Moni kysyy sen saman kysymyksen.. miten meidän lapset on totutettu vauvan tuloon? Vastaus on avoimuudella, rehellisyydellä ja sillä, että vauvantulo on saanut pikkuhiljaa alkaa näkyä täällä kotona. Tottakai 5-vuotias isoveli on ollut helpompi tutustuttaa ajatukseen jo jutustelun kautta. Ollaan puhuttu vauvojen kasvamisesta masussa, uudesta pikkusiskosta ja siitä miten arki vähän taas muuttuu. T on tosi mielellään kokeillut potkuja, kysellyt miltä se tuntuu ja havainnoinut asioita. Ollaan ihmetelty vauvan kokoa pikkuvaatteiden kautta, käyty vauvan itkuun liittyviä traumoja läpi ja yhdessä kaupoilla katseltu muiden vauvoja.
Jokainen lapsi on tosi erilainen ja jokainen lapsi havainnoi maailmaa erilailla. Toiset on syvällisiä pohdiskelijoita, jotka kaipaa uuteen aiheeseen tutustumista hartaudella yhdessä vanhemman kanssa. Empaattinen, reipas ja pohdiskeleva isoveli odottaa vauvaa jo innoissaan, mutta joskus vähän jännittää kuinkahan paljon se vauva sitten meinaa itkeä. Toiset on hääräilijöitä ja toki eri ikävaiheessa eikä pelkkä juttelu aiheesta oikein auta hahmottamaan tulevaa muutosta. Hahmottamiseen tarvitaan konkreettisia asioita, kuten kasvava äidin masu, vanhempien keskinäinen puhe tulevasta vauvasta ja kotiin ilmestyvät uudet tavarat.
Olen huomannut, että tuleva isosisko ei juurikaan ymmärrä puhetta vauvoista, mutta ymmärtää, kun silitetään vauvaa masussa. Olen huomannut, että vauvantavaroihin tutustuminen on ollut tosi tärkeä siirtymä ymmärrykseen ja siksi isosisko onkin saanut suuren kunnian testata kamat läpi. Sitä on pötkötetty vauvan sängyssä, istuskeltu kaukalossa, kavuttu vaunukoppaan ja leikitty leluilla. Tämän tutkimisen salliminen on yksi osa sitä, että antaa lapsen tutustua muutokseen hänelle tyypillisellä tavalla.
Huominen jännittää.. Jännittää jättää lapset kotiin ja ehkä joutua menemään jo sektioon. Jännittää, että pitäisikö sitä nyt sitten olla valmis vastaanottamaan uusi perheenjäsen vai olisiko se millään mahdollista lykätä ensiviikkoon. Hoitokuviot on kaiken varalle sovittu, koti on siivottu ja joulukin valmiiksi laitettu. Olen äärimmäisen tyytyväinen, jos sektio tehdään sovitusti ensi viikolla, mutta myös henkisesti valmis siihen huomenna.
Aamulla klo 9.30 menen ultraan, jossa katsotaan vauvan mitat. Ainut syy tehdä sektio heti olisi huonot virtaukset tai vauvan valtava koko. Jos ultra näyttää hyvältä, tehdään perään lapsivesipunktio. Sen avulla on tarkoitus määrittää keuhkojen kypsyys ja epo-arvot, jotka kertoo vauvan happitilanteesta. JOS keuhkot on kypsät, voidaan sopia sektio vaikka heti tai joulun jälkeen. Jos keuhkot ei ole kypsät, on pakko odotella ensi viikkoon ja antaa vauvan jatkaa valtavaa kasvuansa. On tietenkin vielä sekin mahdollisuus, että epo-arvot on huonot ja sektio joudutaan tekemään keuhkoista huolimatta heti.
On hurja tunne herätä aamulla ja elää huominen siinä tilassa, ettei tiedä mitä tapahtuu. Asiat voi mennä hyvin tai olla menemättä. Huominen voi olla merkittävä päivä tai sitten ihan vain perjantai muiden joukossa. Noh, pianhan sen näkee..
Kommentit (2)
Paljon tsemppiä tulevaan! 🙂
Kiitos 🙂