Lapsi leikkikouluun, äiti kotona

Viime torstaina oli jännittävä aamu. Erilainen, ihmeellinen ja vatsanpohjaa kutkuttava. Mun pieni poikani aloitti käytännössä koulutaipaleensa! Nyt tuota pellavapäätä hädintuskin ehtii näkemään ja koti tuntuu tosi hiljaiselta päivisin.

Poitsu ei ole koskaan ollut hoidossa ennen, vaan pelkästään kotona. Viime vuonna oli kerho, jossa vietettiin nelisen tuntia päivässä. Arki on ollut pienten lasten kanssa täynnä hulinaa, menemistä ja ääntä. Joskus tuntui siltä, että repeäminen jokaiseen toiminnantäyteiseen päivään kuluttaa puhki, mutta toisaalta olen onnellinen, että sain mahdollisuuden pitää lapsen kotona näin pitkään.

Periaatteessa hoitoa ei olisi vieläkään tarvinnut aloittaa, koska olen kotona edelleen pikkusiskon ja kohta vauvan kanssa. On kuitenkin tärkeää, että pian 5-vuotias lapsi pääsee opettelemaan sääntöjä, ryhmässä toimimista ja uusia taitoja kodin ulkopuolellekin. Myös sosiaalistuminen on tosi iso juttu tämän ikäiselle.

Kotisaaren koulu- sekä päiväkotitilanne on todella huono. Kouluissa ei ole tilaa, joudutaan tekemään leikkauksia jatkuvasti ja niin edespäin. Olin vähän huolissani tästä asiasta ja päädyttiin ratkaisuun, jossa poika haki sitten ”yksityiseen” kouluun. Koulu on ranskalaissuomalainen ja alkaa jo 5-vuotiaana. Ensimmäisenä vuonna on leikkikoulu, toisena eskari ja kolmantena alkaa ekaluokka. Samassa paikassa voi opiskella leikkikoulusta lukioon asti samalla oppien ranskan kielen.

Kouluun haettiin testin kautta, jossa lapsi kävi yksin ja onnekkaasti päästiin sisään. Sisaruksia odottaa vapaakortti, kunhan vain läpäisee psykologisen testin. Ensimmäinen vuosi maksaa yksityisen hoidon verran, mutta tuet siihen on kyllä tosi hyvät. Muuten koulu ei maksa ja Ranskan valtio tukee sitä rahallisesti, joten olen tosi helpottunut nyt tämän kouluasian suhteen. Tulevaisuus näyttää hyvältä ja stressiä voi heittää vesilinnulla.

Topin kanssa aloitus on helppoa meille vanhemmille. Poika on reipas, ei kaivannut ketään pitämään kädestä ja näin kolmannen päivän jälkeenkin ilmoittaa, ettei saa hakea liian ajoissa. Ohjaajilta on tullut hyvää palautetta ja kavereitakin on saatu. Pehmeä lasku uudenlaiseen arkeen äiti-raukalle!

On outoa silti, että kotona on hiljaista nykyään. Olen yhden lapsen kanssa kahdeksasta viiteen eikä mikään tunnu enää niin vaikealta. Kädet riittää, lähteminen on helppoa ja kaikenlainen meteli on minimissään. Kaikki energia riittää nyt haastavan siskon tarpeisiin. Tuntuu jopa syylliseltä, että tämä on näin helppoa. Toisaalta tämän kaaottisen neidin alkutaipaleen jälkeen ehkä ansaitsen pienen hengähdyksen ja niin ansaitsee poikakin.

Onko muilla osa lapsista mennyt hoitoon, vaikka äiti olisikin kotona? Mikä tähän päätökseen on johtanut?

Kommentit

30 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Moikka! Mun poika alottaa eskarin samaan aikaan siis 🙂 On nyt leikkikoulussa. Vaan murto-osa vanhemmista puhuu ranskaa. Laita vaan viestiä : operaatioaiti@gmail.com

Avatar

Meidän kohta 5-vuotias on ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta saakka. Pikkusiskon (11kk) kanssa jäin kotiin, kun lapsi täytti juuri 4 vuotta. Tyttö jatkoi silti päiväkodissa 3 kertaa viikossa ja jatkaa siis edelleen vaikka olen kotona. Ei edes harkittu muuta vaihtoehtoa. Tyttö on todella hyvin sopeutunut päiväkotiin ja siellä on tärkeitä kavereita. Haluaa sinne aina mennä. Ujosta ja arasta tytöstä on myös kuoriutunut päiväkodissa loistava ryhmässä toimija ja saanut rohkeutta muutenkin hurjasti lisää. Käydään myös vapaapäivinä perhekerhoissa yms. Tytön toiveesta. Meillekin on tulossa alkuvuodesta kolmas lapsi ja edelleen aiotaan jatkaa samalla lailla tytön hoidon suhteen.

Anette - Operaatio Äiti.

Kiva kuulla, että teillä toiminut hyvin 🙂

Avatar

Itse en ymmärrä sitä,että jos äiti on kotona,niin toinen lapsi menee hoitoon. Me käytiin paljon erilaisissa perhekerhoissa ja lapsi oli seurakunnan kerhossa 2×viikossa kolme tuntia,ennen kun menin töihin. Siinä oppii kyllä ryhmässä oloa ja saa kavereita,kun on itse ahkera käymään joka paikassa. En tuomitse ketään huonoksi ,jos ratkaisun tekee,että toinen lapsista menee hoitoon. Itse en tekisi vain niin.En myöskään ole saanut vielä kunnon selitystä sille miksi näin toimia.

Anette - Operaatio Äiti.

Mä en itse käy kerhoissa,kun en ole sellainen ihminen.. mutta poika kävi seurakunnan 🙂 Tohon kouluun olisi ollut myös hankala hakea enää ensivuonna, kun sitten se olisi ollut kielikokeen kautta! Paras ratkaisu näin ja neuvolan kanssa myös plärätty 🙂

Avatar

Miten päädyitte valitsemaan ranskankielisen koulun? Puhuuko teistä vanhemmista jompikumpi ranskaa?

Anette - Operaatio Äiti.

Ei, mutta nykyinen mies (Elsan isi) puhuu. Käynyt itse saman koulun 🙂 Tuttu paikka!

Avatar

Esikoinen meni hoitoon täytettyään 2 vuotta, koska palasin silloin töihin. Lapsi oli hoidossa 5 päivänä viikossa 8 tuntia, kunnes vuoden päästä syntyi kuopus. Kuopuksen syntymän jälkeen esikoinen jatkoi ensin puoli vuotta 5 päivänä kuukaudessa hoidossa, jonka jälkeen hoitopäiviä lisättiin 7 päivään kuukaudessa. Loma-ajat ja koko kesän lapsi on ollut kotihoidossa.
Esikoinen on jo 4- vuotias ja käy mielellään hoidossa ”leikkimässä”. Järjestely on ollut hyväksi kaikille, koska esikoinen selvästi kaipaa ikäistään seuraa (jota ilman hoitoa ei ole) ja viihtyy hoidossa.
Suurin syy esikoisen hoitoon jäämiselle oli pelkoni vauva-ajan raskaudesta ja sen vaikutuksesta koko perheeseen; halusin että pystyisin edes joinakin päivinä lepäämään kuopuksen päiväunien aikana (esikoisen vauvavuosi oli hyvin vähäuninen ja raskas). Nyt vauva saa välillä äidin jakamattoman huomion, esikoinen ikäistään seuraa ja ryhmässä toimimista ja äiti vähän lepoa. Ja mikä tärkeintä kaikki ovat tyytyväisiä!

Anette - Operaatio Äiti.

Kuulostaa tosi hyvältä 🙂 !

Avatar

Useimmat yli 4-vuotiaat kaipaavat muiden lasten seuraa ja heille on hyväksi harjoitella ryhmässä toimimista. Mun esikoiselle kerho pari kertaa viikossa ei olisi riittänyt sosiaalisen kehityksen tukeen ja tuohon ryhmässä olon harjoitteluun. Toka syntyi kun esikoinen oli yli 5v ja selvästi nautti päiväkodissa olosta ja suorastaan suuttui, jos yritin hakea aikaisin kun olin vauvan kanssa kotona. Teidän ratkaisu kuulostaa erittäin hyvältä, ja lapselle on suuri etu oppia vieras kieli herkkyyskautena.

Anette - Operaatio Äiti.

Ja kun lapsi osaa jo vierasta kieltä kovasti muutenkin. Laskee kymmeneen ranskaksi,tuntee monta kymmentä sanaa ja tervehtii sekä laulaa lauluja ranskaksi 🙂 Tämä oli musta melko tärkeä siirtymä! Ihan pojan juttu.

Avatar

Meillä esikoinen oli 4-v kun sisarus syntyi. Meillä esikoinen jatkoi tutussa päiväkotiryhmässä puolikkaana joka oli kaikille meistä hyvä ratkaisu. Tiesin että palaan töihin kun vauva on noin vuoden joten ei ollut järkevää irrottaa esikoista tutusta arjesta ja siirtää esim. vieraaseen kerhoon. Meille tämä oli loistava ratkaisu ja vauvavuosi tuntui kivalta ja toimivalta.

Anette - Operaatio Äiti.

Kuulostaa hyvältä 🙂

Avatar

Ymmärrän kyllä, että 5v menee päiväkotiin, mutta siis joka arkipäivä klo 8-17 kuulostaa hurjalta, jos nyt oikein ymmärsin!

Anette - Operaatio Äiti.

Ei joka päivä 🙂 Isän viikkoihin en voi vaikuttaa ja meidän viikoilla haetaan miehen koulun jälkeen. Tarkoitan, että on viimeistään klo 17 kotona ja matkaan menee noin tunti + kaikki lähtemishidastelut. Poika itse toivoi nyt alussa, ettei saa liian aikaisin hakea. 😀

Avatar

Mä en kannata subjektiivista päivähoitoa kuin erityistapauksissa, eli mikäli lapsella on jokin erityisen tuen tarve ja siten päiväkotia suositellaan kuntoutukseen tai mikäli äidin jaksaminen vaatiin sen ja siten on myös ulkopuolinen suositus siihen. Ainakin suurissa kaupungeissa on hyvin kerhotoimintaan (jossa ollaan siis ilman vanhempia) ja siellä lapsi oppii olemaan ryhmässä ja saa varhaiskasvatusta.

Toki teidän tilanne on eri kun lapsen koulutie alkaa tuon ikäisenä ja siten ymmärrän ja kannatan täysin! Muutenhan lapsen olisi vaikea aloittaa siellä sitten eskari. Mutta näissä perustapauksissa en kannata. Hurjaa katsoa omankin lapsen päivähoidossa, kun pari vuotiaitakin viedään hoitoon koko päiväksi (yli 8h) äidin ollessa vauvan kanssa kotona. Ja en usko, että näillä kaikilla voi olla taustalla jotain äidin totaaliuupumusta, sen verran ahkerasti vauvan kanssa harrastetaan ja kahvitellaan… Onhan se kivempi mennä kahville ja värikylpyyn kaksin vauvan kanssa.

Oliko Topin isän vaikea suostua ranskalaiseen kouluun? Jaksaaako isäpuoli tukea koulunkäynnissä? Jos sinä ja lapsen isä ette ranskaa osaa? Mielenkiintoinen ratkaisu kerta te vanhammat ette sitä osaa.

Anette - Operaatio Äiti.

Kyllä meillä siis päätökset tehdään yhdessä kuitenkin 🙂 Isäpuoli jaksaa, on ihan samanlaisessa roolissa poikaan, kun neitiinkin ”meidän viikoilla”. Ei siis mitään ongelmaa! Vanhempien ei tarvitse koulussa osata ranskaa, koska siellä on myös suomenkielisiä opeja ja kaikki osaa suomea. Onhan siellä perheitä, joissa kukaan ei sano sanaakaan ranskaa 🙂 Itse kyllä tuntuu nopeesti tässä ohella oppivan ja koulussakin sitä aikanaan luin.

Avatar

Meillä esikoinen on jatkanut osa-aikaisena hoidossa, kun olen kuopuksen kanssa kotona vain vajaan vuoden. Pidettiin kyllä 2kk kesäloma. Lapsi viihtyy ja on hänelle selvästi tärkeää. Olisi tuntunut hölmöltä katkaista hyvin alkanut päivähoitokuvio kokonaan.

Anette - Operaatio Äiti.

Ymmärrän 🙂

Avatar

On ihan ok että tuon ikäinen käy leikkikoulussa, mutta 8-17 ja jokapäivä ja Äiti kotona. Kovin on rankan kuuloista, etenkin kun ei ole pakko.

Anette - Operaatio Äiti.

Hoitoaika on 8-15/17 eli voi hakea aiemminkin. Isänsä viikoilla en voi vaikuttaa aikaan ja meidän viikoilla poika haetaan, kun miehen koulu loppuu. Nyt alussa on toivonut itse, että saa olla mahdollisimman pitkään siellä ja siis hänet haetaan klo 16 ja matkaan julkisilla menee noin tunti 🙂

Avatar

Hienoa, siskoni lapset ranskiksessa ja ovat tykänneet. Kuri on vähän erilainen kuin suomalaisessa, mutta itse näen hyvänä asiana. 5-vuotiaana on mielestäni oikein hyvä lähteä äidin helmoista maailmaa tutkimaan eikä siihen aina kerhoista ole. Meillä lapset olivat kotona 3-vuotiaaksi, mutta Kyllä silloin viimeistään Helsingissä kerhoista ja puistoista loppui omanikäinen seura. Täysin oikea ratkaisu ennen vauvan tuloa! Ja noille omituisille kommenteille ja kyselyille voisit sanoa piupaut, mun mielestä epäkohteliasta ja outoa kysellä ja kyseenalaistaa toisten valintoja!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos tästä kommentista! Tulipa hyvä mieli 🙂

Avatar

Meillä oltiin ihan vaan kotona kun veli syntyi, yritettiin kerhoa mutta se ei ollut 5.5-6v lapselle kovin mieleinen joten otimme pois sieltä. Sitten oltiin kotona. Pitkä kevät oli kyllä. Nyt alkoi onneksi esikoulu ja sitä on 4h päivässä, lapsi on 6.5v ja tykkää tosi paljon. (hänhän on pienimpien koululaisten ikäinen jo)

Espoossa kotihoidontuen kuntalisän menettää (200e/kk) jos isommalla lapsella on hoitopaikka, joten ei tullut kyseeseen päivähoitopaikan pitäminen. Nopeasti muutaman tunnin viikottaiselle hoidolle olisi tullut hintaa yli 300e/kk tulomenetyksinä + päivähoitomaksuina.

Anette - Operaatio Äiti.

Helsingissä kuntalisä on tässä iässä pudonnut jo niin alas, että se ei tunnu hirveenä menetyksenä,jos sen menettää 🙂 Laskin siis sen mukaan suunnitelmaan 🙂

Avatar

Kiva kun lapsi oppii toisen kielen leikin kautta 🙂 moni on kritisoinut päivän pituutta. Mielestäni vanhempi parhaiten tietää, mikä on lapselle paras! Kaikki lapset ovat (samastakin perheestä) niin erilaisia, että ei voi yleistää. Olet mielestäni ihanan huolehtiva vanhempi, joka ottaa lapsen yksillöllisyyden huomioon ja tiedät mikä toimii lapsellesi 🙂 mielenkiinnosta kysyn, että puhuuko Elsan isä ranskaa vai suomea tytölle?

Anette - Operaatio Äiti.

Suomea puhuu,mutta opettaa ohessa vain sanoja ja ohjelmat katsotaan ranskaksi. Elsa osaa muutamia sanoja ranskaksi. Tarkoitus ei ole tehdä kaksikielistä,vaan vain vahva ranska 🙂 Kiitos ihanasta kommentista ♡

Avatar

Meillä esikoinen, 4-vuotias, jatkoi hoidossa, vaikka olen kahden nuoremman kanssa kotona. Mietittiin pitkään jatketaanko hoidossa vai ei, mutta päädyttiin meidän perheen kannalta hoidon jatkumiseen. Poika käy 5 päivää viikossa hoidossa, kyseessä enkku päiväkoti, missä ei ole kevyemmillä päivillä hoitoja tarjolla. Juuri opittu uusi kieli vaikutti päätökseen jatkaa hoidossa.

Tärkeää on kaikkien tehdä oman perheen kannalta paras ratkaisu. Ennaltaehkäisevästi voi olla perheen hyvinvoinnin kannalta paras pistää lapsi hoitoon, vaikka toinen vanhemmista olisikin kotona. Me esim olisimme ehkä päätyneet hoitoratkaisuun, vaikka lapsi kävisikin suomenkielisessä hoidossa (ehkä vain muutama päivä viikossa). En ole masentunut ja koen jaksavani lasten kanssa, mutta meillä ei ole kirjaimellisesti yhtäkään ihmistä ketkä haluaisivat auttaa lasten hoidossa. Yksikään sukulainen tai tuttava eivät ole kiinnostuneita vahtimaan lapsia tai auttamaan missään muussakaan askareessa, miehen vanhemmat eivät ole halunneet esim nähdä lapsia koskaan vaan puhelimen välityksellä kuulumisten vaihto riittää. En ole katkera, vaan ymmärrän että lapset ovat meidän ja me hoidamme nämä itse, mutta on helpottavaa tietää ettei tarvitse vetää jaksamista äärirajoille ja masennuksen partaalle asti ennekuin saa viedä lapset hoitoon.

Anette - Operaatio Äiti.

Hyvin sanottu ja samaa mieltä 🙂

Avatar

Hei! Löysin Googlesta sinun sivuillesi. Minulla olisi kysymyksiä koskien HRSK:n esikoulua. Lapseni on hyväksytty sinne sisälle ensi lukuvuodeksi, mutta en tunne ketään joka siellä jo olisi. Olisiko sinun mahdollista vastata sähköpostitse tai muuten kysymyksiin, joita minulla on koulusta? Osaatko arvioida, että puhuvatko kaikkien lasten vanhemmat ranskaa/ onko siellä minkä verran suomalaisia lapsia, joiden vanhemmat eivät puhu ranskaa?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä