operaatio äiti - Banneri
Olen ollut äiti nyt vähän päälle 11 kuukautta. Tähän on kuulunut paljon ihania yhteisiä hetkiä, naurua, itkua ja paljon läheisyyttä. Koen olevani paljon enemmän itseni nyt, kun minulla on tuo maailman ihanin pieni poika sylissäni. Vaikka kovin moni anonyymi on sitä mieltä, että Topi kasvaa huonossa ympäristössä ja en ole äidiksi tarkoitettu, niin silti koen olevani paras äiti tuolle pienelle sinisilmäiselle pojalle <3 
Tässä postauksessa on paljon kuvia tämän yhteisen taipaleen varrelta ja kuvat ovat yhteiskuvia meistä kahdesta. En pyytele anteeksi sitä, että olen joissakin kuvissa meikitön ja ehkä joidenkin mielestä ällöttävän kamalan ruma. Aina ei jaksa pynttäytyä, sitä voi olla oma luonnollinen itsensäkin. Jokainen näistä kuvista on aivan ihana ja olipas mukavaa muistella noita hetkiä <3
23.10.2012 syntyi pieni poika. Ensikohtaaminen tapahtui 16 tuntia synnytyksestä.

03.11.2012  Ensimmäinen viikko kotona, pyörin sänkysi ympärillä ja ihmettelin sinua.
Kaikki oli niin uutta ja outoa.

03.11.2012 Uusi pieni perheenjäsen, niin ihmeellinen ja ihanan tuoksuinen.

26.11.2012 1kk iässä aloit valvomaan. Ja äiti kantoi ja heijasi pitkin
alakertaa silmät ristissä odottaen, että väsypeikko iskisi.

26.11.2012  Kun koiraa pissattaa, koiran on pakko päästä pihalle. Oli sovitettava lenkkeihin mukaan pikkuinen
poika, joka alkuun vihasi rintareppua. Kaikki oli yhtä suurta opettelua.

01.12.2012 Rakastin yhteisiä hetkiä kotisohvalla tutussa pienessä nurkassa, jossa syötiin, nukuttiin sylikkäin sekä
katseltiin yhdessä jopa kattoa. Asento oli aina äidin jalkoja vasten, koska refluksin takia piti pystyasennossa kölliä.

11.12.2012 Kun reppuun tottui, oli se yksi ainoista paikoista missä
pystyi nukkumaan hiljaa tyytyväisenä ilman masukipuja.

13.12.2012 Oli siinä opettelemista olla ja elää kahdestaan kotona, kun iskäkään ei
aina paikalla voinut olla.

19.12.2012 Voi kuinka aika kului nopeasti ja kiintymys kasvoi meidän kahden
välillä. Rakkautta.

19.12.2012 Oikeastaanhan ei voinut enää puhua vastasyntyneestä, ymmärsihän tuo pieni jo
televisionkin päälle ja alkoi näyttämään pikkuhiljaa itseltään.

23.12.2012 Tuo pusuhuuli täytti jo 2kk, aika lensi siivillä ja ensimmäinen
Joulukin kolkutti ovella. Muistoja.

23.12.2012 Yhdessä nukutut päivunet, yöunet.. ne olivat parhaimpia. Tuntea toisen
sydämenlyönnit ja lämmin hengitys kasvoilla.

28.12.2012 Kai sitä pikkuhiljaa uskaltautuu näyttämään naamansa julkisilla paikoilla, ehkä
sitä jo pärjää näin pienen kanssa kaupoilla tai kahvittelemassa?

30.12.2012 Pieni lapsi tarvitsee raitista ilmaa ja ulkoilua. Iltaisin oli mukava ennen
nukkumaanmenoa kävellä tuolla ihanan kirpeässä talvi-ilmassa.

31.12.2012 Vuodesta 2012 on selvitty. Minä pidän sinusta kiinnin,
niinkuin sinäkin minusta.

11.01.2013 Elämä alkoi helpottamaan ja suurimmat itkut olivat takana, sitä uskalsi lähteä
ulos jopa syömään LÄMMINTÄ ruokaa.

23.01.2013 3kk tuli täyteen ja vihdoin loppui kanniskelu, heiluttelu ja hyssytys lopullisesti.
Sylissäni istui tyytyväinen pieni poika ihan rauhassa.

14.02.2013 Ystävänpäivänä sitä mietin; sinä olet minulle elinikänen ystävä, rakkaus ja
elämäni aarre.

06.03.2013 Pikkuhiljaa sekin alkoi näkymään, voi kuinka toinen näyttikään
minulta. Tunnistin itseni silmistä, pyöreistä poskista ja tavasta hymyillä.
11.03.2013 Meistä oli tullut lyömätön parivaljakko. Kukaan ei voisi meitä erottaa.

11.03.2013 Katson sinua tästä hetkestä ikuisuuteen ja tiedän tuntavani sinut parhaiten tässä maailmassa.
08.04.2013 Minä täytin vuosia, mutta tunsin kasvaneeni vuosia jo sinä hetkenä, kun sain sinut syliini.

13.4.2013 Kohta oli mennyt jo 6 kuukautta syntymästäni ja päätin tallentaa elämäämme paperille. Laitoin
blogin pystyyn.

01.05.2013 Halusit katsella ympärillesi, sinusta oli tullut jo todella fiksu otus. Näit, kuulit ja ymmärsit hetki hetkeltä enemmän.

22.05.2013 Totuushan oli se, että kohta et olisi enää
vauva, kohta olisi kesä ja sen jälkeen syksy. Täyttäisit vuoden.
Olisin halunnut pysäyttää ajan.

03.06.2013 Tulosi muutti elämäämme ja sinun takiasi päätimme muuttaa takaisin Espooseen.

27.06.2013 En ollut hetkeäkään yksin, olit jokapaikassa mukana.
Alkuun ajatus tuntui vieraalta, mutta nyt en voisi liikkua ilman sinua.

05.07.2013 Kesään mahtui paljon uusia elämyksiä. Miten erilaiselta tuntuikaan olla rannalla
ja nähdä pienen ihmisen ilo. Elämä hymyilee.

17.07.2013 Yksi asia, josta olen nauttinut alusta asti on
aamun ensimmäinen hymy, halaus ja yhdessäolo.

11.08.2013 Edessä on vielä monta vuotta yhteisiä leikkejä, hiekan syömistä ja
naurua. Tätä olen koko elämäni odottanut ja nyt saan sen kokea.

24.08.2013 Kaikki loppuu aikanaan ja niin kävi äitiyslomallekin. Uudet tuulet alkoivat puhaltamaan.
Olit kuitenkin vielä niin hento ja pieni, etten raaskinut päästää sinusta irti.

06.09.2013 Syksy on saapunut ja kohta alkaa uusi vaihe elämässäsi,
et pian ole enää vauva vaan jo taapero.

13.09.2013 Vaikka kasvat, viihdyt silti lähelläni. Haluan, että olen
sinulle tärkeä, aina läsnä ja apuna, kun minua tarvitset.

15.09.2013 Ennen niin rauhallinen, nykyään kuin rasvattu salama.
Ei hetkeäkään paikallaan.

15.09.2013 Odotan vielä sitä, kun saan meistä vihdoin myös
onnistuneita yhteiskuvia. Tällä hetkellä ei pienen pojan maltti pidä.

21.09.2013 Työt kutsuvat, on aika luopua osasta meidän yhteistä aikaa.

26.09.2013 Ihan tajuttomasti on tapahtunut tämän 11 kuukauden aikana.
Kohta vietetään synttäreitä, opitaan kävelemään ja puhumaan.
En malta odottaa.

Olen sekaisin…

… rakkaudesta.

Kommentit (33)

Jos harkitset kantoreppua, niin kokeile ihmeessä myös Tulaa…

Ja se max 10min ei oo mikään tuulesta temmattu suositus 😉

Mika kantoliina vaarallinen? O_o Ja siis oikeesti jos koittas itekkin roikkua niin et haaravälissä vaan kapea lirpake ja jalat roikkuu suoraan alaspäin, ni tosi pikaseen alkaa pakottaa ja veri pakkautua jalkoihin. Mut manduca on kyl ihan ykkönen jos ei liinan kanssa tykkää taiteilla. On hyvä sekä kantajalle että kannettavalle 🙂 Ja piiitkä käyttöikä.

Ihania kuvia <3 Suosittelen ehdottomasti kantoliinaa tai manducaa jos vielä tarvetta kantelulle. Rintarepussa sais olla max 10min kerrallaan ja ihan hirveä asento vauvalle =/

Kantoliina on liian vaarallinen mun makuun ehdottomasti ei. Manducaa oon miettinyt kanssa, mutta tuo kyllä ajoi asiansa eikä Topilla ollut paha olla siinä tai kellään vastaansanomista koko repusta 🙂

Ihana postaus 🙂 Topihan on söötti ja näyttää voivan oikein hyvin! Jätä muunlaiset kommentit omaan arvoonsa.
kannattaa ehkä jättää ne julkaisemattakin ja poistaa heti niin katoaa nopeammin mielestäkin. Se yksi mammaryhmä on hyeenoja täynnä… :/ Harmittaa sun puolesta..!
”Julkisuuden” nurja puoli, kateellisten panettelua. Toivon vaan ettei näillä kommentoijilla ole omia lapsia, sääliksi käy minkälaisen mallin saisivat elämälleen! 🙁

Kiiitos kommentista ♥

Miks sanoit että jotkut on sitä mieltä että Topi kasvaa huonossa ympäristössä?

Koska oon saanut semmosta kommenttia mun blogiin jarkuvalla syötöllä.. että oon huono äiti ja Topin elämä on surkeeta jne … Huoh.

Ihana postaus ja ihania yhteiskuvia!! <3

Kauniita kuvia 🙂 Oi että nuo muksut kasvaa liian äkkiä!

Niiin kasvaa :O

Kiitos!

AIVAN IHANA! Todella koskettava <3 Tuli tippa linssiin. Ihania kuvia.. äääw <3 <3

Kiitos ihanasta kommasta <3

Ihana ihana ihana!!!!! Ei voi muuta sanoa <3 =)

Kiitos ihana!

voi miten ihania kuvia <3 En ois kyllä noista kahen ekan kuukauden kuvista tunnistanu samaks Topiks mitä nyt on, mut sit muuttuki ihan ittensä näköseks! 🙂

Topi oli vauvana ihan erinäkönen 😀

Vastaa käyttäjälle Anette - Operaatio Äiti. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X