operaatio äiti - Banneri

Varovaisesti aion nyt kirjoittaa astetta henkilökohtaisemmin.. ujostuttaa ja jännittää. En voi ikuisesti kirjoittaa vain vaatteista ja huonekaluista.

Jokaisella ihmisellä on varmasti omat aiheensa, joista puhuminen tuntuu vaikealta. Niin myös minulla.



Lapsettomuus. 



Inhottava, suututtava, vihattava jono kirjaimia. Kyseiseen termiin voisi lisätä myös sanat ”pettymys”, ”epäonnistuminen” ja ”katkeruus”.

Joillakin saattaa tässä vaiheessa soida kellot; ”Miten niin lapseton.. onhan Topikin olemassa!” 

Sekundäärisestä lapsettomuudesta puhutaan silloin, kun aikaisemmin raskautunut ihminen ei enää tulekaan raskaaksi. Yleensä syytä ei heti tiedetä ja se voi toki olla väliaikainenkin. Termiä aletaan vilauttelemaan noin vuoden yrittämisen jälkeen.

Mehän aloitimme yrittämisen tammikussa 2013 ja nyt eletään heinäkuuta 2014. Liian pitkä aika ihan kenelle vain.

Voin sanoa, että tämän taipaleen aikana on tullut käytyä läpi tuhansia tunteita aina välinpitämättömyydestä puhtaaseen vihaan. Pystyn kuitenkin olla ylpeä siitä, etten ole katkeroitunut tai kiukkuinen juuri tällä hetkellä. Enkä myöskään turta. Ne ovat tunteita, jotka on tullut jo käsiteltyä. Tämän hetkistä tilaa voisin kutsua ”tilanteen hyväksymiseksi pikkuhiljaa”.

Joo, en ole raskaana vieläkään. Ja kyllä, yritetään edelleen. Alkaa vain olla keinot lopussa, josta päästäänkin siihen, että olen alkanut tekemään päässäni tilaa ajatukselle; ”Hei, olen Anette.. yhden lapsen äiti.” 


Vuoden yrittämisen jälkeen saatiin vihdoin lähete lapsettomuushoitoihin. Olin helpottunut, koska ajattelin kaiken selviävän. Kyselin tällöin vähän vaatimuksista ja diabetekseni oli riittävän hyvässä tasapainossa lähetteen tekemiseen.

Ensimmäinen lähete bongahti kuitenkin takaisin. Olin pettynyt. En edes pysty kuvaamaan sitä tunnetta,  joka tajuntaan iski, kun pidin paperia kädessäni. Ei syytä, ei perusteluja. ”Emme näe tarvetta..” 

Muutaman kuukauden päästä sairastuin flunssaan ja kävin terveyskeskuksessa kuunteluttamassa keuhkoni. Lucky me. Lääkäri huomasi käynnin yhteydessä lähetteen tiedoissani ja sanoi, että se on palautettu, koska miehen tiedot puuttuivat kokonaan. Hyvä, ettei leukani pudonnut lattiaan ja mielessäni hurrasin sarkastisesti lähetteen tehneelle lekurille.

Ei mennyt montaa viikkoa, kun sain kotiin kirjeen. Kirjeessä oli aika klinikalle parin kuukauden päähän. Vatsassa pyrähteli lauma perhosia ja ajattelin onnellisesti, että jo oli aikakin! Tervetuloa vauva numero kaksi!

Elämä ei tokikaan mene ikinä käsikirjoituksen mukaan ja noin viikko ennen aikaa sain puhelinsoiton. ”Diabetes ei ole meidän viitearvojemme mukainen, joten perumme ajan.”

ANTEEKSI MITÄ!? Tasapaino oli parempi kuin vuosiin ja olin ennen lähetettä varmistanut, että se riittää. Miksi lähete hyväksyttiin, aika annettiin ja vielä odotettiin ihan viimeiseen asti ennen kuin vaivauduttiin ilmoittamaan, että ei kelpaa?

En saa vieläkään mietittyä juttua päässäni selväksi. Miksi me emme kelvanneet? Miksi meidän edestä suljettiin ovi? Lapsettomuutta voi aiheuttaa diabetes, mutta niin myös ylipaino, alkoholi kuin tupakkakin. Mielestäni jokaisen pitäisi tässä hyvinvointivaltiossa saada apua! Käännytetäänkö ovelta ihmistä, joka painaa 10kg liikaa? Käsketäänkö hänen tulla klinikalle vasta, kun paino on täydellinen? Ei. Jokainen on yksilö ja jokaisen sairaus on erilainen. Ehkä en pääse tasapainossa tämän alemmaksi, vaikka teen täysillä töitä.. Tarkoittaako se, että minulla ei ole oikeutta apuun, koska satun sairastamaan astetta hankalampaa diabetesta?

Ymmärrän periaatteessa sen, ettei raskautta haluta aloittaa ennen kuin diabetes on tasapainossa. En ymmärrä kuitenkaan sitä, että miksi syytä ei voida tutkia jo valmiiksi? Kropassani on vikaa, mutta kukaan ei auta löytämään sitä, koska joku arvo ei ole pientä pykälää alempana. Ja puhutaan todella todella pienestä pykälästä!

Nyt ei auta sitten, kun toivoa ihmettä. Jos tämä hemmetin tauti vaikka poikkeaisi menneisyydestä ja heittäisi tason paremmaksi.

Turhautuneena yritin itsekin selvittää sitä vikaa, joka lapsettomuuden aiheuttaisi. Se varmasti liittyy pitkiin epäsäännöllisiin kiertoihini. (37-47 päivää..) Miksi sitten keltarauhashormoni ei auttanut asiaan?

Vastaus on ovulaatio. Se tapahtuu ihan totaalisen väärässä vaiheessa kiertoa. Tikuilla olen selvittänyt ajankohdan, joka osuu sinne kp 32 tienoille. Olen melko varma, että ovis kuitenkin tapahtuu, koska aina kaksi viikkoa ovisplussasta kierto loppuu.

Ongelma on vain se, että myöhäisen ovulaation hedelmällisyys tuppaa olemaan huono. Yritin keksiä hyvää vertauskuvaa selittää tämä. En tiedä ymmärtääkö kukaan tai meneekö tämä ideana oikein, mutta ajatellaan hedelmää. Se kasvaa puussa ja on tietyssä vaiheessa kypsä poimittavaksi. Jos hedelmää ei poimi ajoissa, vaan vasta parin viikon päästä, se ei ole enää kovin hyvä. Tajusitteko? Näin olen asian itse päässäni ajatellut.

Joten.. keltarauhashormoni ei auta, koska se lyhentää kierron, mutta ei auta ovulaation suhteen. Ilman hormonia ovulaatio taas tulee joka kierrossa, mutta ei ole hedelmällinen. Jipii.

Olen siis päättänyt alkaa elämään se ajatus takaraivossa, että meille ei enempää lapsia tule. Mietin usein yhden lapsen plussia ja miinuksia, koitan ottaa kaiken ilon irti pojan kanssa touhuamisesta ja myyn pieneksi jääneet vaatteet pois.

Aloitin tosin nyt uudelleen viimeiseksi oljenkorreksi macajauheen, josta olen blogissakin kirjoitellut. Olen syönyt sitä aikaisemmin ja tällöin kiertoni oli 29 päivää. Muistaakseni se oli sitä aikaa, kun pidettiin lopulta taukoa ja lopetin koko pahanmakuisen tökötin ottamisen. Nyt ajatus on kummitellut mielessäni jo hyvän tovin ja kesäloman loppumisen jälkeen avattiin pussi uudelleen.

Voitteko kuvitella… nyt on kiertopäivä 19 ja sain illalla puhtaan ovisplussan. En koskaan uskonut voivani ilahtua kahdesta viivasta ovulaatiotikussa näin paljon. Vaikka en voi iloita raskausuutisesta, onpahan ainakin yksi välietappi saavutettu.

Kädet ristissä toivon, että tästä alkaa uusi ”aikakausi”, jossa kiertoni normalisoituisivat. Olisi ainakin jo aika.

Pääasia itselleni on, että kroppa toimisi. Jos lasta ei tule, niin sitten ei. Katseeni on jo kohti uusia haasteita, joihin ei vauva oikein sovi. Haluaisin syksyllä takaisin työelämään ja olen päättänyt aloittaa taas futiksen. Katsotaan nyt sitten mitä elämä tuo vastaan!

Kommentit (48)

Paljon sun pitkäaikaissokeri oli,kun sait luvan raskauden yrittämiseen? Ja onko tietoa,mitkä ne lapsettomuusklinikan ”viitearvot” sitten on,että pääsisit lapsettomuushoitoihin? Oon oikeesti järkyttynyt lukemastani. Ihan kun lapsettomuus ei jo sinäällään olisi ihan hirveä juttu,niin sitten aletaan vielä nipottamaan jostain pikkuasioista eikä oteta tutkimuksiin. Toivon todellakin,että teillä vielä tärppäis luonnollisin keinoin ja voitte haistattaa kukkasen noin törkeästi toimivalle klinikalle! Paljon tsemppiä! <3

Tsemppiä! 🙂 <3 Toivottavasti teillä pian onnistuisi. Meillä ensi kuussa alkaa ICSI-hoidot ja jännittynein mielin ollaan jos nämä saisi alulle sen toivotun raskauden. Meillä on mennyt jo 2v 2kk kun lasta ollaan toivottu.

Zemppiä teillekin!! Toivottavasti saatte omanne pian 🙂

Me ollaan päästy hoitoihin ja syyskuussa aloitettaan, ollaan kunnallisella puolella ja sieltä sanoivat, että 600 € menee helposti heti ekalla kierroksella. Että eipä se edulliseksi tule sielläkään, toki kaikkien hoitomaksut varmasti riippuvat siitä mitä hoidetaan. Tsemppiä teille sinne <3

Huh. Tosi kallista :/

Zemppiä teillekin!

Moikka! Oon ekaa kertaa siun blogissa ja tää postaus vaan pomppas silmille.. En halua kuulostaa miltään neuvovalta ääliöltä, mutta oletteko kokeilleet vaihtoehtoishoitoja? Eihän niistä ainakaan haittakaan voi olla 🙂 Esim. Akupunktioo tai vyöhyketerapiaa? Länsimainen lääketiede ei kuitenkaan ole se ainoa ja oikea vaihtoehto (välttämättä). Valoa ja voimaa teidän elämäänne!

Ei me olla kokeiltu 🙂 Pitäs vissiin sit seuraavaks 😀

<3 plussatuulia teille!!! ihanan koskettava teksti vaikkakin tosi surullinen.

Ei se yksityinen niin kallista ole. Itse kävin Helsingin lääkärikeskuksessa, gynen vastaanottokäynti jossa ultrattiin ym tutkimukset oli jotain 150e kelan korvauksen jälkeen, saman tien sain sitten clomit 3kk ajaksi sieltä kokeiluun ja seurantakäyntejä jos oli ne oli n.70e/käynti, mutta niitäkään ei edes joka kk ollut. Eli jos asia oikeasti vaivaa ja haluat vaikka clomit kokeiluun, eiks kannattais mieluummin satsata siihen pari sataa euroa kuin vaikkapa uuteen haalariin tai sohvaan? eihän ne clomit satavarmasti auta, mutta monilla on auttanutkin 😉

Ja mun pitää oikeasti alkaa miettiä ja tutkia tota yksityiselle menoa. Mutta taidan tosissaan eka mennä töihin ja katsoa joskus asiaa uudelleen 🙂

Toi ylipaino asia…

Ei ne siellä klinikalla vaadi, että on ihanne mitoissa. Siis että pitää olla täydellisin fitti. Vaan saa olla esim lievästi ylipainoinen.

Mun diabeteksen suhteen tilanne on hyvä, mutta ne vaatii täydellisyyttä..

Tämmöistä samanlaista olin tulossa itsekin kirjoittamaan… 🙂 Jos ei sieltä julkiselta nyt aikaa tipu, niin yksityiseltä saanee Clomit melko helposti eikä siihen tuhlaannu ihan kauheasti rahaa… (Clomeja käyttäessä täytyy kyllä ainakin ekassa kierrossa tehdä ovulaation aikaan seurantaultraus, koska joillakin Clomit aiheuttaa useamman munasolun kypsymisen ja sehän voisi tarkoittaa vaikka kolmosia. 😀 Ja toisilla taas kohdun limakalvo ohenee liikaa…)

”Olen melko varma, että ovis kuitenkin tapahtuu, koska aina kaksi viikkoa ovisplussasta kierto loppuu.
Ongelma on vain se, että myöhäisen ovulaation hedelmällisyys tuppaa olemaan huono.”

Juuri näin oli minullakin. Clomit aikaisti ovulaation oikeaan kohtaan ja raskaus alkoi kolmannessa clomi-kierrossa.

”Käännytetäänkö ovelta ihmistä, joka painaa 10kg liikaa? Käsketäänkö hänen tulla klinikalle vasta, kun paino on täydellinen? Ei.”

Noo, itse asiassa… Jos on pahasti ylipainoinen, sitä täytyy ensiksi laihduttaa ennen kuin mitään hoitoja tehdään. (Koska jo ihan se pelkkä laihduttaminen voi auttaa raskautumaan & ylipaino on raskaana paha riskitekijä.)

Mie toivon teille hiiirmu kovasti plussaa muuhunkin kuin ovistikkuun! 🙂
Tsemppiä!

Kiitos 🙂 Niin minäkin!

Oletko koskaan kokeillut vyöhyketerapiaa? Olen itse käynyt (ihan muista syistä tosin), mutta vakaasti uskon, että se oli yksi syy siihen, miksi alunperin raskauduin niin nopeasti, vaikka moni asia olisi saattanut sotia sitä vastaan. Raskauden jälkeen kierto oli myös alkuun sekaisin ja todella pitkä, mutta vyöhyketerapia tasasi sen taas takaisin normaaliksi! Ja tiedän useammankin tapauksen, jotka ovat saaneet lapsettomuuteen siitä apua. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan 🙂

En oo, enkä oikeen tarkalleen tiiä mitä se on 😀

Pitää ehkä tutkia 😉

Voimia hurjasti. En voi kuvitellakaan miltä tilanne tuntuisi. Koita jaksaa, toivottavasti teille toinen suodaan <3

Vaikee tämmönen on kuvitella jos ei koe :/

Mut kiitos 🙂

plussatuulia toivon teille ja kovin <3 jokainen kuukausi tuntuu piinalliselta kun sitä plussaa odottaa, ja te olette kyllä saaneet odottaa aivan liian kauan! tsemppiä, uskon että kyllä se vauva2 sieltä vielä tulee<3 🙂

Piinaa se on. Tosin joskus tulee niitä turtuneita jaksoja… Ja joskus ei välitä jne.

Ja toivotaan, että tulee. Vaikka en siitä enää osaa olla varma 🙂

Voimia sinne ja toivon todella että vielä joskus saisitte sen pienen käärön. ♥

Niin toivon minäkin.. 🙂

Oletpas saanut huonoa palvelua, valitettavan usein julkisella puolella asia menee niin 🙁
Kiva, että löysit keinon kiertojen lyhentämiseen. Meinasin juuri tulla kirjoittamaan, että mun käsittääkseni tuohon kierron tasaamiseen on olemassa joitain lääkkeitäkin. Kannattaisi kyllä varata suoraan aika yksityiseltä – pääsee heti eikä yksi kerta esim. lääkkeiden saamiseksi ole ihan hirveä hinta maksaakaan. Yksityiseltä saa usein myös paljon parempaa palveluakin. Olen kuullut, että monet ovat saaneet kiertojen tasaamiseen apua myös vyöhyketerapiasta.
Voimia ja tsemppiä sinne!

Ja kiitos zempeistä 🙂

Huonoa palvelua kyllä…

Pitäs sinne yksityiselle mennä. Tuntuu vaan kynnyskysymykseltä enkä edes tiedä miksi..

Samoja tunteita on koettu täälläkin. Meillä oli toki ennestään kaksi lasta, mutta kolmannen yrittämiseen ja alkuun saamiseen meni noin 2v 4kk. Nyt takana reilut 15 raskausviikoa ja toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun saakka. Varsinaisissa hoidoissa ei olla käytty, mutta selkeää syyttä ei pitäisi olla. Femaria määrättiin mutta meille se ei tuonnut apua. Lopulta raskaus alkoi ilman mitään apuja, toki aikaa siinä meni. Ja olin jo vähitellen luopunut toivosta kokonaan, joten raskauden alkaminen oli yllättävää ja hiukan pelottavaakin.
Toivottavasti teilläkin vielä onnistaisi.

Ihana kuulla, että teillä onnisti! Paljon onnea ja kaikkea hyvää raskauteen!!

Aika pitkän aikaa otti :/ Uskon, että on käyty samoja tunteita läpi ja varmaan moneen kertaan.

Mutta teillä kaikki päättyi hyvin! Vau 🙂

Entäs yksityinen klinikka?

Joo, pitää harkita 🙂

Menisin yksityiselle ja kertoisin että ovulaation kanssa on ongelmia, ainakin täällä meilläpäin Clomit saa helposti. Ja jos Clomit eivät auta niin vaihtoehtolääkekin on olemassa. Käynti ja Clomit n.parisataa euroa.

Noh, rahan keräämiseen menee kauan eikä sekään takaa aina onnistumista. Ehkä joskus 🙂

Onko kilpirauhaskokeita otettu lähiaikoina?

Oliko ihan selkeästi viitearvojen alapuolella? Suomessa on aika korkeat ne viitearvot, mitkä saa olla ”normi-ihmisellä”, mutta esim. raskaanaollessa pitää olla alle 2 (se toinen arvo, toista en muista..)

Heti alkuun ja välissä vielä.

Mulla oli sillon 7.6 ja se raja on 7.5…

Mua pännii toi klinikka. Ihan todella.

Vastaa käyttäjälle riina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X