operaatio äiti - Banneri

Tänään oli kauan odotettu ensimmäinen ultra.. tai meidän tapauksessa neljäs. Raskauteen kuuluu keskimäärin kaksi ultraa, joista toinen on aika alussa ja toinen puolivälin tienoilla. Ensimmäisessä zekataan yleensä raskausviikot, tarkistetaan niskapoimu-turvotus ja päästään vilkaisemaan minkälainen tulokas siellä masussa köllii. Ultraa kutsutaan nt-ultraksi alias niskaturvotus-ultraksi.

Tänä aamuna olin taas maha ihan kippuralla jännityksestä, vaikka olenkin kuulostellut sykkeitä jo viikkoja kotosalla. Kotiinhan voi hankkia sellaisin helppokäyttöisen dopplerin, jolla sydämen jumputukset saa hyvällä tuurilla kuulumaan jo ennen ultraa. Jotenkin tässä raskauden ilojen ohella kantaa aina myös sitä pelkoa mukanaan. Entä, jos jotakin olisikin sattunut? Miten suhtautua, jos löytyy jotakin poikkeavaa?

Ultrassahan seulotaan poikkeavaisuuksia ja voidaan saada selville, jos lapsi on mahdollisesti kehittynyt väärin. Tällöin tehdään vanhempien valinnan mukaan lisää tutkimuksia, annetaan raskauden jatkua tai päädytään raskaudenkeskeytykseen. Meillä oli kantana tässä asiassa, että otetaan vastaan se, mitä tarjotaan. Oli vauva terve, sairas tai mitä tahansa, niin hän olisi tervetullut. En varmaan koskaan olisi valmis keskeyttämään raskautta. En koe olevani oikeutettu päättämään toisen elämästä. Se on mielestäni täysin luonnon käsissä – ei minun.

Ultra toi ihan hyviä tuloksia. Turvotus oli vain 1,3mm, joka on 1mm vähemmän kuin esikoisella. Pää ja vatsanpeitteet näyttivät normaaleilta. Vauvalla oli  neljä raajaa, vatsalaukku ja pieni nöpönenä.

Alkuun ultra tehtiin alateitse, mutta lääkäri ei onnistunut babyn asennon takia saamaan mittoja mitenkään, joten siirryttiin kesken ultraamaan mahan päältä. Laiskahan tuo masutapaus oli ja päätti jukuripäisesti nukkua koko toimituksen ajan. Lääkäri ravisteli, tökki ja herätteli, mutta ainoa reaktio oli jalkojen venytys ja selän kääntäminen. Antakaa mun olla rauhassa…

Parasta oli se, että vauvan ruumiinrakenne oli ihan erilainen kuin esikoisella. Selkeästi siellä masussa kasvaa uudenlainen ihme – oma pieni persoonansa. Sikiö oli todella kapea ja pitkäraajainen otus, kasvot olivat sirot ja pää pieni. Topi oli lyhyt, pyöreä ja isopäinen aikanaan. Tämä tällä hetkellä kasvava tapaus oli viikkoihin nähden pitkä. Erilaisten kalentereiden mukaan vauvan kuuluisi olla näillä viikoilla noin 5cm pituinen, mutta meillä saatiin mitoiksi jopa 6cm. Saa nähdä periikö isänsä pituuden vai oliko kyse vain sattumasta.

Latasin kuvan muutamaan paikkaan somessa ja sain useamman kommentin, että näyttääpä se olemukseltaan ihan tytöltä! Niin näyttää omastakin mielestä. Ihan päänmuotoa, ruumiinrakennetta ja siroutta tuijottaen tulee sellainen fiilis. Tiedän, ettei noihin seikkoihin luottaen voi iskeä minkäänlaista arviota sukupuolesta, mutta ainahan arvuuttelu on hauskaa. Voin sanoa, että tytöltä tuntuu muutenkin. Unissa vierailee jatkuvasti suloinen tyttövauva ja oireita seuraillen olo vahvistuu. Saa nähdä, mikä tuomio annetaan sitten heinäkuun lopulla.

Nyt on tunnelma aika katossa. Vauvalla kaikki hyvin, kesä tekee tuloaan ja ikävistä raskausvaivoista huolimatta olo on vähän parempi. Taas on yksi virstanpylväs saavutettu.

1

Tuleekos teille lukijoille minkäänlaista fiilistä tuosta ultrakuvasta? Onko teidän lapsilla ollut selkeitä rakenne-eroja sukupuolten välillä?

Kommentit (5)

[…] Maanantaina oli ensimmäinen ultra, jossa opimme että vauvamme on niin pieni ettei täsmännyt arvioituja viikkoja. Nyt siis pyöritellään vielä peukaloita pienen hetken ennen kuin voimme tehdä kaikki ensimmäiseen ultraan kuuluvat testit. (Blogikollega Operaatio Äiti kertoo myös tästä ensimmäisestä ultrasta, yhdestä raskauden virstapylväästä täällä.) […]

Meilläkin kuopuksella paljon esikoista sirompi kallo, pidemmät raajat ja muutenkin siromman oloinen. Rakenneultrassa vastasi vähäisen painonsa tähden1-6 päivää pienempää, vaikka np-ultrassa oli kahta päivää oletettua suurempi. Pienikokoisuudesta huolimatta poikaa pukkaa. 🙂

Moikka! Täällä yksi pienen tytön odottaja viikolla 30. Pituutta nt-ultrassa oli 59.9 mm ja mielestäni kaveri näytti aika pullukalta, tosin itse odotan esikoista niin ei ole vertailukohdetta. Epäilin tyttöä kyllä vaikka en unia tms. Tytöstä nähnytkään. Muuten oireet kuten korkea syke (nt-ultrassa 162) viittasi tyttöön.

Meillä oli nt-ultra rv12+4, pituutta pikkuksella 62mm. Teidän kuva hyvin samanlainen kun meillä, oli myös tuollaiset pitkät raajat ja siro olemus. Tyttöhän sieltä sitten tuli ja tällä hetkellä (8kk neiti) ikäisiään vähän pidempi ihanuus 🙂

Mulla oli ultra rv 12+4 ja tyypin pituus päästä peppuun oli 63 mm. Meillä oli tosi vilkas tyyppi, joka oli jatkuvassa liikkeessä ja pakeni ultra-anturia minkä kerkesi. 🙂 Liikkeet olen tuntenut jo rv 11+1 alkaen. Kovasti liikkuvainen tapaus todellakin. 🙂

Pikkuisen pitkät raajat hänen Faijalta

Vastaa käyttäjälle Annika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X