Vatsanpohjaa kutitti eilen illalla, kun peittelin tuota jo niin isoa poikaa sänkyynsä. Kerroin, että seuraavana päivänä olisi kiva reissu edessä ja jokainen meistä pääsisi kurkkaamaan ”sellaisesta telkkarista” vauvaa. Isoveljeä hymyilytti ajatus kovasti ja tuon leveän hymyn kera se sitten nukahti sänkyynsä. Seuraavana päivänä autossa oli oikeasti ihan hilpeä tunnelma, kun ajettiin kohti Helsingin Perhe-Artea. Itseä kyllä jännitti, mutta lapset vain naureskelivat kerrankin valituksen sijasta takapenkillä. Kirjoitin jo aiemmin Perhe-Artella käynnistä TÄÄLLÄ . Tämänkin ultrakäynnin sain yhteistyönä postausta vastaan ja täten nyt sitten kirjoitan teille päivän kokemuksista.
Vauvan konkretisointi lapsille
Perhe-Artella edelleen ihan paras juttu on se, että KOKO perheen saa ottaa mukaansa. Moni on kysellyt somessa, että miten totutan lapsia ajatukseen tulevasta sisaruksesta. Yksi hyvä tapa on oikeasti konkretisoida se vauva heille ja tästä syystä roudasin kummankin mukaan. En tosin osannut yhtään ennustaa, että miten lapsi ymmärtää ultrakuvaa ruudulta tai ylipäänsä hahmottaa. Tämä käynti koski 3/4D ultraa, jossa vauvan piirteet näkyvät selkeästi ja siksi mielestäni juuri tälle kerralle oli kiva ottaa lapset mukaan. Kumpikin raahasi oman penkkinsä näytön eteen ja istahti siihen tuijottamaan ruutua. Olen ihan ällistynyt ensinnäkin siitä, että neiti yllätti totaalisesti kommentoimalla ruudulla tapahtuvia asioita aktiivisesti. ”Siellä vauva. Vauva nukkuu. Vauva käsi. Vettä. Vauva on kiltti. Vauva silmät.” Kommentoidessaan kääntyili aina välillä katsomaan masua kuin olisi tiedostanut oikeasti vauvan olevan siellä eikä ruudulla. Isoveli sen sijaan alkuinnostuksen jälkeen kyllästyi vähän nopeammin eikä jaksanut olla niin intensiivinen, mutta toisaalta hänelle vauvantulo ei ole mikään uusi juttu.
Etuoikeutettu olo päästä tutustumaan ennen syntymää
Vauva itsessään oli jälleen melko rauhallinen eli kuvat/video oli helppo ottaa. Hän siellä rennosti köllötteli kohdunseinämää vasten kädet naamalla. Kädet tuntuu olevan aina ultrissa jotenkin isossa roolissa. Joko imetään peukkua, hierotaan naamaa tai ristitään käsiä. Ihana, kun pienen persoonaa ja eleitä pääsee katselemaan sekä ihmettelemään! Tulee vähintään sellainen olo, että saa etuoikeutetusti tutustua tulevaan lapseensa jo ennen syntymää. En koskaan ennen ole ollut 3/4D ultrassa ja kieltämättä jäin paljosta paitsi aiemmissa raskauksissa! Tuijotin varmaan koko käynnin ihan lumoutuneena ruutua tai noita tulevan vauvan sisaruksia. Tuli ihanan rento ja onnellinen olo siinä hetkessä..
Tunnistin ruudulta oman vauvani
Vauva oli edelleen selkeä tyttö ja painoi jo 809g! Vastasi hieman viikkojaan isompaa, mutta kasvukaavan mukaan olisi laskettuna silti vajaa 4kg. Viikkoja oli tänään siis se 24+6. Ultraaja monta kertaa kommentoi, että selkeästi näkyy pienessä meidän perheen piirteitä ja nyt kuvia tutkiessa itsekin niitä tunnistaa. Hän on ihan isosiskonsa pikkukopio, mutta samalla tapaa taas pyörempi kuten isoveljensä ja äitinsä. Tunnistin tuosta tyypistä isin tuiman ilmeen, omia ominaisuuksia ja sen seikan, että hän todella on meidän pieni vauvamme. ♡
Laatu, kohtelu ja kokemus kohtaa hinnan kanssa
Kokemuksen puolesta käynti oli edelleen mieletön. Kohtelu on ihan erilaista kuin esimerkiksi NKL:lla, jossa olet vain potilas muiden joukossa. Parasta on se ystävällinen asenne, ihmisenä huomioiminen ja myös se, että meidän lapset huomioitiin niin hyvin. Olen kiitollinen tämän päivän käynnistä. Kuvanlaatu on todella hyvä ja samoin videoiden. Niistä erottaa sitä vauvaa ja piirteitä oikeasti tosi hyvin. Sain kaikki kuvat alkuperäisenä suoraan laitteesta muistikortille, joka kuuluu hintaan. Hinnasto on täällä ja sen mukaan 3/4D on todella edullinen eli tällä hetkellä esimerkiksi 150 euroa. Sain muuten mukaan myös muutaman kuvan, joissa vauva on mahdollisimman luonnollisen näköinen ja tällaisia ei kuulemma ole saatavilla juuri mistään.
Alkuperäiset kuvat on vielä terävämpiä, mutta näistäkin näkee jo kuinka kehittynyttä nykymaailmana tämä vauvojenkin ihmettely on.
Onko muut käyneet Perhe-Artella ultrassa? Minkälainen fiilis jäi?
*Postaus on yhteistyö. Ultrakäynti saatu.
Kommentit (6)
Kiitos ultrapostauksista, kävin syyslomareissulla Helsingissä ultrassa varmistamassa vauvan kasvua ja sukupuolta, kun rakenneultrassa julkisella oli viikon pienempi laskettua eikä sukupuolesta saatu selkoa. Esikoinen neljävee oli mukana Perhe-Artessa ja todella hyvin huomioitiin hänetkin. Vauva olikin nyt kirinyt kasvua ja vastasi suunnilleen viikkoja ja sukupuolikin selvisi vaikka neiti hankalasti etuistukan takana piileksikin 🙂
Sullahan on diabetes? Millä viikoilla sulla on käynnistystä tai sektiota suunniteltu?
Keskimäärin diabeetikko tuntuu synnyttävän viikoilla 30-37 ja sillon se seuranta tihenee. Eli menee tapauskohtasesti. Hyvin harvoin vauva on makrosominen rv30. Viime raskaudessa ensimmäinen varotus tuli, että saatetaan ottaa vauva ulos rv34, jos tilanne huono. Noh viivyteltiin ja istukkahan mulla sit repes rv35+2. Nyt ollaan vielä tarkempia, ettei sama toistu. Mulle sanottiin, et sektio tehdään riittävän ajoissa ja pitää valmistautua siihen, mutta etukäteen ei voi tietää.
Ihana kokemus varmasti ja mahtavaa kun lapsetkin pääsivät katsomaan pikkusisarusta. Mielettömän ihanat kuvat! Jännä mutta Elsan kuvia kun olen blogista katsonut niin kyllä samoja piirteitä vauvassa on. Vauva tulee varmasti paljon läheisemmäksi tämän ultran myötä.
Haha, moni sanonu samaa 😀
Ihana, että postauksista oli hyötyä ♡ Hyvää loppuraskautta, toivottavasti kaikki sujuu hyvin!