Lasten lohduntuojat

Joskus esikoisen odotusaikana koin tarvetta keksiä jotakin erityistä annettavaa tuolle pienelle uunituoreelle perheenjäsenelle. Sen piti olla sellaista, jolla olisi selkeä merkitys ja jota voisi kantaa vuosia mukana matkassa.

Noh, puhun käytännössä melko suoraan unilelusta. Sehän voi olla lapselle isokin tuki ja turva arjen sekä kasvamisen kiemuroissa. Etsin silloin sellaista ihan erityistä pehmoa, jonka saisi jo sairaalassa tyrkättyä vauvan viereen. En halunnut valita mitään liian raskasta lelua pienelle vauvalle ja muutenkin vauvat tuppaa tykästyä riepumaisiin leluihin. Joku unirätin tapainen otus oli siis hakulistalla.

En edes muista, miten löysin lopulta sen minkä ostin. Saatoin olla ihan vain mainonnan uhri, mutta esittelyteksti oli vakuuttava ja muutenkin haluan valita mahdollisimman usein luonnonkuituisia vaatteitakin lapsille. Sen lisäksi oli kivaa, että oli varaa valita monesta väristä.

Pojalle nuo kaksi pupua ovat olleet iso juttu. Niistä toinen oli sairaalassa mukana ja toinen tuli kuvioihin myöhemmin. Alunperin toinen piti olla mahdolliselle tulevalle sisarukselle lahja isoveljeltä ja se oli siksi pitkään kaapissa jemmassa. Poika kuitenkin sen yhtenä päivänä bongasi kaapista ja ihastui ikihyvin. Pupuista tuli äärettömän tärkeitä vähän ennen kuin kaksi vuotta tuli ikää täyteen. Tällöin poika luopui itse tutista ja korvasi uniturvan pupuillaan. Sen jälkeen ne on kulkeneet mukana monessa eri paikassa. Toista on paikattu koiran hampaiden jäljiltä, niitä kumpaakin on vuorotellen etsitty pitkin kauppoja ja maailmaakin ne ovat nähneet jo paljon.

Tästä syystä aikanaan ostin sitten neitiä varten kaksi eriväristä, mutta muuten samanlaista pupua odottamaan. Olin silloin loppuun asti peloissani, että sieltä tulisikin poika kuitenkin, joten otin tosi neutraalit värit. Puput ovat vasta hakeutumassa pienen tytön sydämeen ja kilpailevat Aku Ankan sekä Iineksen kanssa, mutta tosi usein öisin ne hakeutuvat pienien nyrkkien sisälle. Itseasiassa niiden rooli kasvoi imetyksen vähentyessä. Neiti on nimennyt pupunsa Nappulaksi ja Nappulaksi.

Vauvalle luonnostaan etsin äkkiä samanlaiset puput ja löysin ne tuurilla parista verkkokaupasta. Uskalsin ottaa riskillä vaaleanpunaisen tällä kertaa, vaikka olen edelleen skeptinen tämän vauvan sukupuolesta. Toisen värinä on tummanruskea.

Tämä postaus ei muuten oikeasti ole mikään yhteistyö, vaan ihan kertomus meidän perheen lasten unikavereista. Niistä on muotoutunut tosi tärkeitä kanssamatkustajia ja jotenkin halusin teille kertoa tästä. Onko teidän lapsilla tärkeää pehmoa olemassa?

”Käsintehdyt unipuput ovat tehty luonnonmateriaaleista. Pupunpää on täytetty lampaanvillalla. Lampaanvilla imee tuoksuja itseensä,tämä merkitsee pienelle lapselle sitä, että unipupu tuoksuu kodille, vanhemmille ja tuoksuille jotka ovat jo entuudestaan tuttuja hänelle. Unipupu tuoksuu sitruunaruoholle.”

Kommentit

6 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Joo 🙂 Mä pesasen joskus nopee noi aamusin 😀

Avatar

Meillä on taaperolla hiiri ja nalle, jotka on tärkeät unikaverit nykyään. Tulevalle vauvalle en ole vielä löytänyt mieleisiä, mutta kaipa ne tulee jossain vaiheessa vastaan, taaperollakaan ei ollut ihan vielä syntymästä asti noita.. 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Joo joskushan tommonenki hankinta sit vaan ”kävelee” vastaan 🙂

Avatar

mistä oot löytänyt näitä? tekisi mieli hankkia omalle alkuvuodesta syntyvälle vauvalle tämmöinen 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Ootas nyt.. tällä kertaa tilasin Hattentatista ja Raskauskeijulta, aiempia en nyt kyllä muista 🙂 Oisko jossain muuallaki sillon ollut..

Avatar

Meidän pojalla 2v on pentikin pikkupuput olleet vauvasta asti tärkeät. Vauvana niitä nyplättiin nukkumaan käydessä, sitten 1v 2kk iässä tutin jätön jälkeen pupujen korvia imeskeltiin nukkuessa ja nyt 2vuotiaana pupua kuljetetaan joka paikkaan, pupun hampaat pitää pestä samalla ku pojan. Ja tietenkään uni ei tule ilman pupua. Meillä pupuja on useita että voin pestä pupuja silloin tällöin ☺

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä