operaatio äiti - Banneri

Loppuraskaus on vihdoin alkanut. Tänään viikkoja on 30+5, joka tarkoittaa ihan vain hetkeä enää tämän masun kanssa. On haikea olo. Tuntuu, että aika loppuu kesken ja haluaisin vielä hetken nauttia tällaista elämää. Rauhalliset illat sohvalla, mutkaton oleminen lasten kanssa ja kaikki ihan vain pysähtyneenä tähän aikaan sekä paikkaan. Toisaalta olen myös ihan kypsä koko raskauteen, mutta se on fyysisen voinnin syytä.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt oksennellen rajusti. Ylävatsaa polttaa kipu enkä saa pidettyä ruokaa mahassa. Nyt määrättiin närästykseen vahvempi lääke, joka on ainakin tämän vuorokauden helpottanut. Toivottavasti helpottaa jatkossakin. Ruokailu tuntuu silti epämiellyttävältä ja juuri mikään ei maistu. Olen väsynyt enkä pitkiä pätkiä jaksa pystyssä edes olla. Joka paikassa on hankala istua, koska jalkovälissä on kookospähkinä. Silti jollain hullulla tavalla nautin raskaudesta ja tunnen sen ihan omaksi jutuksi.

Vauva on ollut raivotarjonnassa tovin, mutta ei paina kohdunsuuta, vaan sektioarpea. Se aiheuttaa hieman epämiellyttävää lievää kipuilua. Tyyppi on TOSI rauhallinen ja leppoinen tapaus eikä edelleenkään juuri ikinä potki saati riehu mahassa. Hän on myös sosiaalinen ja reagoi kosketukseen ollessaan hereillä. Sitä samaa en huomannut aiemmissa raskauksissa.

Kävin rv29+6 ultrassa ja tällöin todettiin painon olevan yläkäyrillä eli 1701g. Katselin vanhoja neuvolakortteja ja tämä on tähän mennessä suurin vauva. Lääkäri sitten totesi siinä ohessa, että sektio aikaistetaan noin 36 viikolle, joka tarkoittaisi joulun ja uudenvuoden välipäiviä. Jos paino nousee käyrillä seuraavaan tasoon, joudutaan tekemään lapsivesipunktio aiemmin, antamaan kortisoneja ja mahdollisesti vieläkin aikaistaa sektiota. Tässä nyt jännätään siis onko aikaa hänen saapumiseensa vielä 5 viikkoa vai jopa vähemmän! Apua…

Istukka näytti hyvältä, mutta repeytymisriski on suuri edellisen repeämisen takia. Kohdunsuu oli täysin kiinni ja ennallaan. Lääkäri huomautti kesken ultran, että kohdunseinämä on tosi ohut. Näiden lisäksi sain vauvasta mukaan kuvan, jossa tyyppi näyttää ihan isosiskoltaan ja vielä neljännen varmistuksen, että tyttö sieltä on tulossa.

Olin ajatellut kirjoittaa paljon enemmän raskaudesta ja nyt yhtäkkiä se on ohi. Pahinta tässä on se, että tämä saattoi olla vika kerta, kun koskaan olen raskaana. Tuntuu haikealta ja väärältä. Olo on väsynyt, onnellinen, ristiriitainen sekä pelokas samaan aikaan. Ensi kuussa… voitteko uskoa?

 

Kommentit (4)

Samaistun kirjoitukseesi. Tällä hetkellä 37+3 ja olisin valmis lähtemään sairaalaan vaikka jo huomenna. Itselläni suunniteltu sektio vk 39+0,joten aivan pikkuhetki täytyisi vielä jaksaa. Edellinen raskaus päättyi hätäsektioon ja kohtuun tehtiin t-viilto, joka estää alatiesynnytyksen.

Tämä raskaus on ollut fyysisesti paljon raskaampi kuin odottaessani esikoistani, tosin aikaakin on vierähtänyt välissä lähes vuosikymmen. Nivuskipu heittää lähes jalan alta, sisäisesti olen ollut mustelmilla jo useita viikkoja ja kantapäät kipeytyvät jos vähänkin enemmän innostuu liikkumaan.

Ja kuitenkin, kaikesta huolimatta aika loppuu kesken.Kolmatta raskautta tuskin tulee, ikä jo tulee vastaan. Niinkuin sinä, tähän hetkeen olisi mukava jäädä nauttimaan vielä joksikin aikaa. Ainakin silloin kun ei koske ja mieli on seesteisen odottavan onnellinen.

Tsemppiä hurjasti loppumetreille! 🙂

Kiitos ♡♡

Zemppiä loppumetreihin! Yritetään nauttia niistä vielä, vaikka onkin ristiriitaisia tunteita! 🙂

Vastaa käyttäjälle Kottarainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X