operaatio äiti - Banneri

Lasten kanssa on joskus vaikea keksiä tekemistä. Luulen, että meidän tyypit on opetettu liian aktiiviseen toimintaan, kun joskus itsenäiset leikit tuppaa tökkimään. Esikoinen on ainakin ollut aina super huono leikkimään yhtään yksin ja nykyäänkin saattaa vieressä touhuta, mutta vaatii koko ajan jonkun katsomaan kuinka se teki näin ja tää teki noin. Olin lapsena kuulemma samanlainen ja aina ihmisten kimpussa barbieni kanssa. ”Kävetetään” hihkaisin ja sitten barbit käveli koskaan pääsemättä perille asti.

Toisaalta on ihan kiva, että lapset osaa vaatia huomiota. Olisi kurja ajatella, että kotona kaikki nököttäisi omissa oloissaan eikä olisi sitä perheaikaa juurikaan. Lasten paras kaveri on monta vuotta oma vanhempi, joten kyllä siinä mieluusti heittää kännykän laukkuun, sulkee telkkarin tai jättää pölyjen pyyhkimisen muuhun hetkeen. On ainakin lapsille itselleen tosi tärkeää, että vanhempi on leikeissä mukana.

Topin kanssa leikitään hahmoilla, pelataan ja luetaan sarjakuvia. Elsa haluaa lukea mitä vaan, piirtää ja koota palikoita. Kumpikin oikein hehkuu onnellisuutta, kun meillä kotona on kaksi osallistuvaa vanhempaa. Päivät on lasten aikaa ja illat sitten aikuisten. Onhan tämä hieman uuvuttavaa, mutta kohta koittaa aika, jolloin vanhempien seura ei enää samalla tapaa kiinnostakaan.

Päivät on pitkiä ja samat leikit joskus kyllästyttää. Sen takia hengataan usein puistoissa, käydään uimassa tai sitten mennään hauvelin kanssa metsissä. Sisällä leikkien ohella ollaankin opeteltu pelaamaan lautapelejä. Elsan saa mukaan neljän suoraan, pingviinipeliin ja kimbleen ainakin vähän sovelletuin säännöin. Joskus nappuloilla leikitään ja joskus neiti seuraa isoveljen peliä vierestä silmäkovana.

Olen jotenkin ylpeä, että olen opetellut aktiiviseksi läsnäolijaksi lasten arjessa. En enää ole passiivinen, vaan osallistun hyvin. Olen se mutsi, joka kiipeilee sisäleikkipaikan kiipeilytelineissä mukana eikä notku mäen alla puhelin kädessä. Se kiitollisuus tästä kaikesta paistaa usein lasten naamasta ja sitä kautta sitten lämmittää omaa sydäntä.

Leikittekö te lasten kanssa paljon vai mitä ajatuksia aihe herättää teissä?

 

*Osa Papun vaatteista saatu.

Kommentit (12)

Kyllä leikin jonkin verran. Yksi 7v tyttö vain niin välillä senkin takia. Pelaan tai leikin barbeilla lähinnä. Olen kuitenkin sanonut, että kaikkiin leikkeihin en osallistu.. Vanhemmalla on siihen oikeus mun mielestä, mutta sitte taas kiva välillä jotain leikkiä

Kaikenmoiset leikit pikkuleluilla ja pehmoleluilla on ihan kuolemantylsiä ja onneksi lapsen isä jaksaakin niitä paremmin. Itse pidän kirjojen lukemisesta lapselle, ulkoilusta, laulamisesta, askartelusta jne mutta se leluilla leikkiminen….ei. Lapsi on 3-vuotias ja onneksi toisinaan uppoutuu omiin touhuihinsa, mutta useimmiten pyytää vanhempia leikkikaveriksi. Mikä tietty ymmärrettävää kun kyllähän lapsetkin kaipaavaat toista ihmistä.
Minkä ikänen sinun poika on? Leikkivätkö keskenänsä lainkaan vai onko pikkusisko vaan ”tiellä”?:)

Mun poika on lokakuussa 5v. Sisarukset leikkii koko ajan enemmän ja enemmän yhdessä. Nyt neitiki oppinu pojan juttuihin hyvin mukaan 🙂

Teillä on siis onnellisuus et lapsilla on ikäero alle 2 vee

Oy: Taitaa se ikäero olla näillä lapsilla reilu 3v eikä
alle 2v.
Meillä leikitään tai mies leikkii enemmän itse en jaksa, itse enemmän pelaan, leivon, luen ja askartelen ja teen liikunnallisia juttuja lasten kanssa, esim tanssitaan kukin omalla tavallamme.

Me kans leikitään ja juostaan ja mennään lapsen mukana, oltiimpa kotona tai puistossa. Ja pojasta näkee että tykkää kun hänen kanssaan touhutaan, tosin en tiedä johtuuko siitä, että ei tykkää leikkiä juuri lainkaan yksin. Mutta ei mun mielestä noin pienen tarvitsekkaan 🙂

Samaa mieltä 🙂

Harvoin tulee leikittyä sisällä millään nukeilla ym. Legoja satunnaisesti rakennetaan yhdessä, mutta sekin vaikeaa kun mikään ei ole hyvin neidin mielestä eli kaipaa vaan ihailijaa viereen. Yhdessä tehdään kyllä koko ajan muuta! Osallistutan lapseni kaikkeen mihin suinkin haluaa/voi osallistua 3v. Tykkää leipomisesta, ruoanlaitosta, pöydän kattamisesta, hypitään trampalla, keinutaan ja lasketaan liukumäkeäkin välillä yhdessä, viikottain metsäretket ja yhdessä poljetaan pikku lenkkejä jne. 🙂 Autan kyllä leikin alkuun, jos tarve.

Meillä kans meinaa tarvita sen ihailijan viereen, Topi siis 😀

Joo tottakai on enkä mäkään aina leiki 🙂 Täytyy tehdä myös muita juttuja välissä.

Vastaa käyttäjälle sanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X