Elämäni kolmas äitiysloma

Today is the day. Mun äitiysloma alkoi! Kolmatta kertaa elämässä voin aloittaa ”uuden aikakauden” ja ”jäädä kotiin”. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2012 jäin pois töistä, jossa hääräsin kassalla, laittelin pakasteita ja palvelin asiakkaita. Olin silloin kotosalla koko täyden ajan ja sen päätteeksi palasin kuukaudeksi töihin pojan isän jäädessä isyyslomalle. Kotihoidontuen ohella kävin 2-4 kertaa viikossa töissä, kunnes jäin paistopisteeltä uudelle äitiyslomalle vuonna 2015. Nyt en ehtinytkään töihin palata, kun tämä vauva ilmoitti tulostaan.

Aika on kulunut ihan mieletöntä vauhtia. En oikeasti ymmärrä miten kello voi juosta tätä tahtia! Keskenmenoista, plussasta ja alun peloista tuntuu olevan ihan vain hetki. Silti sitä käsittää jotenkin etäisesti sen pitkän matkan, jonka on kulkenut. Tähän väliin on mahtunut kesä, pojan ”koulun” aloitus ja imetyksen lopettaminen. Kiloja on siunaantunut lisää 10 kappaletta ja vatsa on kasvanut ihan uusiin ulottuvuuksiin. En ole koskaan ollut raskaana näin iso!!

Alku oli haastava kovan kuvotuksen takia, sitten tuli väsymys ja joskus puolessa välissä alkoi pahoinvointi. Raudanpuute, natriumin puute ja rautavarastojen tyhjeneminen ei tehneet tätä matkaa helpoksi. Siihen päälle poika, joka haluaa joskus olla vähän vastahankaan ja tyttö, joka käynnistelee ensimmäistä uhmaansa. On ollut haasteita parisuhteessa, väsyneitä vanhempia ja pitkä synkkä syksy. Liikkumaton vauva, viime raskauden aiheuttamat pelot ja tunnevamma tätä raskautta kohtaan vielä lisämausteena. Eikä siinä kaikki, koska lopun raskauden olen saanut halailla pönttöä, kutsua kerran ambulanssin sekä tuntea hallitsemattoman pelon, vihan ja turhautumisen. Rehellisesti voin sanoa, että rankin raskaus ikinä enkä kyllä tähän samaan kovin helpolla ryhtyisi.

Odotan hirveästi sitä, kun tämä kooma loppuu ja vauvan synnyttyä tulee se ”piristymisen tunne”. Se on kuin joku sytyttäisi valot pään sisällä. Odotan sitä, että voin nostaa lapsia syliin ja kävellä portaat ilman hengitystaukoa. Haluan jaksaa ulkoilla taas, voida käydä uimassa ja viilettää tukka putkella ulkomaailmassa. Haluan kasata lautaselle ruokaa pelkäämättä listeriaa tai närästystä ja haluan VIHDOIN syödä salmiakkia! Se tunne, kun saa kengät helposti jalkaan, ei meinaa pyörtyä sohvalta noustessa ja mahtuu kääntymään ahtaassa julkisessa vessassa. Haluan päästä itse ylös sängystä, istua kroppani kanssa omiin vaatteisiin ja nukkua mahallani. Tahdon olla ravaamatta tuhat kertaa luulopissahädällä, liukastua turvallisesti ulkona ja olla parkumatta jokaiselle asialle. Haluan olla taas minä.

Tosin tätä jää oikeasti myös kaipaamaan. Sitä, että voi hyvällä syyllä makoilla hetken sohvalla, tuntea ruoan maistuvan aivan erilaiselta ja saada luonnollisia siivouspuuskia. Tulee ikävä vatsaa, joka toimii hyvänä telineenä lautaselle, hyvinvoivia hiuksia ja kutkuttavaa jännitystä. Ikävöin varmasti niitä hentoja liikkeitä, yhteisiä hetkiä miehen kanssa kädet vatsalla ja kaiken ihmeellisen suunnittelua. Tuntuu haikealta, että vauvatavaroiden haalimiseen liittyvä riemu on kohta poissa ja pesänrakennusvietti katoaa. Raskausaikaan liittyy niin paljon suuria tunteita, vaiheita ja yhteenkuuluvuutta muiden naisten kanssa. Kaikessa kurjuudessaan se on satumainen matka, jonka perään parun jo nyt.

Iltaisin kävelen peilin eteen ja katson raskausarpia, pullottavaa mahaa ja levinnyttä olemusta. Mietin aina, että juuri tältä mun kuuluukin näyttää ja juuri tätä varten olen aina halunnut elää. Missä olisi elämän tarkoitus ilman raskautta ja sen tuomaa kokemusta? En tiedä, mutta olen onnellinen siitä, että sain kokea kaiken tämän kurjuuksienkin kera jo kolmannen kerran. Harmittaa ainoastaan, että tunnepuoli on ollut huonosti mukana suurimman osan ajasta.

Perjantaina tuli täyteen 34 raskausviikkoa ja se tarkoittaa sitä, että tavoite on saavutettu. Nyt edetään päivä sekä viikko kerrallaan. Mitä pidemmälle päästään, sitä parempi. Ihan näillä näppäimillä hän saapuu..

Kommentit

14 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Niin pärjää 🙂

Avatar

Niin tuttua! Rakasta, raskasta ja ristiriitaista. Onnea tulevaan <3!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos <3

Avatar

Olet kaunis! Voimia synnytykseen kun sen aika koittaa<3

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos kiitos <3

Avatar

Tälläistä postausta kivempi lukea kuin vaatejuttuja! Tsemppiä loppumetreille ?

Anette - Operaatio Äiti.

Ymmärrän, mutta niitä vaatepostauksia toivotaan yhtälailla ja kirjottelen niitä kuitenkin kerran viikossa tai harvemmin 🙂 Vähän fiiliksen mukaan kaikkea maan ja taivaan väliltä täs blogis 😀

Avatar

Muistan itekin niin kaivanneeni ”normaali” elämästä sitä, ettei tarvinnnu miettiä mitä syö, mahtuu melkein kaikkiin vaatteisiin ja saa nukkua mahallaan.. 😀 mut nyt taas kuumeillaan vauvaa 😀

Anette - Operaatio Äiti.

Onnea kuumeiluun 🙂

Avatar

Ihana valkoinen neuletakki sinulla, muutenkin olet kaunis 🙂 Mistä olet löytänyt? Tsemppiä ja voimia loppuraskauteen!

Anette - Operaatio Äiti.

Voi kiitos <3 Mä en ulkoa muista sen alkuperää.. oon vuosia sitten hankkinut. Luulen, että ehkä joku Lindex?

Avatar

Olet kaunis <3 Hyvää Joulun aikaa teidän perheelle, pian teillä on pieni tuhisija siellä kaverina. Onnea vielä loppumetreille!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos <3 Ihanaa joulua sinnekin!

Avatar

Itse olin sairaalassa 5 päivää ja kyllä käytin luvan kanssa rumia ja rentoja sairaalavaatteita alushousuista lähtien. Söin niitä sairaalasta saatuja ”herkkuja” ja join vettä kannusta, kuuntelin musiikkia puhelimesta ja nautin siitä, että sain olla likaisella tukalla hiukset nutturalla ja kukaan ei sano ”oletpa ruma tai onpa likaiset hiukset”. Toisin sain kuulla monta kertaa, kuinka onnelliselta näytän juuri sellaisena kuin olen ja nautin joka hetkestä ilman mitään sairaalakassia. En tämän tulavan pienokaisen kanssakaan mitään kummaa pakkaa mukaan, puhelimen laturin ja kotiutumisvaatteet vauvalle. Hyvin pärjää ilman sitä ylimääräistä rojua. 🙂

Vastaa käyttäjälle Anette - Operaatio Äiti. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä