operaatio äiti - Banneri

Tänään tein tavallista pidempää ja rankempaa iltavuoroa töissä. Työskentelen toistaiseksi siis kaupassa kassalla ja huomisen itsenäisyyspäivän takia oli hieman maailmanlopun meininki. Iltaa kohden hiljeni ja olin sulkuvuorossa. Päätin siistiä ja kierrellä kauppaa siinä aikana kuluksi. Kävelin erään hyllyn ohitse, josta pilkotti tuotteiden takaa oranssi ostoskori. ”Mitä ihmettä?” oli ensimmäinen ajatus, eihän kukaan nyt koria tuonne tunkisi. Kaivoin sen esille todetakseni, että kori oli kerätty täyteen pilaantuvia ja kalleimpia mahdollisia tuotteita. Puhuin asiasta muiden kanssa ja tämä ei kuulemma ollut eka kerta. Joku haluaa ilmeisesti tahallisesti tuottaa tappiota kaupalle.

Yhtenä toisena iltapäivänä kävelin raikkaan kirpeässä pakkasessa meidän koiramme kanssa noin muutama vuosi sitten. Katselin sitä joka talvista masentavaa näkyä, kun ihmiset laiskuuttaan eivät jaksa siivota koiransa jälkiä. Aloin pohtimaan tarkemmin syytä tähän laiskuuteen, kunnes huomasin koiramme nuuskivan jotakin. Lihapulla. Rotanmyrkkyä. Lasinsirpaleita. Joku on päättänyt ottaa ”oikeuden” omaan käteensä ja yrittää hävittää nuo katujen sotkijat itse pois kuviosta.

Kerran bussiin juostessa törmäsin melkein vastaan kävelevään naiseen. Olin huolimaton, koska en halunnut myöhästyä. Sen väistöliikkeen aikana ehdin rekisteröimään palavan tupakan hajun ja kauniisti pyöristyneen vatsan. Äiti, joka tahallaan aiheuttaa pahaa syntymättömälle lapselleen. Oli kyse sitten ”vain yhdestä” tupakasta tai useammasta.

Muutama viikko sitten heräsin iloisena ja onnellisena Topin kanssa uuteen aamuun. Naurettiin, leikittiin ja touhuttiin yhdessä. Kännykkä päräytti ilmoittaakseen uudesta kommentista blogissa. Luin sen ja kaunis aamu koristeltiin surun kyynelillä. Joku toinen ihminen, jonka kaikenlisäksi tunnet, haluaa aiheuttaa paskaa oloa ja hämmennystä.. pilata hyvän aamun kurjalla anonyymi-kommentilla

Vuosi sitten matkustin bussilla. Topi nukkui kiltisti vaunuissaan, mutta joku toinen lapsi itki väsymystään. Vieressäni seisova äiti näytti epätoivoiselta hikikarpaloiden pudotessa otsalta. Yhtäkkiä kuski karjuu törkeästi ja vihaisesti edestä, että nyt loppuu se itkeminen siellä. Näen kuinka loukattu ja satutettu olo tästä aiheutuu. Ammattilainen ei käyttäydy työssään ja vaatii toiselta mahdotonta aiheuttaen vain lisää paineita.

Aurinkoisena päivänä viime kesänä kävelin Helsingissä ruuhkassa monen ihmisen keskellä. Toiset pyrkivät ratikkaan ja toiset eteenpäin jonnekin muualle. Vanha, oikeastaan suloisen höperö mies tarttuu laukkuunsa ja kömpelösti astuu erään toisen ihmisen rattaiden eteen. Tämä toinen tulistuu ja potkaisee vanhan miehen laukun kumoon. Itsekkyydellään aiheuttaa vahinkoa ja sisäisiä haavoja miehelle, joka haluaa varmasti uskoa vain ihmisten hyvyyteen.

Availen sinä aamuna silmiäni ja siirryn suoraan koneelle. Haluan lukea uutisia aamutokkurassa ja klikkaan itseni Iltalehden sivuille. Nopeasti olen hereillä. Ampumista.. koulussa. Uhreja, useita loukkuunjääneitä pieniä lapsia. Kurkussa tuntuu iso karhea pala. Tavallinen ihminen riistää toiselta tavalliselta ihmiseltä maailman tärkeimmän lahjan; elämän.

Tämä kaikki pistää miettimään.

Mitä MINÄ voin tehdä, ettei lapseni tule koskaan kuulumaan tähän kategoriaan? Tähän ryhmään itsekkäitä ja törkeitä ihmisiä, jotka eivät välitä. Joiden sydämen tilalla on musta painava kivi. Kivi, joka pistää potkimaan toisia päähän.

Helppo vastaus. Rakasta ja rajaa.

Jokainen lapsi tarvitsee paljon rakkautta ympärilleen. Kun saa tarpeeksi rakkautta, sitä helpommin hyväksyy itsensä. Tuntee olevansa tärkeä, saa syyn näyttää ja tehdä joku ylpeäksi.

Rakkaus on välinearvo, jolla tavoitellaan itseisarvoa; onnea. Onnellisuus ei kuitenkaan ole sitä, että maailmassa saa kaiken mitä haluaa. Täytyy oppia kieltämään, komentamaan ja rajoittamaan. Koska rajat ovat rakkautta ja ne lopulta suojelevat paljolta pahalta. Harva lapsi ymmärtää sitä heti, mutta tulee aika, jolloin voi vain kiittää.

Virheistä opitaan, esimerkeistä ymmärretään. Ehkä joidenkin on vain otettava se urpon rooli, että toiset ihmiset saavat mahdollisuuden oppia. Se ei silti ole hyväksyttävää.

Ja mikäli se on minusta kiinni; minä en ole kasvattamassa urpoa. Aion kasvattaa hyvän ja tasapainoisen kansalaisen. Pojan, joka pysähtyy auttamaan vanhusta kaupassa, joka haluaa pelastaa kastemadon tieltä. Haluan, että pojallani kasvaa rinnassa sykkivä ja lämmin sydän.

Se on minun tavoitteeni. Mikä on sinun?

Kommentit (26)

Heh, hyvin sanottu ”minä en ole kasvattamassa urpoa” En kyllä minäkään! Tarpeeksi rajoja ja rakkautta, mutta kuitenkin sitä liikkumatilaa ja hyvää esimerkkiä aikuisilta. Siinäpä tiivistettynä se mitä vanhempana ollessa pitää tehdä!

Asiaa 🙂 Rajoja ja rakkautta aion itsekin antaa lapselle. Pyrin myös asioiden perusteluun lapsen iän mukaan (miten paljon ymmärtää ja jaksaa keskittyä) sekä nollatoleranssiin väkivallan suhteen. Joissakin tapauksissa turhan tiukka kuri voi olla pahempikin vaihtoehto kuin vapaa kasvatus (joka on siis kuitenkin eri asia kuin ei kasvatusta ollenkaan…), etenkin jos siihen yhdistetään väkivalta kurinpitomenetelmänä. Lapsihan oppii omilta vanhemmiltaan miten missäkin tilanteessa toimitaan ja jos vanhemman malli on, että lyön/tukistan/näpäytän sinua, kun et tee niinkiin minä haluan, niin jonkinlainen riski on olemassa, että lapsi toistaa vanhempansa käytöstä. Toki sitten nuoruusiässä kaverit menevät samaistumisenkohteina vanhempien edelle ja hyvintehtykin kasvatustyö saattaa mennä harakoille, loppupeleissä kun kuitenkin ratkaisee ne yksilön omat valinnat että millainen tyyppi tästä tulee. Mutta silti varmasti parempi panostaa kasvatukseen ja olla aidosti läsnä jälkikasvulleen, niin luultavasti edes pienentää sitä riskiä urpoutua 🙂

Tosi hieno kirjoitus sulta Anette, ja aivan mahtavia kommentteja monilta.

Vapaan ja ”lempeän” kasvatustapojen hedelmiä on kyllä päässyt näkemään aivan liikaa. Meillä ei ikinä tule olemaan sellaista. Ei ikinä!

Kiitos 🙂

Ja kiitos kommentista! Ja omasta mielipiteestä!

Todella hieno teksti, Anette.

Olen itse todella herkka ihminen ja karsin koko maailman pahuudesta. Jaan miettimaan asioita pitkaksi aikaa, siksi yritan suojella itseani olemalla lukematta uutisia. Haluan kirjoittaa mahdollisimman paljon vetoomuksia epaoikeuksien puolesta ja vaikuttaa jollain tavallla asioihin, mutta valilla on vain pidettava taukoa. Jotkut asiat vetavat mielen todella mustaksi.

Miksi ihmiset satuttavat tahallaan toisia?

Kauhistuttaa nuo myrkkypullat. Ihan oikeasti voisin tappaa sen ihmisen, joka tappaisi koirani niilla. Parhaan ystavani rakas koira kuoli juurikin naihin. En voi sanoin kuvailla – se ikava ei vaisty koskaan. Vaikka minuakin arsyttaa se, etta ihmiset eivat korjaa koiran jatoksia, niin ei se todellakaan oikeuta ketaan oman kaden oikeutena viemaan elavan olennon henkea sen takia. Eivat ihmiset voi vain tuhota kaikkea, mista eivat pida. On opittava sietamaan.

Minua pelottaa mihin suuntaan tama maailma on menossa.

Taalla Ranskassa niita ei (ainakaan viela) ole, mutta kylla Suomen tilanne tuntuu niin kamalalta taman suhteen. Seuraan noita paivityksia ja varoittelen ystavia ja tuttuja parhaani mukaan. Ole sinakin todella varovainen! Itse laittaisin kuonokopat koirille lenkeille, olisi ainakin varmaa.

Arsyttaa myos, etta virkavalta ei pysty mitenkaan puuttumaan tahan tai, etta naiden myrkkytuotteiden myymista ei pystyta mitenkaan kontrolloida. Kylla ihmisen mieli on sairas. Hoitoon ja pakkotyohon tallaiset ihmiset joilla on aikaa nakella luontoon myrkkya murha mielessaan.

Kiitos 🙂

Kurja kuulla, että suhun pahat asiat vaikuttaa noin vahvasti. Kenenkään ei tulisi yksin kantaa koko maailman yhteistä taakkaa. Mutta hienoa, että yrität vaikuttaa asioihin! Arvostan sitä!

Voikun oikeasti tietäisin miksi ihmiset haluaa satuttaa toisiaan.. sitä varmaan kaikki miettivät enemmän tai vähemmän.

Mua kauhistuttaa noi myrkkypullat myös. Ja ne lisääntyy koko ajan. Ole varovainen!

Mua pelottaa myös.

Vitsit ku sä osaat kirjottaa aiheesta ku aiheesta niin hyvin! Asia tekstiä taas kerran! Oon sunkanssa samoilla linjoilla, lapsen tarvii saada rajoja ja rakkautta hyvässä suhteessa, että niistä kasvaa tasapainosia ihmisiä! 🙂 Maailmassa on tosi paljon pahaa ja niiin paljon tosi itsekkäitä ihmisiä, mä koitan aina laittaa kaikki muut etusijalla, pyrin olemaan hyvä ihminen kaikille ja antamaan hyvän mallin mun pikku-ukkellille! 🙂

Voi kiitos <3

Ja kiva, että oot samaa mieltä! Mäkin haluan laittaa muut etusijalle, niin ärsyttää että jotkut kehtaa väittää mua sitten itsekkääksi jne. Vaikka yritän olla parhaani ja paras malli Topille myös!

Tosi hyvä kirjoitus. Mua ainoastaan kaiveltaa tuo kouluampumis juttu, kun kouluampujat on vakavasti psyykkisestisairaita ihmisiä ja en jaksa uskoa että siihen on kotikasvatuksella paljoakaan tekemistä. Kun narsistia tai psykopaattia ei pelkillä rajoilla ja rakkaudella pystytä parantamaan. Koen suurta sympatiaa kouluampujen perheille, en voi edes kuvitella millainen syyllisyys heitä painaa koko loppu elämän ajan, että oma lapsi on tehnyt jtn kamalinta koko maailmassa, riistänyt viattomilta ihmisiltä hengen. Oon sun kanssa tismalleen samaa mieltä siitä että lapset tarvitsevat kannusta, hyväksyntää, haleja ja pusuja sekä vastapainona komentamista, sääntöjä sekä opetusta miten muita ihmisiä tulee kunnioittaa ja erilaisuutta arvostaa. Harmi miten hyvät tavat rupee olemaan vieraskäsite monille 2010-luvulla. Mutta hyvä kirjoitus jälleen kerran!! -Johanna

Siis turhista asioista huutamisella.. 🙂

Joo mä tiedän ja ymmärrän ja oon samaa mieltä. Se nyt vaan oli tosi pinnallinen heitto tosta aiheesta tähän mun tekstin jatkoks enkä tarkottanut sitä, että kaikessa on kyse rajoista ja rakkaudesta 🙂

Kiva kun oot kuitenki mun kanssa samaa mieltä… Kaikki ei tässä maailmassa tajua, että sillä lapselle huutamisella ja lapsen hylkäämisellä ei pitkälle pötkitä :/

Taas niin hieno kirjoitus. Sä oot kyllä fiksu mimmi.

Kiitos .. 🙂 Kiva saada joskus näitä kommentteja! 🙂

On totta, että maailmassa on paljon pahaakin! Mutta myös paljon hyvää! 🙂 ja ne hyvät tyypit luovat ympärilleen kaikkea hyvää ja ne hyvät tyypit pärjäävät aina!! <3

Onneks sitä hyvääkin on 🙂 Se auttaa jaksamaan sen kaiken pahan!

Hienosti kirjoitit 🙂 ei mitään lisättävää! 🙂

Kiitos! Ei mitään lisättävää 😉

Olet todella taitava kirjoittaja

Kiitos palautteesta.. 🙂

Hyvä teksti. Maailma on täynnä pahaa… oikein pelottaa päästä pikku kikkara tälläiseen maailmaan leikkimään ja kokeilemaan siipiään…

Kyllä suloinen ja kiltti pikku kikkara ihan varmasti pärjää tässä maailmassa! 🙂 <3 ei ne ”pahikset” pitkälle pötki.

Asiaa kirjoitat! Musta tuntuu, että monet nuoret tekee ilkivaltaa ja muuta pahaa, mutta uskon myös, että he sitä katuvat isompinia! Monilla ihmisillä on nuorena kausia, jolloin tehdään kaikkea pahaa, kapinoidaan eikä välitetä mistään, mutta se menee kyllä ohi! Ja jos ei mene, niin suosittelisin menemään vaikkapa lääkärin juttusille!
Omassakin nuoruudessani saatoin tehdä jotain pientä kiusaa ihmisille, varsinkin aikuisille, muta nyt aikusena ei tulisi enää mieleenkään tehdä sellaista. En ikinä pystyisi anonyyminä kommentoimaan paskaa toisen blogiin tai muualle, en pystyisi laittaa myrkkylihapullaa tielle enkä kerätä koria täyteen pilaantuvia kalliita tuotteita. Mun mielestä tommosta ilkivaltaa tekevät joko kapinoivat nuoret tai jälkeenjääneet aikuiset. Ja todellakin kasvatuksellakin on suuri merkitys! Tiukka kuri, mutta kuitenkin myös rakkautta sopivasti, niin varmana ei kersa aikusena rupea kaatelemaan roskiksia tai potkimaan vanhusten laukkuja.
Sä kyllä kirjotat aina niin hyvistä ja mielenkiintoisista aiheista! 🙂

Moikka! en oo ennen kommentoinu mut oon hetken aikaa käyny lueskeleen sun blogia.. löysin sen tuolta Tutipuun kautta.. Mut nyt oli iha pakko kommentoida, aivan ihana kirjotus! ja niin asiaa.. omasta pienestä miehestä haluan kasvattaa rehellisen, tasapainoisen pojan, joka uskaltaa rakastaa ja tuntea, kertoo omat mielipiteensä ja seistä niitten takana eikä lähde mihinkään hölmön vaan sen takia et joku toinen tekee niin.. sellasen joka uskaltaa olla just oma ittensä.

Olipas ihana teksti! 🙂 Tai osaltaan surullinen, on aina järkyttävää todeta, että ihmiset ovat pahoja. Mutta kaikkeni teen, jotta tuo pieni mies saisi mahdollisuuden olla hyvä ihminen! 🙂

Taas kerran oli kirjoitus täynnä asiaa. Mä en ymmärrä tätä nykysukupolven vapaata kasvatusta ollenkaan, rajoja ja rakkautta on tarjolla myös meidän kohta 11 kk ikäselle neidille. Meillä se ei-sana on hyvin tuttu jo tuossa iässä 😉
Tää maailma on mennyt siihen että joka ikinen kerta kun lähtee ulko-ovesta joutuu pelkäämään että mitä kamaluuksia joutuu taas todistamaan.

Mutta yritetään me nyt edes kasvattaa fiksumpaa sukupolvea ja koitetaan olla piittaamatta niistä ilkeistä kommenteista.. Siinä muuten kans asia mitä mä en ymmärrä, hei oikeesti aikuiset ihmiset viittii pilata toisen päivän tommosilla idioottimaisilla teoilla.. Miks ei vaan vois kaikki koittaa tulla toimeen keskenään….. 🙁

No toivottavasti kukaan ei pilaa sun viikonloppua 🙂
-Anne-

Vastaa käyttäjälle Anette - Operaatio Äiti. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X