9. RASKAUSVIIKKO

9. raskausviikko – Kirjoitettu 15.11.2020

9. raskausviikko on ollut hurja!

Aika on kyllä kulunut samaa aikaa hitaasti, mutta kuitenkin hurjan nopeasti tässä raskaudessa. Tuntuu hurjalta, että pian alkaa jo 10. raskausviikko, vaikka olen koko raskaudestakin tiennyt vasta kaksi viikkoa. Nyt on kuitenkin vielä 9. raskausviikko ja tällä viikolla kävin ensimmäisessä neuvolassakin ja siellä jotenkin nauratti koko ajan kaikki, kun tuntuu vieläkin niin absurdilta. Maha on pullahtanut oikein kunnolla esiin, kun hurja turvotus vaivaa, ja pysähdyn koko ajan peilin eteen ihmettelemään kuvajaistani. Koko viime raskauden asennoiduin kaikkeen niin, että tämä on nyt viimeinen kerta, joten tuntuu todella kummalliselta käydä tätä uudestaan läpi. Ja jo neljättä kertaa! Ihan hullu ajatus, että meillä on ensi vuonna neljä lasta.

Pelkään tässäkin raskaudessa keskenmenoa, mutta tällä kertaa se pelko ei ole samanlaista koko ajan ajatuksia hallitsevaa kauhua kuin viimeksi. Sen huomaa syömisestänikin, kun olen paljon rennompi kuin viime kerralla, kun lasta oli niin kauan yritetty ja odotin koko ajan jonkin menevän pieleen. Tällä kertaa sitten taas olen pelännyt, että nyt kun vihdoin olen tottunut ajatukseen ja innoissani raskaudesta, menee se kuitenkin kesken. Yritän kuitenkin ajatella koko ajan positiivisesti. 9. raskausviikko on jo paljon varmempi kuin esimerkiksi se seitsemäs. Maanantaina olen menossa taas ultraan, koska haluan vain saada mielenrauhaa ja nähdä vauvan sydämen lyövän. Sen voimin sitten jaksaa taas keskittyä positiiviseen ajatteluun.

Pahoinvointia ja unettomuutta

Minulla on ollut paljon alkuraskauden oireita, joista moni jo alkoi ennen kuin tajusin olevani raskaana. Niistä selkeästi pahimmat ovat kuitenkin unettomuus ja pahoinvointi. Tämä unettomuus alkoi jo raskausviikolla 3, olen nimittäin valittanut siitä Topiakselle koko ajan. Aloin yhtäkkiä heräillä öisin, enkä enää millään saa unta. Sitten aloinkin ravata yöllä vessassa, alkuun kerran yössä ja nyt käyn jo kaksi kertaa yössä. Ja joka kerta kun herään, minulla kestää vähintään tunti nukahtaa uudestaan.

Viime yönä taapero herätti minut taas viideltä, ja sen jälkeen heräili 45 minuutin välein, kunnes seitsemältä heräsi lopullisesti, joten en siis viiden jälkeen enää ehtinyt kertaakaan nukahtaa. Aamulla sitten Topias nousi taaperon kanssa ja minulla kesti 1,5 tuntia nukahtaa, jonka jälkeen ehdin nukkua 45 minuuttia, kun heräsin taaperon huutoon, enkä taas saanut enää unta. Herään siis todella herkästi nyt kaikkiin ääniin ja nukahdan todella hitaasti. Illalla saan paremmin unta, mutta herään aina ensimmäisen kerran, kun olen nukkunut vasta 2-3 tuntia, eikä loppuyöstä meinaa tulla enää mitään. Tämä on ollut todella raskasta. Viime raskaudessa nukuin paremmin kuin koskaan, joten tämä tuntuu nyt erityisen kurjalta.

Pahoinvointi sentään on sitten ollut helpompaa kuin missään muussa raskaudessa. Nimittäin en ole oksentanut vielä kertaakaan! En ole koskaan ollut näin kauaa oksentamatta raskausaikana. Kärsin kyllä todella kovasta pahoinvoinnista ja oksennusta saa pidätellä koko ajan, enkä jaksaisi tehdä mitään, mutta olen vain onnellinen, jos pääsen näin vähällä. Vaikka pahoinvointi on lamaannuttavaa ja hallitsee elämääni vahvasti, se ei kuitenkaan ole hyperemeesiä, kuten aiemmissa raskauksissa. Vielä se voi tästä pahentua, mutta minulla alkaa olla jo optimistinen olo, että ehkä tästä oikeasti tulee helpoin raskauteni? Olisihan se jo ihan ansaittukin! Kolmen hyperemeesiraskauden jälkeen tavallinen pahoinvointi tuntuu siunaukselta. 9. raskausviikko on kaikissa aiemmissa raskauksissa ollut pelkkää oksentamista.

Aamuisin voin ihan hyvin niin kauan, kun vain pysyn sängyssä. Noustessani pahoinvointi heti alkaa. Myös yöllä saa koko ajan yökkiä, kun joudun nousemaan taaperon kanssa. Aamupäivät ovat ne pahimmat, vaikka pahoinvointi kyllä kestää läpi vuorokauden. Mutta loppupäivästä pystyn jo paremmin vaihtamaan vaippoja, kun taas aamupäivällä saa pidättää tosi kovin oksennusta ja monta kertaa on ollut lähellä, että en enää pysty pidättämään.

9. raskausviikko ja jäin jo yksin vastuuseen

Tässä alkuraskauden oireiden kestämisessä kurjinta nyt on ollut se, että viikko sitten Topiaksella meni akillesjänne poikki ja hänellä on nyt kipsi jalassa. TAAS. Eli minä joudun nyt pahoinvoinnista ja väsymyksestä huolimatta yksin hoitamaan ihan kaiken, mikä on ollut tosi raskasta, kun haluaisin vain levätä ja keskittyä saamaan vointini parempaan. Mutta ei auta, kun joudun yksin hoitamaan kaikki yöheräilyt, lasten kuskaamisen, koiralenkit, kauppareissut ja kaiken mahdollisen. Koira onkin nyt ollut hoidossa, koska tässä on vain liikaa, kun voin niin huonosti. Olen joutunut muutaman kerran jättämään lenkillä kakat keräämättä, koska en ole oikeasti pystynyt menemään lähellekään, kun kaikki voimat menevät sen oksennuksen pidättämiseen. Olen niin uupunut, etten jaksa pitkiä lenkkejä, ja illalla kun vihdoin saan taaperon nukkumaan ja voisin levätä, pitääkin lähteä koiralenkille.

Jos ei pitäisi yksin hoitaa ihan kaikkea, niin ei tämä olisi niin paha, mutta nyt on vaan ollut tosi raskasta tämän raskauden kanssa, joten on ollut kaikille parempi, että koira pääsee hoitoon paikkaan, jossa hänestä jaksetaan paremmin huolehtia. Ikävä on koko ajan ja tuntuu pahalta, mutta kyllä tämä varmasti pian helpottaa. Jos meille ei olisi mahdollista saada koiraa hoitoon, tietenkin väkisin hoitaisin kaiken itse parhaani mukaan. Mutta kun elämää on nyt mahdollista helpottaa, kannattaa se hyödyntää, eikä turhaan kiduttaa itseä enempää.

On tämä kyllä jännittävää! Tämä neljäs raskaus oli sen verran iso ylläri, että vieläkin tuntuu jotenkin kummalliselta kirjoittaa tai puhua tästä. Ja shokkina tämä on tullut kaikille muillekin. Mutta olen kyllä jo todella innoissani ja rakastan tätä vauvaa jo hirveästi. Minulla ei ole mitään kiirettä ensi kesän saapumiselle, koska jännittää vähän, miten pärjätään, joten aion vaan antaa raskauden rauhassa edetä hiljaksiin ja nauttia matkasta. Ja tämä on aika kiva tunne, kun haluan vain nauttia joka vaiheesta, kun yleensä raskausaikana sitä vain toivoo, että kumpa se vauva tulisi jo. Mutta nyt on jotenkin tosi seesteinen olo ja sellainen fiilis, että ei tässä ole mikään kiire. Vaihtuvat viikot tuntuvat kyllä hienolta, mutta aika menee muutenkin niin nopeasti, että turha sitä on yrittää kiihdyttää. Pian jo onkin juhannus ja meillä on vauva sylissä. Ihanaa!

Lue lisää

10. raskausviikko ja ultrakuulumiset

12. raskausviikko

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Onnea odotukseen! Sinä päivänä kun plussasit, sain itse kuulla raskauteni olevan vain tuulimuna. Olisimme varmaan olleet melko lähekkäisillä viikoilla. Olin jo luullut odottavani kesävauvaa.. hartaasti toivottua toista lasta, pakastealkiosiirrosta ja viimeisestä lapsettomuushoidosta.. luomuplussaa ei meille ole oikein odotettavissa, joten oli elämäni toinen ja viimeinen raskaus.

Elämä on tosiaan yllätyksiä täynnä välillä! Toivottavasti säästyt rajulta pahoinvoinnilta jatkossakin!

Avatar

Todella paljon voimia ja jaksamista sinulle!

Avatar

Onnea ja voimia hirveäasti, olisit todellakin tällä kertaa ansainnut vähemmän pahoinvoivan raskauden! Toivotaan parasta! Minulla on kokemusta lasten ikäeroista, mustasukkaisuus on ollut pahinta, jos taapero on 2 vuotta, helpoiten se on mennyt kun ikäeroa on ollut vähemmän (alle 1,5 vuotta). Kyllä te selviätte, jos molemmat on siihen asennoituneet <3 eikä kannata murehtia etukäteen mistään. Se voi turhaan kuluttaa energioita.
Olisi mukava kuulla enemmän Topiakaen ajatuksia aiheesta.
Mukavaa raskausaikaa!

Avatar

Moikka!
Mä suosittelen ehdottomasta ruokaostoksiin kotiin tilausta! Ollaan kesästä saakka tilattu kaikki ostokset kotiin ja voi vitsit miten elämä on helpottunut, tilataan kaks kertaa kuukaudessa ja kerralle meille kannetaan se 5-6 pahvilaatikollista ruokaa ja taloustavaraa. Vaikka kotiinkuljetus maksaa (sittarista n. 10e) ollaan kuitenkin säästetty kun ei tule mitään heräte ostoksia vaan enemmän mietittyä järjellä mitä syödään ja mitä tarvitaan. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä