Huomenna on ISÄNpäivä!

Jokaisella ihmisellä on isä.. tai se siis henkilö, joka me ollaan isäksi tässä yhteiskunnassa määritelty. Se on fyysinen fakta, mutta ei pidä unohtaa sitä toistakaan puolta. Huomenna on isänpäivä, mutta se ei tarkoita oikeasti sitä, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tai velvoite juhlia. Osan isät ovat vain nimiä paperilla, toisen isät tekevät näkemisestä mahdottomia ja jotkut isät taas katsovat meitä kliseisesti sanottuna pilvenreunalta. Eikä isyys aina ole biologisuutta tai saman DNA:n jakamista, vaan se on jotain paaaljon enemmän.

Ymmärrän, että huominen ei ole joka perheessä syy juhlaan. Eikä ehkä aina niin iloinen. Ymmärrän vuodatetut kyyneleet, ikävän ja sen tuskan, kun muut koulukaverit tekee isänpäiväkorttia ja oma isä makaa mullan alla. Isäni on poistunut tästä maailmasta 12 vuotta sitten, mutta omasta elämästäni jo vuosia aiemmin. Muistan häntä kiitollisena tästä elämän lahjasta, mutta huominen ei ole se päivä, kun tavataan ja halataan juhlapäivän kunniaksi.

Huominen on tänä vuonna myös muistutus siitä, että menetin erään läheisen ihmisen tällä viikolla. Tänä vuonna en soitakaan ja kuule sitä tuttua ääntä, joka vastaanottaa kiitollisena onnentoivotukset. Isänpäivänä ei nimittäin muisteta vain omaa isää, vaan myös isoisää, pappaa, vaaria tai ukkia. Ovathan hekin suvun jatkumossa isejä.

En silti ajattele, etteikö huomenna olisi syy juhlia, onnitella ja kiittää. Elämääni kuuluu myös niitä ihmisiä, jotka eivät itseni kanssa kulje samoilla geeneillä tai sukuuni alunperin ole kuuluneet. He ovat niitä ihmisiä, jotka ovat liittyneet kulkemaan tätä polkua kanssani omasta tahdostaan ja siksi huomenna haluan heitä muistaa. Läheisiä, jotka ansaitsevat juhlasankarin leiman. Läheinen on termi, jolla heitä kuvaan, mutta silti kutsun huomista isänpäiväksi enkä läheistenpäiväksi.

Olen isäpuolen kasvattama ja rakastama. Hän on ottanut elämässäni sen roolin, jota oma biologinen isäni ei kyennet kantamaan. Hän on allekirjoittanu kokeitani, kuskannut harrastuksiin ja laittanut lamput kattoon, kun itse en ole osannut. Huominen päivä on häntä varten.

Mulla on poika, jolla on isä. Isä, joka haluaa olla lapsensa elämässä läsnä ja paikalla. Voisi olla toisin. Hän on huomenna onnittelut ansainnut, vaikka meidän tiemme on tietyllä merkityksellä jo eronneet. Matka on jatkunut vanhempina ja täten huominen päivä on myös häntä varten.

Elämääni kuuluu myös ihminen, jonka kanssa jaetaan päivät sekä arki. Meillä on yhteinen tyttö ja toinen tulossa. Hän on mahtava isä enkä voisi rinnalleni enää muuta toivoa. Hän on myös isäpuoli ja tämä on asia, joka nitoo upealla tavalla koko merkityksen yhteen. Koskaan en olisi voinut niin suurta asiaa ja roolia pyytää, mutta niin hän vain valitsi ja haluaa olla yhtä tärkeä jokaiselle pienelle pörröpäälle tämän katon alla. Niinpä huominen päivä on häntä varten.

Isänpäivä ei saa pakottaa, rajata eikä sulkea pois avoimuutta. Se ei saa velvoittaa eikä ahdistaa. Se on MAHDOLLISUUS muistaa erityisesti kaikkia isejä, vaareja, pappoja, isoisiä, ukkeja, isäpuolia sekä isänmielisiä. On tärkeää, että näitä henkilöitä kiittää ihan jokainen päivä, mutta on myös ihan hieno ele pyhittää yksi päivä vuodesta hatunnostolle heidän kunniakseen.

Ketä teillä huomenna muistetaan? Mikä on sun isänpäivän tarinasi?

 

Kommentit

8 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Okei, kiitos tarkennuksesta 🙂

Avatar

Isäpuoleni, isäni, mieheni (lasteni isä), ex-isäpuoleni, lasteni kummisedät, oma kummisetä ja lapsipuolteni isäpuoli.

Anette - Operaatio Äiti.

<3

Avatar

Jos tää viittaa siihen netissä velloneeseen ”läheisenpäivä”-uutisointiin niin kuten monesti muutenkin, alunperin kyse ei ole ollut suinkaan isyyteen tms liittyvistä asioista, mutta se fakta nyt on pikkujuttu vaan.. Ihmisillä on vaan tarve repiä joka asiasta esiin se lause josta voi tapella ja alkaa syytämään nettiin omia mielipiteitään siitä, liittyi se sitten asiaan eli ei.

”Moikka! Lapsi on tossa päiväkodissa. Mulla ei ollut oikeastaan ennen tämän somekohun alkua mitään kantaa tähän asiaan, paitsi että tuo nimi nyt kuulosti viestintäammattilaisen korvaan vähän kökölta. Mutta inhoan valheellisiin käsityksiin perustuvaa brutaalia somemyllytystä, joten tässä vielä kopio yhdestä tänään kirjoittamastani tekstistä asian tiimoilta:

Täytyy kyllä sanoa, että pikkasen on lähtenyt tämä homma netissä keulimaan. Tässä muutama fakta asiasta, vaikka tuntuu että ketään ei nämä tosiasiat juurikaan enää kiinnosta:

1) Muutos koskee sekä isän- että äitienpäivää. Tästä tiedotettiin meille vanhemmille jo reilusti ennen alkanutta kohua.
2) Muutos on tehty, jotta vanhemmat älyäisivät lähettää paikalle jonkun läheisen. Ihan sama vaikka lähettäisivät kaksi isää, kunhan siellä on joku, että lapsen ei tarvitse itkeä ja syödä kakkua.
3) Ja ei, edelliseen kohtaan lisäys: tätä muutosta ei tehty sateenkaariperheet tai edes yksinhuoltajat edellä, vaan kyllä suurin haaste on ollut se, että jompi kumpi ihan tällaisesta tavallisesta ydinperheestä on ollut noiden kahvitilaisuuksien aikaan työmatkalla/flunssassa tms.
4) Isänpäivää ei ole peruttu. Se on edelleen, kuten x vuotta aikaisemminkin, sunnuntaina, jolloin päiväkoti on kiinni. Jokainen perhe saa aivan vapaasti viettää silloin isänpäivää ihan juuri haluamallaan tavalla.
5) Ei, eikä edes sitä isän huomioimista päiväkodissa ole peruttu. Poikani on tällä viikolla ollut erittäin innoissaan, kun on saanut valmistaa isälleen isänpäivälahjaa ammattitaitoisen henkilökunnan avulla. Ja kyllä, mieheni osallistuu kahvitilaisuuteen ensi viikolla ja saa siellä pojaltaan isänpäivälahjan.
6) Kahvitilaisuuksia ei käsittääkseni ole määritelty laissa. Tämä on päiväkodin puolelta ylimääräinen ele, jolla he haluavat tarjota lapsille mukavan hetken.
7) Ja varmuuden vuoksi vielä toistan: sama muutos koskee myös äitienpäivää. Ja tämä asia oli näin jo ennen ensimmäistäkään uutista aiheesta.

Mukavaa isänpäivää ihan kaikenlaisille isille ja perheille!”

Anette - Operaatio Äiti.

Sori mä en ihan pysyny tän kommentin perässä, haluatko tarkentaa tyhmälle 😀 ?

Avatar

Joo pahoittelut siitä, sitä kun koittaa näpyttää ”ihan nopeasti vaan” ja joku keskeyttää koko ajan niin ei ihme jos se ei auennut täysin 😀 tekstistäsi jäi siis sellainen kuva että pitäisi juhlia nimenomaan isänpäivää eikä sitä läheisenpäivää ja tästä on ollut netti täynnä tappeluita viimeisen kk sisällä. Että ihan kuin koitettaisiin muuttaa isänpäiväkin jotenkin muuksi, ettei vaan loukattaisi ketään. Se oli jonkun iltapäivälehden otsikoissakin ja suurinosa ihmisistä sai kauheat kilarit aivan kuin se olisi jotenkin iseiltä pois. Sama kai se kuka juhlii ketäkin ja millä nimellä sitä haluaa kutsua. Jos on joku isähahmo niin juhlii isänpäivää ja jos ei niin voi leipoa kakun vaikka äidilleen.

Ja kuten ehkä tästä nimityksen välinpitämättömyydestä arvata saattaa niin en omaa isää, en isähahmoa enkä edes ketään isovanhempaa tai naapuria jolle olisi sen kortin voinut tehdä. Päiväkodissa oli juuri isänpäivä ja toivon todella että siellä vietettäisiin läheisenpäivää yllä mainitun lainauksen mukaisesti.

Avatar

Olen avioeroperheen lapsi, ja vietin isäni luona joka toisen viikonlopun täysi-ikäistymiseeni asti. Äitini harrasti valitettavasti aktiivisesti vieraannuttamista, enkä varttuessani oikein tiennyt, mihin uskoa. Isäni oli minulle ihana isä niinä hetkinä, kun olin itse hänen kanssaan tekemisissä, mutta äitini puheissa hän olikin kauhea vätys, joka ei minusta lainkaan välittänyt. Oli hyvin sekavaa tehdä isälle isänpäiväkortteja koulussa, koska äidin puheiden johdosta en ollut suunnilleen edes varma, onko minulla isää. Tai kannattaisiko pitää isääni isänäni. Sekavaa kaikin puolin. Silti isänpäivä tuntui aina hyvältä, koska se oli vain minun ja isän asia, eikä äiti kuulunut siihen mitenkään.

Silti isä on ollut minulle aina tärkeä, lapsena ehkä vieraannuttamisen myötä varovaisesti ja salassa, enemmän ehkä ajatuksen tasolla eikä niinkään käytännössä.

Sain muodostettua onneksi myöhemmin hyvän suhteen isääni, ja olen ymmärtänyt äitini teot eri näkökulmasta. En enää anna äitini pahan olon ja katkeruuden viedä minulta isää ajatuksien tai käytännön tasolla. Minulla on oikeus luoda omat näkemykseni isästä ja isäsuhteestani, ja onneksi olen sen itse ymmärtänyt, vaikka äitini touhut eivät nyt ole mihinkään muuttuneet, valitettavasti. Lapsena toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos -metodi ei oikein toiminut.

Tänään olen menossa lapseni ja sisaruksieni kanssa isälle isänpäiväpäivälliselle, enkä voisi olla kiitollisempi isästä!

Anette - Operaatio Äiti.

Ihanaa isänpäivää sulle ja sun isälle.<3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä