googlettaa heti jotain sairauksia, jotka voi antaa väärän positiivisen. Mun piti ens kierrosta aloittaa pillerit… Joten varasin nyt gynen ylihuomiselle, että saa tietää, että oonko oikeasti raskaana vai voinko aloittaa pillerit. En tajua tätä. Tein testin silleen ”en mä nyt ainakaan raskaana ole mut teen varmuuden vuoksi”, kun mulla on muutaman päivän ollut jonkun verran pahoinvointia… Mun edelliset menkat kyllä oli tosi kevyet, enkä oo niiden jälkeen bongannut ovulaatiota… Eli kai se periaatteessa on mahdollista, että olisin tullut raskaaksi jo syyskuussa. Ja olisin nyt jo 8. viikolla. Mut en voi kyl uskoa tähän! Pelottaa ihan sikana. En viitsi sanoa Topiakselle mitään ennen sitä gyneä, etten huolestuta turhaan… Koska Topias oli menossa vasektomiaan. Meidän lapsiluku oli täynnä. Oon ihan shokissa. En tiiä mitä tehdä. En halua tehdä aborttia. Mutta neljä lasta, se on ihan eri juttu kuin kolme. Ei meillä mahtuisi ees perhe autoon! Mut ehkä panikoin nyt turhaan. Koska bongasin ovulaation 22.9. ja ollaan käytetty varmoja päiviä ja harrastettiin seksiä ekaa kertaa vasta 26.9. Joten eikö se oo paljon todennäköisempää, että tää on väärä positiivinen?? Google sanoo, että esim joku harvinainen munasarjakysta voi aiheuttaa plussan. Mut gynellä se selviää… Apua. En voi väittää ettenkö ois myös tosi innostunut, koska tää tuntuu ihmeeltä. Mutta pelkään, kuinka paljon Topias järkyttyy. Pelottaa, miten pärjätään. Pelottaa, että annan itseni innostua ja ylihuomenna selviää, että tää oli väärä hälytys. Mikä on tietty monella tapaa helpotus, mutta silti…

 

29.10.2020 Aamulla jo olin unohtanut koko eilisen testin, mutta nyt oon ihan paineissa. Huomiseen asti pitäisi malttaa, että saan tietää, onko mussa jotain muuta vialla, vai oonko raskaana. Laskeskelin tossa, että oon voinut teoriassa tulla raskaaksi aikaisintaan 26.9. eli silloin olisin nyt viikolla 6+5. Tää on ihan hullua… Tää päivä kuluu ihan äärettömän hitaasti. Vaikka mä halusinkin neljännen lapsen niin olin jo asennoitunut siihen, ettei lapsia tule enempää. Ja en olisi kuitenkaan näin pian edes halunnut! Emmanuel on tosi vaativa taapero, enkä pysty kuvittelemaankaan, että jaksaisin tässä samalla hoitaa vauvaa… Tai olla raskaana. Tuntuu kamalalta olla näin peloissaan, kun pitäisi olla kiitollinen, kun muistissa on vielä tuoreena ne fiilikset lapsettomuushoidoista. En todellakaan uskonut, että voisin tulla raskaaksi… Mutta ehkä en edes oo. Huomenna se nähdään.

 

30.10.2020 Tänään oli ultra, ja siellä se sikiö sitten oli. Ja sydän sykkii vimmatusti. Ei siinä voinut olla hymyilemättä ja innostumatta, kaikista peloista huolimatta. Kerroin Topiakselle rauhassa illalla, kun kaikki lapset menivät nukkumaan. Ei mennyt kovin hyvin.

 

31.10.2020 Nukuin tosi huonosti, kun heräsin yöllä koko ajan miettimään Topiaksen reaktiota. Tottakai ymmärrän järkytyksen, mäkin oon järkyttynyt. Ja mulla on kuitenkin ollut kaksi päivää aikaa pikkuhiljaa totutella siihen shokkiin. Mutta toivon vaan, että se pahin järkytys pian laantuu, jotta voidaan edes puhua tästä, koska eilen Topias ei saanut mitään sanottua. Tiedän, että se on tukena, mut pelkään silti jääväni yksin. Tulee flashbackeja siihen esikoisen odotukseen, kun oltiin niin nuoria ja se alku oli ihan kamalaa, kun oltiin eri mieltä siitä, mitä pitäis tehdä.

Päivitys tähän päivään. Iltapäivällä puhuttiin tästä vihdoin kunnolla ja nyt on paljon parempi olo. Edelleen siis ollaan järkyttyneitä, peloissaan ja shokissa, mutta nyt ollaan niitä yhdessä. Muistan, että esikoisen odotuksessa Topiaksen fiilis muuttui, kun näki np-ultrassa sen vauvan. Ehkä nyt menee samallain, kun se vauva jossain kohtaa konkretisoituu, eikä oo enää vaan joku yllättävä epätoivottu tekijä.

1.11.2020 Olen miettinyt taaksepäin kaikkia oireita ja tajunnut niiden johtuvan raskaudesta. Oon pari viikkoa nukkunut äärettömän huonosti ja mulla on koko ajan ihan hirveän kylmä, siis silleen, että Topiaksen mielestä meillä on kuuma, mut mulla on jalat ja kädet jääkylmät ja tärisen peiton alla ja juon vain kaakaota kaikki päivät. Lisäksi Voldemort on käyttäytynyt samalla tavalla kuin viimeksi. Emmanuelin alkuraskaudessa Volde heti vaistosi tän muutoksen mussa ja yhtäkkiä oli koko ajan mussa kiinni. Nyt se on taas ollut sellainen jo muutaman viikon, mutta laitoin tän juoksujen piikkiin. Tunnetaan olomme tosi tyhmäksi, kun oon ääneen Topiakselle viime viikkoina valittanut mun huonoista unista, palelusta, Volden käytöksestä, oudon kevyistä menkoista ja jopa pahoinvoinnista. Laitoin uuden lasketun ajan raskaussovellukseen, joka mulla edelleen oli puhelimessa viime kerran jäljiltä. Tuntuu ihan hullulta. Mulla on myös vatsa turvonnut, se on ollut jo pari viikkoa jatkuvasti turvoksissa ja syytin siitä ruokavaliota, mutta tää selittää, miksi se turvotus vaivaa ihan aamusta asti. Ollaan niin hämmentyneitä tästä, että sovittiin pitävämme tämä salaisuutena mahdollisimman pitkään. Mahan turvotus ja pahoinvointi määrittelee sitten, kuinka pitkään voidaan salailla, sillä niitä on vaikea piilottaa. Ekalla kerralla aloin oksentaa oikein kunnolla jo viikolla 5, toisella kertaa muistaakseni viikolla 8 ja kolmannella kerralla taas viikolla 8. Nyt sitten vaan jännitetään, miten käy… Mulla on töissä isoja juttuja menossa, enkä todellakaan olisi kaivannut tähän mitään lisästressiä. Saati sitten hyperemeesiä, jonka kanssa töitä ei pysty tekemään.

 

2.11.2020 Oon alkanut nyt hirveesti pelätä keskenmenoa. Söin tänään salmiakkitikkaria ja tajusin sitten, että eihän sitä saisikaan syödä. Oon myös tässä alkuraskauden aikana käyttänyt alkoholia, syönyt raakaa kalaa, juustoja ja ihan kaikkea mahdollista kiellettyä. Oon kyllä nyt jo positiivisen testin jälkeen ollut silti paljon rennompi kuin viimeksi. Viimeksi takana oli vuosien yritys ja lapsettomuushoidot ja olin ihan hysteerinen. Ravintolassa palautin annoksen, kun siinä oli päällä yrttejä, vaikka olin sanonut, ettei saa laittaa mitään kypsentämätöntä. En uskaltanut syödä missään mitään kypsentämätöntä, jos en ollut sitä itse pessyt, ettei vaan tule toksoplasmoosia tai muuta. Nyt oon jättänyt pois kaiken kielletyn, mutta uskallan kyllä syödä kaikkea muuten.

 

3.11.2020 Tänään fiilikset on ollut aika normaalit. Naurettiin jo Topiaksen kanssa jotain raskausjuttua. Otin kuvan mun turvonneesta mahasta. Oon voinut tosi pahoin. Aloitin kirjoittaa tätä sillä mielellä viime viikolla, että jos oon raskaana niin saan purkaa fiiliksiä tähän ja lukea niitä joskus myöhemmin. Ja että jos en oo, niin tästä voisi tulla mielenkiintoinen postaus. Nyt taidan lopettaa tän päiväkirjan pitämisen ja säästää tän myöhemmin julkaistavaksi, ja alan kirjoittaa sitten raskausviikkopostauksia.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Kyllä elämä yllättää joskus. Onnea pikkuisesta. Hän selvästi haluaa teille tulla.
Lähipiirissä myös ihan totaalinen yllätys vasektomian alla ja edellisten hoidoilla tulleiden jälkeen. Sai kotvasen rauhassa olla piilossa, äidillään tuli kuukautiset normaaliajassa eikä osannut epäillä muutenkaan. Olen itse tulos ehkäisystä ja se jonka ei pitänyt enää syntyä. Sain silti tulla.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä