V***n äijä!

V***n äijä. Taas sillä kestää. Mitä noi sukatki tekee jälleen kerran lattialla? Tiskit on hoitamatta ja pöntön kansi tuhannennen kerran auki. Kuinka vaikeeta on laittaa lasten ulkovaatteet takaisin paikalleen tai pitää edes se oma vaatekaappi siistinä? Aina se haukottelee ja on vähän poissaoleva. Leffan katsominen on yhden työn ja tuskan takana ilman, että se leffakaveri TAAS nukahtaa kesken kaiken. Nyt se luulee olevansa jotenki hauska vitsiensä kanssa. Lapsetkin tappelee ja yllättäen just sillä hetkellä iskee taas puolen tunnin paskahätä. V***n äijä kirjaimellisesti!

Mut se v***n äijä on se sun puolisos. Ihminen, jota sä rakastat. Pääskö unohtumaan sellanen asia? Se v***n äijä on se, jonka kanssa kyhnäsit ekat kuukaudet kylki kyljessä, imuutit kaupan hyllyväleissä mummojen paheksuvan katseen alla ja joka nauratti sua jokainen kerta huonoilla vitseillään. Nyt sulla on lapsia vilkastuttamassa tätä arkea. Sulla on myös se ihminen, jonka kanssa on mahdollisuus viettää koko loppuelämä.

Ja se v***n äijä ajattelee varmasti aivan samoin usein susta. V***n ämmä ei taaskaan pessy pyykkiä, laittanu ruokaa tai siivonnu jälkiään. Ämmä ei nähdessään edes hymyillyt, vaan alotti nalkutuksen heti. V***n ämmä jättää ponnarinsa pitkin taloa ja taas kuhnaa kylppärissä hiustensa kanssa, vaikka pitäis olla jo menossa.

Sellasta se nyt vain on, kun elää yhdessä. Kaksi eri persoonaa muuttaa saman katon alle ja kaksi elämää sulautuu yhteen. Eikä sitä toista voi alkaa muuttaa, koska itseä sattuu huvittamaan. Se mikä susta tuntuu maailmanlopulta voi toiselle olla luontevaa. Sitä voi joskus pysähtyä ja miettiä, mitkä niistä ärsyttävistä asioista on sellaisia, että valittamisen sijaan vois vaan laittaa suunsa kiinni ja antaa olla.

Mä piirsin kerran mun miehelle sormella kuvitellun ruudun seinään ja sanoin ”Kato tätä ruutua ainaku tekee mieli alkaa jurputtaa, komentaa turhasta tai nalkuttaa lapsille. It makes you happy.” Ja niinhän se tottavie tekeekin. Usein valittaminen on vaan tapa, joka on kytketty ”ON” asentoon. Sitä tulee jupisseeksi turhasta, vaikka toisaalta ihan hyvin voisi pitää turpansakin kiinni. Joistain totutuista tavoista on vaikea päästä eroon, mutta ei sekään mahdotonta ole.

Toi ruutu toimii meillä muistutuksena siitä, että sen tuijottaminen suun avaamisen sijaan tekee omankin mielen rennommaksi ja opettaa sitä, että kaikki ei aina ole sun käsissäsi. Turhahan se on ottaa kierroksia kaikesta koko ajan. Joskus se, että valittamisen sijaan tuijottaa ruutua ja pistää silmät kiinni siitä mitä ympärillä on.. tekee olon onnellisemmaksi. Oikeasti! Se mitä sä et näe, ei sua haittaa. Näin pikkuhiljaa ne v***n sukat siellä lattialla tai lasten apinakerho opitaan sivuuttamaan ilman turhia kiukkuja ja taas yksi ilta on yhtä hymyä rikkaampi.

Jokainen on erilainen. Jokainen on arvokas ainutlaatuisena omana itsenään. Jokaisella on kompastuskohtansa ja jokaisella opeteltavaa joissain asioissa. Sen sijaan, että toista ihmistä polkee tämän heikkouksista.. voisi enemmän tukea tai ottaa sen toisen ihmisen palan sitä kakkua. Ehkä se ei oikeasti kenenkään maata kaada, että vie sitten ne sukat puolesta sinne koriin pyytäen nätisti muistamaan. Varmasti se kumppani korjaa sunkin jälkiäsi yhtälailla. Ihmiset on rakennettu eri puista ja parisuhteen tarkoitus on kasvaa yhteen tukemaan toisiaan.

Tämä postaus oli tällainen kohti parempaa parisuhdetta idealla kirjoitettu. Yrittäkää muistaa näitä asioita jokapäiväisessä arjessa ja etenkin, kun on lapsia siinä mukana, jotka vähän kuormittaa sekä väsyttää. Nyt jokainen saa haukkumisen sijaan kirjoittaa joko kommenttikenttään tai sitten paperille kotona niitä KEHUJA siitä omasta kumppanista. Sen paperinhan voi antaa sille rakkaalle ihmiselle ja sanoa, että tämän takia mä arvostan sua.

”Rakas J. Arvostan sussa sitä, että täydennät mun heikkoutta aamuissa ja nouset lasten kanssa aina, kun on mahdollista. Aamut on mulle tosi vaikeita ja yöstä riippumatta sä jaksat ponkaista ylös touhuamaan noiden riiviöiden kanssa. Kiitän sua siitä, että viet meidän koiran useammin lenkille kuin minä ja tyhjennät etenkin raskauden aikana pahalle haisevat roskikset säännöllisesti. Kiitos, että muistutat mua mun menoista ja hoidat mun kirpparinoutoja ahkerasti. En koskaan muista kiittää siitä kuinka usein olet kotona meidän kanssa, vaikka voisit yhtä hyvin mennä kavereiden kanssa jossain. Entä hieronta, jota annat lähes joka päivä? Se on etuoikeus, josta pitäisi muistaa kiitellä vuolaasti. Olen iloinen myös siitä, että olet kummallekin lapselle sellainen vanhempi, joka haluaa osallistua, olla läsnä ja leikittää. Ihailen sun idearikkautta ja sitä, että sä vain menet sekä teet jokainen päivä. Hoidat sosiaalisia tilanteita, viet lapsia paikkoihin ja toisaalta ymmärrät äärimmäisen hyvin, jos introverttinä väsähtelen. Tässä vain murto-osa siitä, mistä haluan kiittää. Kiitos.”

Kommentit

8 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Ihana ihana kommentti, kiitos kovasti! Tuli tosi ilonen olo 🙂

Avatar

Olipa ihana postaus 🙂 <3

Anette - Operaatio Äiti.

Avatar

Ihana postaus ja niin tärkeää asiaa. Mä oon tässä parin vuoden aikana opetellut just tuota, että sanon ääneen noita hyviä asioita puolisossa. Se on niin tärkeää ja tuntuu hyvälle, kun toinen huomaa niitä hyviäkin juttuja, eikä aina vaan niitä huonoja.

Anette - Operaatio Äiti.

♡♡

Avatar

<3

Anette - Operaatio Äiti.

Avatar

Kiitos tästä tekstistä <3 oli hyvä muistutus kaikille. Tän kun muistaa, niin sitä omaa äijää on taas helpompi rakastaa, vaikka se välillä ärsyttäisikin.

Ja sitten ei tähän tekstiin liittyvä kommentti: Aloin lukemaan sun blogii muutama kuukausi sitten ja mä tykkään kovasti. Oot ihanan rehellinen ja rohkean avoin teksteissäsi. Mä oon tosi pahoillani niistä kamalista kommenteista mitä oot saanut. Toivottavasti osaat olla välittämättä niistä,koska mä ainakin haluun jatkossakin lukea sun blogia. Vaikutat hyvältä tyypiltä ja sulla on tosi suloiset lapset. Jatka samalla tavalla, oot huippu! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä