Päiväretki Lonnaan

Meillä oli suunniteltu tänään pieni reissu perheen kesken. Mukaan tuli sukulaisia myös. Viikonloppu on ollut aika raskas ja surullinen tapahtumien takia, joten alkuun teki mieli jäädä vain kotiin sohvan nurkkaan nyhjöttämään sekä pohtimaan.

Meidän lapset on kuitenkin todella pieniä eikä hirveästi ymmärrä maailman menosta mitään, joten päätettiin pitäytyä normaalissa rytmissä kaikesta huolimatta. Tietynlainen ajatuksensiirto toimii myös omaan henkiseen puoleen, koska olen todella iso murehtija. Joskus meinaa mennä tosi ahdistavaksi, jos en pidä ajatuksia liikkeessä tekemällä jotain samalla.

Tähän päivään kuului lopulta lauttamatka Lonnaan, jossa oleskeltiin rauhassa. Se on pienen pieni saari ennen Suomenlinnaa ja tosiaan ilman lauttamatkaa sinne ei pääse. Sää oli vähän huono ja tuuli aika kylmä, joten Elsalle varattiin mukaan korvasuoja matkalle sekä Gugguun merinovillatakki. Neiti ei yhtään tykkää tuulesta ja ahdistuu siitä herkästi etenkin korvien osalta. Topi matkusti tapansa mukaan hymyillen lippis päässä ja farkkutakki olalla.

Tuolla pikkusaarella on ravintola, kahvilan tapainen paikka ja saunakin. Sateisen sään takia syötiin rauhassa ja käytiin vohvelilla jälkkäriksi ravintolan alakerrassa. Maisemien tarkempi ihailu jäi toiseen kertaan, koska esimerkiksi kalliot oli sateesta liukkaat. Topi jutusteli muiden kanssa sisällä, mutta Elsa halusi päästä ulos paahtamaan säästä huolimatta.

Me keräiltiin kiviä, seurattiin valtavaa vapaana olevaa hauvaa ja naurettiin kastelukannulle. On jotenkin onnellinen olo siitä, että nämä kaksi tyyppiä rakastaa etenkin luonnollisia juttuja. Arjessakin paahdetaan leikkipuistoja enemmän metsissä keräillen käpyjä ja kiipeillen kallioilla viereisessä metsässä. Tästä syystä on helppoa tehdä Lonnan kaltaisia retkiä ilman rattaita tai viihdykkeitä, kun kumpikin viihtyy enemmän kuin hyvin. Elsan haastavuus kuoriutuu heti pois, kun luonto ja tietynlainen hiljaisuus on läsnä. Tästä syystä me valitaan mielummin syrjäinen ruokapaikka kuin keskustan ytimessä oleva suosittu vilinäpesä.

Jälleen kerran kotiuduin reissusta ilman kuvia tuosta pojasta, joka ei koskaan malta olla enää kameran edessä. Kotipihassakin kysyin saanko ottaa pari kuvaa ja sain luvan kuvata hänen Sonic-juoksuaan. Topi on ihan hassu ja elämäniloinen vipeltäjä nykyään. Sellainen reipas tyyppi, joka pärjää itse melkein kaikessa eikä kaipaa äitiä joka hetki kyhnäämään kylkeen kiinni.

Lonna oli kiva kokemus ja joku kerta ajattelin sinne ehkä vielä mennä ottamaan kuvia. Kaunis paikka harjoitella kameran käyttöä! Koko aamun kestäneen neidin kitinän jälkeen olen tyytyväinen, että lähdettiin. Reissun jälkeen oli pieni introvertti-Elsakin ladannut akut täyteen.

Kommentit

2 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Apua mä käytän mobiilina niin en oo kiinnittäny huomioo 😀 Se sivupalkki ei näy mulle. Täytyy tutkia noita tietoja mistä saa vaihdettua.

Avatar

Kivan kuuloinen reissu 🙂
Mua on jo pidempään hieman häirinnyt tuo sun esittelyteksti oikeassa reunassa: olisikohan jo aika päivittää siihen Elsan kohdalla oikea syntymäkuukausi ja vaikkapa tieto uudesta vauvastakin 😉

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä