operaatio äiti - Banneri

Lapsen keskosuus määritetään yleensä joko liian alhaisen syntymäpainon tai liian aikaisten syntymäviikkojen mukaan. Pikku E syntyi reippaasti ennen laskettua viikolla 35+2. Hän on siis keskonen.

IMG_20151112_002602

Monen oletus keskosuudesta on yleensä pienikokoisuus, heiveröisyys ja pitkät sairaalaviikot. Aina ei kuitenkaan mennä näin stereotypioiden mukaan. Tytön mitat olivat nimittäin todella loistavat eli paino oli syntyessä 3350g, pituus 49cm ja pipon mitta 33cm. Hyvät viikkoihin nähden, kuten moni on jo toistanut.

IMG_20151112_002657

Syntymän jälkeiset pisteet olivat 9/9/8, joka kertoo virkeästä sekä hyvinvoivasta vauvasta. Tyttö onkin pärjäillyt oikein hyvin. Hän hengitteli alussa jo itse, mutta väsähti aika nopeasti, joten hengitykseen annettiin tukea ensimmäiset 12h. Muissa arvoissa ei ole pahemmin ollut häikkää.

IMG_20151112_002803

Ainoa kompastuskivi on ollut verensokeri, joka putoili heti muutaman tunnin iässä. Tämä on tyypillistä diabeetikkoäidin lapselle. Tipan kautta kulkee edelleen siis sokeria, mutta tiputus on laskettu jo kasista kolmoseen onnistuneesti. Vauvaa lupailtiin jo tänään viereen, mutta verensokeri otti päivällä takapakkia hetkeksi eikä siirtoa voitu suorittaa. Sain pumpattua maitoa hieman tuossa iltapäivästä ja maitotipat nostivat verensokerin kivasti taas ylös. Nyt pitää sitten huhkia pumpun kanssa ahkerasti!

IMG_20151112_014141

E on mielettömän reipas tapaus ja itkee aika vähän. Hän jaksaa olla hereillä ja tutkailla ympäristön ääniä. Vaipanvaihto ja pukeminen ovat ärsyttävää puuhaa, mutta pienellä hyssytyksellä saadaan aina tyttö rauhoittumaan. Maitoa menee hitaahkosti pullosta ja nenämahaletkusta. Imetystä kokeillaan, kun maito nousee kunnolla.

IMG_20151112_004025

Tiedossa ei onneksi pitäisi olla mitenkään pitkä pätkä sairaalajaksoa edessä. Huomenna vauva voi jo päästä tänne äidin viekkuseen! Kuulemma, koska olen uudelleensynnyttäjä; pääsen vauvan kanssa vuorokauden päästä osastolle siirtymisen jälkeen kotiin. Nyt peukkuja pystyyn, että huomenna saataisiin jakaa yhteinen huone keskenämme ja ylihuomenna astuisimme jo kotikynnyksen yli!

IMG_20151112_205752

Itse voin fyysisesti erittäin hyvin ja EDELLEEN olen kivuton. Nousin aamulla ylös, olen käynyt suihkussa ja kävelen myös jo itse. Ainoa ongelma, jonka tavallaan voin liittää tämän tekstin otsikon alle on tuo henkinen puoli.

On rankkaa, että vauva revitään pois sisältä ilman sen kummempia varotuksia ja viedään muualle. Se aiheuttaa hieman turtaa oloa, hämmennystä ja ärtymystä. On hankalaa tuntea tuo pieni ihme omakseen, on vaikea vielä rakastaa täysillä ja tutustuminenkaan ei suju parhaiten valvovan silmän alla. Vähän on taas hetkittäin tutut fiilarit pinnassa ja olisin valmis marssimaan yksin kotiin. Yritänkin siksi pitää pään kylmänä ja antaa aivojen rauhassa laahata perässä. Ehkä herään tässä vielä joku aamu ja todella tajuan, että mitä on käynyt. Nyt lähinnä pyöritän peukaloita sängyssä ja ihmettelen. Missä olen? Missä sinä olet? Onko tämä totta vai unta? Mitä oikeastaan juuri tapahtui? Mitä minä tunnen? Tunnenko yhtään mitään?

IMG_20151111_125749

Päivä kerrallaan. Ehkä huominen avartaa maailmaa. Onnekas silti olen, siitä ei päästä yli eikä ympäri! ♡

IMG-20151111-WA0027

Kommentit (17)

Aaaa…piti vielä lisätä edelliseen, että minun silmääni tytöllä on kovasti samaa näköä isoveljen kanssa. 🙂

Voi hyvänen aika kuinka suloinen pieni rakas! <3 Ajatella, että tuo ihana tuhisia oli vasta pari päivää sitten mahassasi. Onnea koko perheelle!

Uusi elämä on aina ihme, en ymmärrä kuinka sydämetön täytyy olla, että uuden viattoman ihmisen syntyessä, jotkut kehtaavat lonksuttaa leukojaan kommenteissa. Murr! Noloa heille!

Kaikkea hyvää!
Elina (lukija+pian neljän pienen äiti)

Ootko aivan varma, että haluat jakaa näin henkilökohtaista asiaa tänne? Pienen ihmisen ensimmäiset hetket kuvina ja kertomuksina. Ettei vaan myöhemmin ala harmittaamaan..
Kaikkea hyvää teille! Onnea pienestä tytöstä!

Olen 🙂 Olenhan tietyn linjauksen jo aikanaan blogin suhteen tehnyt. Mulla on tarkkaa mitä julkaisen ja mitä en. Sellanen oma linja tässä 🙂

Anna vaan tunteillesi aikaa, synnytys oli kuitenkin yllättävä ja kaikki tapahtui niin nopeasti. Vauva vaikuttaa todella reippaalta ja vaikka viikoista katsottuna on keskonen niin oikein hyvän kokoinen. Hienoa, että olet toipunut hyvin sektiosta. Nyt vaan rauhassa vauvaan tutustumista, toivotaan että saat hänet pian vierelle! Hyvää vointia molemmille!!

Toivottavasti ei seuraavaksi iske sitten kellastuminen. Kun meidän letkusyötössäkin ollut oli pääsemässä eroon kaikista letkuista, niin joutui valohoitoon ja sokeritiputus vaihdettiin nestetiputukseen siellä ollessa.

Samoja fiiliksiä olen kokenut, tosin vasta pidemmän ajan jälkeen synnytyksestä. Syynä hätäsektioon joutuminen ja näin en edes kuullut lapseni ensimmäisiä parkaisuja ollessani nukutettuna. Tätä olen nyt myöhemmin alkanut suremaan toden teolla, mutta toivon, että vielä saisin kokea alatiesynnytyksen.
Paljon onnea ja voimia teidän arkeenne, ihana pikkunyytti?

Mikä on vauvakupla?

Ei taida olla ajankohtaista sinulle!

oletpas töykeä. Ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä vastauksia.

Blogin osoite jäi näköjään äskeisestä poies…

Voi ihanuus <3 Valtavat onnittelut koko perheelle! Meidän M (nyt vuoden ikäinen :)) oli synyessään aika saman kokoinen! 49cm/3135g, synty 39+0 tosin. Teidän neiti on kyllä aivan valloittavan näköinen <3 Ihanaa vauva-aikaa ja jaksamista äidille sekä koko perheelle 🙂

Voi, noita tunteita synnytyksen jälkeen: kun on herkillä, kun tuntee henkistä kipua ja syyllisyyttä, ihmetystä, mitä vielä… Muistan sen hyvin. En tiedä, mikä silloin olisi auttanut minua parhaiten. Ehkä se, että joku olisi tullut sanomaan että se kaikki on täysin sallittua. Että hyvä tästä tulee. Vauva ei mene pilalle, eikä elämä mene pilalle, vaikka nyt tuntuukin tältä. Jos voisin puhua sille itselleni, joka oli tunnemyrskyn keskellä vakuuttaisin, että ei ole mitään hätää: ajan myötä tunteiden sekamelska helpottaa. Alku tuntuu siltä, millaisena sen tunnet, eikä sen täydykään tuntua muulta.

Mitäs sille vauvan isälle kuuluu? Miten hän voi?

Oikein hyvin voi. Vauvakupla iski ja lujaa 😀

Miulla oli toisen lapsen kanssa samoja tuntemuksia tuon asian suhteen, että on hankala tuntea omakseen. Tyttö joutui teholle lisähappeen melkein suoraan synnytyksestä ja oltiin sairaalassa noin viikko, ja sen koko ajan tyttö oli teholla. Odotin ja odotin saisinko tytön jo sairaalassa viereen, mutta vasta kotona nukuttiin ensimmäinen yö yhdessä ja sairaalassa kävin hoitamassa tyttöä tiettyihin kellon aikoihin. Mutta sitten ajattelin, että tuo on vain hyväksi ja teholla oli mielettömän ihania hoitajiakin. 🙂 Tsempit sinne ja ihana pikkuinen <3

Oma tyttö taisi syntyä tismalleen samoilla viikoilla & päivällä. Hän oli 2470g. Napanuoran kiertyminen kaulan ympäri ja napanuoran katkaisu kesken synnytyksen aiheuttivat että ehdin nähdä vain että se on tyttö ja hänet vietiin suoraan keskolaan tehohoitoon. En saanut lähelle heti… Vain odotusta että onkohan kaikki hyvin. Lopulta pääsin käymään keskolassa vieraan näköistä letkuissa olevaa vauvaa katsomassa ja seuraavana päivänä vasta sai syliin jne. Voin kertoa ettei sitä valtaisaa tunnesidettä tullut heti, mutta 2 viikon keskolajakson aikana oli joka päivä vaikeempi lähteä yöksi kotiin. Nykyään hän on minulle kaikki. Rakkainta mitä voi olla. <3 Tsemppiä alkutaipaleelle pikkuisen kanssa!

Vastaa käyttäjälle elina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X