Vika on myös minussa

Kirjoitin tuossa postauksen kiusaamisesta ja siitä kuinka kurjaa se mielestäni on. Kirjoitin arvostelusta, pahoista sanoista ja riitelystä.

Unohdin tekstistä tärkeän asian. 

Pidän itseäni ystävällisenä, mukavana ja muut huomioon ottavana ihmisenä. Olen rauhallinen, tykkään kuunnella mitä sanottavaa muilla on ja haluan halata lannistunutta. 

Mutta nyt en tunnista itseäni enää. Viha, riidat ja kaikki tämä paska on muuttanut minua. Peilistä katsoo katkera ja väsynyt nainen.

Jokainen ihminen sortuu joskus arvostelemaan. Jokainen ihminen sanoo joskus suutuspäissään asioita, joita ei tarkoita. Harva myöntää virheensä tai peruu sanojansa. Kovin moni ei pyydä anteeksi. Minä olen oinas ja jukuripäisempää saa hakea. 

Mutta en halua olla typerä ja lapsellinen. En halua olla tällainen.

Vaikka minua on kiusattu ja olen siitä kärsinyt, niin en aio esittää ainoastaan uhria. Myös minussa on vikaa.

On tiettyjä hetkiä, kun suu pitäisi pitää kiinni. On tahditonta ilmaista mielipiteensä, kun toisella on heikko hetki. On idioottimaista pitää kiinni sanoistaan, vaikka huomaa niiden loukkaavan.

Jotta voin unohtaa nämä asiat, minun on myönnettävä myös omat virheeni. Haluan sanoa olevani pahoillani, jos ja kun olen jotakin joskus loukannut.

Me kaikki olemme vain ihmisiä ja jokaisella meistä on tunteet. Tiedän miltä tuntuu, kun toisen sana viiltää syvältä sydämestä.

Joten…   ANTEEKSI.

Tästä lähtien olen parempi ihminen. Tästä lähtien muistan miltä tuntuu, kun sattuu.

Lupaan keskittyä tahdikkuuteen. Lupaan olla arvostelematta. Lupaan olla taas oma itseni.

Aion jatkossa hengittää ainakin kaksi kertaa syvään, koska kaikki sanat eivät ole ehkä loukkaukseksi. Kaikesta ei tarvitse riidellä ja joskus asiat pitää osata jättää omaan arvoonsa. Minulla ei ole voimia taistella enää. Haluan jo parantua.

Muistan myös, että en ole ainoa tässä maailmassa, jolle oma lapsi on tärkeintä. Hehkuttamiseltani huomioin toistenkin suloisia ja mahtavia pieniä ihmeitä. Ei ole kyse siitä, ettenkö välittäisi muiden tunteista tai lapsista. On kyse siitä, että en tuo sitä tarpeeksi usein ulos itsestäni. Ne ihmiset, joiden kanssa olen jakanut ja kokenut paljon, ovat tulleet tärkeiksi. Kyllä minua kiinnostaa mitä teille kuuluu ja riemuitsen, kun pienokaisesi oppii uusia asioita. Tästä lähtien aion sanoa sen myös ääneen, koska tiedän sen tuovan sinulle yhtä paljon iloa, kun minulle vastaavassa tilanteessa.

Tämä teksti on osoitettu ystävilleni. Tämä teksti on osoitettu myös niille, joiden kanssa emme ole sovussa.

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä