operaatio äiti - Banneri

Ajattelin kirjoittaa vielä vähän kuulumisia tähän väliin. Täällä ollaan edelleen Naistenklinikalla. Minä ja pieni neiti samassa huoneessa yhdessä.

Perjantai oli siis sektiopäivä ja aika pitkä sellainen. Tultiin tänne klo 7 valmiina menemään saliin about heti, mutta lopulta kaksi ehti mennä meidän edelle. Istuttiin epätoivoisen jännittyneinä leikkausvaatteet päällä sellaisessa vanhempien olohuoneessa ikuisuus. Tunti toisensa perään vierähti kunnes vihdoin oli meidän aika siirtyä saliin. Kello oli siinä vaiheessa jo noin 12.30 ja olin hyvin epävalmis toimenpiteeseen niin pitkän ajan jälkeen. Jännitys oli ehtinyt sotkea kaiken.

Salissa kävelin leikkauspöydälle ja olin rehellisesti ihan kauhuissani, VAIKKA takana on kaksi ihan onnistunutta sektiota. Epiduraalia alettiin laittamaan ja joku sisäinen paniikkitila sai kaiken tuntumaan kurjalta. Pistoksen aiheuttama säpsähdys säikäytti, puutuvat jalat toi turvattomuuden tunteen ja miljoonat lisääntyvät piuhat naamalla sai ahdistuksen kohoamaan. Tuntui paljaalta maata pöydällä ja tuntea ihmisten kosketus pystymättä reagoimaan siihen. Pelkäsin hetki hetkeltä enemmän sitä, että toimenpide sattuisi tai jotain kamalaa kävisi.

Leikkaus alkoi ja hoin miehelle koko alun, että en muistanut tämän olevan näin kamalaa ja tuntuvan näin paljon. Silmissä kaikki oli sumuista ja oli kova halu lähteä karkuun. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ottaa rauhoittava, mutta en tajunnut enää. Onneksi olo jossain vaiheessa parani kuin itsestään ja aloin vihdoin nähdä kirkkaammin sekä rentoutua. Toimenpide kesti tosi pitkään kiinnikkeiden takia ja vihdoin yhden jälkeen aloin tuntemaan kovaa mylläystä. Sitten kuului se kauan odotettu itku, joka hiljeni melkein heti. Tässä vaiheessa pelästyin hirveästi, mutta tyttö oli kuulemma aloittanut huutamisen jo pään ollessa ulkona. Loppu vauva syntyi 13.07 jatkaen itkemistä ihan normaalisti. Hän vilautettiin meille ja ekaa kertaa tuntui, että vauva näytti juuri siltä kuin pitikin.

Jäin saliin ”yksin” ja ompelu kesti ikuisuuden. Lääkärit kuunteli musaa ja itse yritin vain makoilla rentona. Jossain vaiheessa aloin rekisteröidä oikealta vatsalta tuntemuksia, jotka yhdistin kipuun. Odottelin aikani ja mainitsin asiasta, mutta lääkäri selitti joutuvansa venyttämään reippaasti. Meni aikaa ja yhtäkkiä aloin säpsähtämään sitä tunnetta, koska jokainen kevytkin kosketus tuntui pienenä kipuna siinä samassa kohdassa. En jotenkin kehdannut sanoa mitään ja irvistelin sitten siinä itekseni. Jossain vaiheessa kuitenkin oli pakko avata suu ja sain tujauksen jotain vahvaa, joka vei kivun pois. Luultavasti puudute oli vaikuttanut vähän epätasaisesti. Kannattaa aina avata suu heti, jos joku tuntuu oudolta eikä yrittää sinnitellä.

Heräämössä olin vain hetken ja siellä sain lähinnä kipulääkettä, kutinaan jotain ja vähän pahoinvointilääkettä. Kohtua paineltiin ja se supistui hienosti. Vauva meni aikaisten viikkojensa takia tarkkailuun, jossa oli lopulta seuraavaan aamuun asti muutaman matalan saturaation takia. Itse nukuin yöni yksin ja vähän harmissani, mutta sainpa levätä.

Sokeritippaa ei tarvittu ja neidin sokerit on olleet koko ajan hyvät. Happitukea eikä myöskään mitään lisähappea tarvittu eli kortisonit oli tehneet tehtävänsä. Raskausviikolla 36 syntyneeksi siis äärimmäisen hyväkuntoinen tapaus. Sinivaloon hän tosin valitettavasti joutui.

Yritetään hirveetä vauhtia saada imetys toimimaan tällä hetkellä. Olen pumpannut maitoa ja taistellut asian eteen. Nenämahaletkusta menee lisämaidot ja pulloa me ei käytetä. Saadaan kotiutua siis tuon taivaanlahjan kanssa kunnes neiti oppii rinnalta syömisen kunnolla! Painon putoaminen saisi loppua ja bilirubiinit pitäisi saada laskuun, jos kotiin halutaan.

Isommat lapset on olleet kokonaan pois kotoa isoäidin luona, joka asuu tässä lähellä. Mies on ravannut sairaalan ja heidän väliään. Kumpikin on olleet oikein reippaita! Täällä on vierailijasulku päällä eli edes sisarukset ei saa tulla käymään. Ihan hirveä ikävä jo ehtinyt tulla.. Onneksi aletaan olla voiton puolella.

Jälkitoipuminen on kyllä ollut tosi positiivinen ja nousin sängystä ylös 6h sektion jälkeen. Seuraavana päivänä kävelin ihan huolettomasti paikasta toiseen ja nyt kolmantena päivänä ei kyllä tunnu juurikaan rajoitteita haavan osalta. Kipuakaan ei ole yhtään. Ihana huomata, että sitä pääsee näin helposti jaloilleen ja ihana ensimmäistä kertaa ikinä saada oma vauva lähes heti syliin itselleen.

Hän on muuten Alma ♡

Kommentit (28)

Onnea vauvasta! Miten sektio sujui? Kiinnikkeitä oli ilmeisesti paljon? Mikä oli kohdun kunto? Jossain ultrassa se oli kai todettu ohueksi?

Onnea vauvasta! Ihana nimi. Itsekin laittaisin jos ei ois jo Amaliaa.

Kiitos 🙂

Lämpöiset onnittelut! Hän on suloinen! ?

Onnea vauvasta! Miten sektio sujui? Oliko kiinnikkeitä paljon? Mikä oli kohdun kunto kun jossain ultrassa kai se todettiin ohueksi?

Sektio meni vähän huonommin, kun puudute oli jotenki epätasanen. Kiinnikkeitä oli kuulemma alussa tosi tosi paljon, mutta kohtu oli kuin uudenveroinen. Ei tullut esteitä lapsille 🙂

Niin suloinen vauva ja kaunis nimi<3 lämpöiset onnittelut koko perheelle!

Kiitos ♡

En ymmärtäny mikä seuroissa meni pieleen? Se että tunsit liikaa?

Sektiossa siis puudutus meni huonosti ja se alko sattumaan lopussa. Teki siis kipeetä, jota ei pitäs ikinä leikkauspöydällä tapahtua. Ja mua ei yleensä ees satu helposti!

En huomannut vauvan nimeä. Aivan ihana nimi ja niin Alman näköinen!

Kiitos ♡

Tsemppiä toipumiseen!
Hienoa että pienellä sokerit pysyneet ja toivottavasti sulla maito lähtee pian nousuun.
Ja kunpa pian näkisit myös toiset lapset, voin vaan kuvitella sen ikävän, varsinkin keskimmäisestä kun hänkin vielä niin pieni.
Kaunis nimi vauvalla, ja suloinen itsekin, ei kaipaa rusetteja päähän.:)
Onnea!

Nyt maito alkaa olee nousussa, enää ei tarvi lainamaitoi 🙂 Sinivalo vaan on kiusana. Mulla on hirveä ikävä isompia lapsia, ihan ahdistaa tää ikävä. Tuntuu väärältä olla erossa. Haha, ei ehkä kaipaa rusetteja, mutta musta ne on niin suloisia ♡

Onnea vielä kovasti vauvasta! Todella pirteä ja hyvävointinen kuitenkin vähän aikaisille viikoille. Tuo kellastuminen taitaa olla hyvinkin tavallista vähän ennenaikaisesti syntyneelle. Upeaa, että olet toipunut noin hienosti ja nopeasti sektiosta. Jaksat hyvin vauvaa hoitaa ja vauvakin voi mainiosti:) Rentoutta imetyksen kanssa, muista syödä ja juoda itse hyvin. Tsemppiä!!

Joo,vähän stressaa imetys.. mutta tänään sujunut jo paremmin 🙂 Syön ja juon koko ajan! 😀 Kiitos onnitteluista.

Onnea kovasti vauvasta! 🙂 Toivottavasti pääsette pian kotiin. Itsellänikin edellinen lapsi syntyi rv 35 ja joutui valohoitoon. Tsemppiä sairaalassaolemiseen!

Nyt odotan vauvaa rv 37 ja kovasti jännitetään koska syntyy. 🙂
Osaatko sanoa, miksi naistenklinikalla on vierailijasulku? Ketä kaikkia se koskee? Olen menossa kanssa naikkarille synnyttämän niin siksi kyselen.

On todella todella paha RSV kausi eli ketään ei saanut tänne tulla.. vain lapsen isä. Tosi sääli. Onnea loppuodotukseen!

Hän on kyllä super suloinen tapaus ja ihan Alman näköinen♡♡
Tsemppiä kovasti imetyksen alkuun ja toivottavasti pääsette pian kotiin!

Kiitos ♡♡

Kohtu oli priima. Sain luvan tehdä lisää lapsia 🙂

Vastaa käyttäjälle Anette - Operaatio Äiti. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X