Yleinen 18.3.2018

Kuuluuko kumppanin lasta rakastaa?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Vastasin tähän kysymykseen vähän aikaa sitten puhelinhaastattelussa. Oma kantani oli tosi selkeä ja vastaus on kyllä. Heti alussa jo haluan painottaa, että jokainen luo omanlaisensa elämän ja tässä puhun oman perheen puolesta.

Kodin pitää olla turvallinen paikka lapselle

Olen uusperheestä ja elän tälläkin hetkellä uusperheessä. Haluan ajatella, että ydinperheen hajottua toivo ei olisi kokonaan menetetty. Kodin pitää olla turvallinen ja ehjä paikka lapselle, vaikka siellä vietetäänkin vain osa ajasta. En haluaisi itsekään elää talossa, jossa tuntisin olevani epätervetullut, joten miksi tarjota sellaista omalle lapsellekaan?

Oikeus valita kenet haluaa vierelleen

Vaatimus voi olla monien mielestä kohtuuton ja varmasti jäisin yksin treffipaikalle tämän takia useamman kerran. Itse taas uskon asiaan niin vahvasti, että olisin valmis etsimään pitkään sekä hartaasti sitä oikeaa ihmistä jakamaan arkea. En ottaisi rinnalleni ihmistä, joka ei pidä lapsista. Samalla tapaa en ottaisi rinnalleni ihmistä, joka haluaa jatkuvasti esimerkiksi bilettää. Eikö jokaisella ole oikeus etsiä juuri tietynlainen kumppani vierelleen? Miksi tyytyä johonkin, mikä ei tee elämästä mieleistä?

Täytyy osata antaa anteeksi

Rakkaus on vahva sana ja jokainen käsittää sen erilailla. Oma äitini ohjeisti uusperheeseen astuessani, että on opittava antamaan myös anteeksi luonnollisille tunteille. Sitä on ehkä helpompi luoda side biologiseen lapseen kuin extrana suhteen mukana tulevaan ja se on ihan okei. Se ei kuitenkaan saa välittyä lapsille asti, vaan kaikkien pitää kokea olevansa kotonaan tasavertaisia.

Meistä tuli uusperhe

Varmasti lapsen ikä vaikuttaa tähän asiaan. Oma poikani oli parivuotias, kun ihastus syntyi ihmiseen, jonka olin tuntenut vuosia. Muutettiin yhteen, kun oltiin seurusteltu melkein vuosi. Sitä ennen tutustuttiin ja hiottiin uutta perhemallia yhteen. Jo alusta alkaen poika lähti hakemaan sitä hyväksyntää, haleja ja hellyyden osoituksia uudesta isähahmostaan. Olisi tuntunut tylyltä, jos aikuinen olisi näissä tilanteissa vain vetäytynyt.

Myös uusperhe voi olla ehjä

Rakkautta ei voi koskaan olla liikaa eikä rakastavia ihmisiä. On siunaus, että lapsen ympärillä on paljon välittäviä aikuisia. Hajonneen kodin tilalle on pyritty rakentamaan mahdollisimman toimiva ja sujuva arki, jossa jokainen lapsi on samalla viivalla. Koen itse, että en ole lapsena jäänyt paitsi rakkauden määrästä, vaikka olenkin elänyt siskopuolien sekä isäpuolen kanssa. Meillä asiat oli tasavertaisia ja rakenne täten hyvin ehjä.

Tasapuolisuus osana arkea

Tänä päivänä olen tyytyväinen, että tavoittelin tätä ajatusta kohti. Löysin vierelleni ihmisen, joka kykenee olemaan sama isähahmo esikoiselleni kuin myös hänen biologisille lapsilleen. Jokainen saa omaa aikaa hänen kanssaan, iltapusuja ja sitä arkipuuhaa. Tässä talossa ei jaeta lapsia sen mukaan kenen dna:ta he kantaa. Vaikka pojalla on myös isä, ei se vie sitä kaipuuta sekä hyväksynnän tunnetta pois isäpuolelta. On hyvä, että tähän vastataan.

Yle teki aiheesta jutun, joka löytyy linkin takaa. En tiedä, mitä muut ajattelee aiheesta, mutta itse seison vahvasti ajatukseni takana.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: